Musta Pispala 5.-6.7.2013 @ Vastavirta, Tampere

Pispalan valtasi taas anarkistinen vastakulttuurifesti Musta Pispala messuine, työpajoineen ja keikkoineen. Tänä vuonna kykenin taas osallistumaan vain iltakeikoille, enkä päässyt osallistumaan edes levymessuille. No, kamera oli kuitenkin illalla valmiina.

Tyhjyys.

Käpykaarti. Tällä bändillä oli kova meno, biisitkin menivät tavanomaista reippaammin. Mukanahan oli uusi kitaristi, joka on näiden havaintojen perusteella kova jätkä. Hyvin otti paikkansa bändissä.

The Escapist.

Ward.

Perjantain fotot täällä. Sitten lauantain kimppuun.

Synti.

Kiristys.

Ranger. Ai saatana miten hyvä keikka! Tällaista hevin pitäisi ollakin, eli sellaista jonka takia niskasärystä saa kärsiä pitkälle seuraavaan viikkoon. Villi meno!

Lauantain kuvat ovat täällä. Lauantaina esiintyivät myös Surffiveikot, mutta paikan ollessa täyteen ammuttu en jaksanut rynnistää lähellekään eturiviä. Surffiveikot soitti kyllä hyvän keikan joka oli jotakuinkin yhtä hyvä kuin Rangerillakin, mutta eri tavalla.

Yhteiskunnan Ystävät?, T.E.K., Lähdön Aika, Positive Bastards, Arroyo, Lonkkavika, Eyewitness, Mielialahäiriö. 14.7.2012 @ Vastavirta, Tampere

Perjantai vaihtui lauantaiksi, DJ Makesta Teroksi ja hetkellisesti vaihdoin yläkertaan myymään levyjä ja tsiigaamaan parit levymessujen täkyiksi kiinnitetyt bändit. Mielialahäiriö ei juuri vakuuttanut, kun bändi tuntuu edelleen vähän hakevan omaa suuntaansa. Eyewitness sen sijaan tuntuu olevan hyvinkin valmis ja pätevä tapaus. No, kuvia kuitenkin täällä.

Omat muuttohässäkkäni pakottivat minut takaisin kotiin Levymessujen jälkeen (ja niiden takia itse asiassa osallistuinkin koko messuille myöhässä), mutta illaksi sentään ehdin tsekkailemaan bändejä. Jäi taas työpajat kokematta. Noh, Vastavirralla ensimmäiseksi esiintyi Lonkkavika, melko uusi bändi jonka nimi viittaa vähän liikaa Klamydia/ramopunk-osastolle. Lonkkavialla ei ollut kuitenkaan mitään tekemistä noiden suuntausten kanssa, vaan mm. entisiä Rakkaus-miehiä sisältänyt kokoonpano esitti hidasta ja raskasta runttausta. Melkein kuin Ward, mutta hieman rujompana ja vielä vähemmillä melodioilla. Toivottavasti bändi vaihtaa nimensä piakkoin, vaikka kukapa minä olen penäämään ketään vaihtamaan nimeään?

Käsittääkseni Arroyo oli vetelemässä tässä viimeistä keikkaansa, ja hieman tavanomaista pienemmällä kokoonpanolla. Yksi jäsen oli poissa, joten Arroyo veteli vain kitaristin ja rumpalin voimin. Tämä oli ensimmäinen kerta kun edes näin Arroyon missään. Yhtyehän ei kaiketi montaa keikkaa vetänyt, eikä niistä ole yksikään tainnut edes olla Hämeenlinnassa?

Positive Bastards oli järjetön. Sairas. Tässä taloudessa odotettu. Melkeinpä jopa parasta tänä iltana.

Tässä välissä vaihdettiin yhdestä äärimmäisyydestä toiseen, kun Positive Bastardsin kaahauksesta mentiin Lähdön Ajan hidasteluun. Viimeksi olen tainnut nähdä Hämeenlinnassa vuoden 2009 puolella, jonka jälkeen on aikaa kulunut melkein kolme vuotta, jäsenistö näemmä osittain vaihtunut ja uutta materiaaliakin on pihalla ja keikkasettiä uudistettu. Huomasin, ettei joitakin vanhempia vetoja ainakaan ole enää mukanakaan.

