Mr. Peter Hayden – First Cycle Complete

Mr. Peter Haydenin tätä kirjoittaessa ensimmäinen (ja toistaiseksi ainoa) seiskatuumainen on jo melko vanha tapaus. Yhtyeen julkaisema First Cycle Complete –seiska on julkaistu jo nimittäin vuonna 2005, ja on oikeastaan tätä nykyä aika harvinainen tapaus. Kannattaa siis napata talteen, kun sellainen sattuu osumaan tarjolle.

First Cycle Complete on – jos nimestä voidaan päätellä tässä tapauksessa yhtään mitään – eräänlaisen aikakauden päätös… vaikka periaatteessa se oli Mr. Peter Haydenin ensimmäisiä levytyksiä ylipäätään. Mr. Peter Hayden ei juurikaan suosi yksittäisiä ja helppoja ralleja, eikä se niitä suosinut uransa alkupäässäkään vaikka mystisen yhtyeen ulosanti onkin kokenut rajuja muutoksia tähän päivään mennessä. Vanhan ja uuden välillä kuitenkin löytyy yhtäläisyyksiä. First Cycle Completellakin on kyse eräänlaisesta matkailusta psykoottisissa aavikkomaisemissa… tai Mr. Peter Haydenin alkuperä huomioiden taikametsässä. Ihme, että tämänkaltainen musiikki ylipäätään taipuu tähän formaattiin, joka suosii lyhyitä biisejä kaksin kappalein. Sen sijaan tässä on yksi varsinainen kappale jaettuna kahdelle puolelle levyä. Tai ainakin niillä on sama nimi / niillä ei ole nimeä lainkaan.

En tiedä oliko seiskatuumainen ihan oikea formaatti tälle ainakin noin lähtökohtaisesti, mutta itseäni tuo biisien välillä oleva, lähinnä oman laiskuuden mukaan määrittyvä tauko ei ainakaan enää haittaa. En ole muuten täysin varma millä nopeudella tätä pitäisi soittaa. 45 kierrosta minuutissa lienee se oikea vastaus?

Kohokohdat: ?

Mr. Peter Hayden & Seal of Beleth. 19.5.2012 @ Bar Zoom, Hyvinkää

Kun sitä tultiin taannoin Hyvinkäälle Steelfestiä ihmettelemään, sain juuri lauantai-iltapäivän kuluessa tietää Mr. Peter Haydenin soittavan myös sinä iltana Bar Zoomissa. Paikassa, jossa en ollut aiemmin käynyt ja jota ei mainostettu Steelfestin virallisena jatkoklubina. Mutta siellä oli Mr. Peter Hayden, joka oli jollain mystisellä ja jopa kierolla tavalla kiinnostanut jo ennenkin.

Seal of Beleth ei ollut itselleni millään tasolla entuudestaan tuttu nimi. Kaiketi paikallisia. No, joka tapauksessa yhtye sopi kyllä hyvin lämppäämään Mr. Peter Haydenia, soittihan tämäkin bändi hidasta sludgehtavaa jyrää. Tosin ei yhtye ole vielä samalla tasolla kehittynyt kuin Mr. Peter Hayden, vaan pientä kompurointia pystyi havaitsemaan. Keikka alkoi mielestäni hieman jähmeästi, mutta meno parani loppuaan kohden ja sen perusteella Seal of Belethistä kuulisi mieluusti vielä uudestaankin.

Mr. Peter Hayden taas oli jotain täysin tajutonta. Totaalisen mahtavaa. Ihmeellisen ihanaa. Sellaista, joka kesti 45 minuuttia mutta jota olisi mieluusti katsonut ja kuunnellut pitempäänkin. Koukuttavaa kuin tetriksen pelaaminen. Rehellisesti sanottuna Mr. Peter Hayden oli paljon parempi kuin suurin osa Steelfestin tarjonnasta, joka olisi tarjonnut jotain hidasteluakin ohjelmaansa.

Miten vietän loppuelämäni Mr. Peter Haydenin kanssa? Se jääköön nähtäväksi, mutta luulen kyllä olevani paikalla jos Mr. Peter Hayden tulee lähikuppilaan luennoimaan raskaan ja musertavan musiikin vaaroista ja jännitteistä.

Pari lisäkuvaa keikalta.