T.E.K. on sikäli hassu bändi, että edellisen kerran kun näin bändin esiintyvän samassa paikassa (huhtikuussa, tosin sen illan ensimmäisenä) niin juuri ketään ei tuntunut innostavan. No, nyt tuntui innostavan kyllä senkin edestä. Bändi nostatti todellisen hässäkän, kuten näistä kuvistakin voi aistia. Hyvä jos kuvaamaan edes pystyi.

Lopuksi sai hurmata Yhteiskunnan Ystävät?, joka oli helpompi kuvattava mutta ei kyllä yhtään T.E.K.:ta vähemmän hurja. Päinvastoin, itselläni YY? jopa kruunasi illan. Mikään ei ole Turhaa, eihän?

Ja siinä oli tämän vuoden Musta Pispala minun osaltani. Lisää kuvia täällä.

Autuus, 1981, Famine Year, Arrestum, Rust. 13.7.2012 @ Vastavirta, Tampere

Mustassa Pispalassa tuli heiluttua, tosin vain bändi-iltoina Vastavirralla. Tässäpä parit ajatukset ja fotot noista mytkeistä, tämän postauksen myötä perjantain osalta.

Karkelot aloitti Rust, kahden miehen grindipumppu ja yhden metallimedioiden kiinnostusta viime vuosikymmenen puolivälissä kutkutelleen grungebändin nimikaima. Ihan hyvin tämä pärryytys toimi ilman basistiakin, vaikka toisaalta vääntäähän Noituuskin crustia ilman kitaristia. Ei sillä, että Rustilla olisi paljoakaan tekemistä Noituuden kanssa (joka olisi ehdottomasti ansainnut paikkansa näiden kinkereiden lineupissa). Tehokasta, mutta eipä siitä vielä oikeastaan mitään sen enempiä käteen jäänyt.

Minulla ja Arrestumilla on jokseenkin outo historia. Tai jos tarkkoja ollaan, niin meillä ei ole yhteistä historiaa juurikaan, sillä olin vasta When the Missiles Cut the Sunlight-kasetin saanut haltuuni viikkoa takaperin eikä tuore Ihmistieteet –seiskakaan ollut vielä hallussa. Kummallista, sillä Arrestumhan veti helvetin hyvän keikan, tosin aivan liian lyhyen. Luulin bändin soittaneen vasta hetkisen aikaa, kun lavalta jo ilmoitettiin setin olevan puolivälissään. Ja äkkiä se oli sitten loppukin, kokonaan. Pitääpä tarkkailla, kun Arrestum seuraavan kerran osuu hoodeille.

Famine Year oli helvetin hyvä jo Hässäkkäpäivien keikallaan, mutta nyt se oli kenties vielä tiukempi. Ehkäpä bändin ruttaukseen pääsi keskittymään paremmin, kun itsensä ympärillä oli enemmän tilaa eikä sisälämpötilakaan noussut kestämättömälle tasolle. Bändi oli saanut juuri uuden seiskatuumaisensakin julki, mutta tietystikään en pystynyt kuuntelemaan sitä kuin vasta tätä keikkaa seuranneena aamuna.

1981 osui sopivaan rakoon melodisella anarkollaan ja rikkomalla särinäbändien putken. Yhtyeen esitys olikin paikallaan. Jostain syystä yhtye ei kolahtanut meikäläiseen täysillä ihan ensimmäisillä levyillä ja keikoillaan, mutta nyt kun 1981:ä on päässyt kypsyttelemään enemmän, on kyseessä jotakuinkin paras bändi mitä Suomen Turusta tällä hetkellä tulee. Sanoisinko siitä vielä jotain muuta? No, olihan se keikka nyt aivan saatanan hyvä.

Autuus onkin itselleni täysin tuntematon tapaus. Kuulin yhtyeessä vaikuttavan Diskelmä-jäsenistöä, ja se toki herätti kiinnostusta. Autuus vaan esitti räminänsä hieman eri lähtökohdista kuin Diskelmä. Tuloksena oli paljon raaempaa ja melodiatonta kuin mitä Diskelmältä on totuttu kuulemaan. En kyllä itse päässyt täysillä fiilistelemään kun yksikään bändin biisi ei ollut entuudestaan tuttu, mutta bändin kaupittelema kasetti lähti silti mukaani jo ennen keikkaa. Tai sitten olin jossain välissä tsekannut yhtyeen Bandcamp-sivut, mutta unohtanut. Sitä se on kun on mielessä aivan liian monta asiaa.

Se oli Mustan Pispalan perjantain sato. Saasta-Make soitti Dion albumilta Holy Diver (1983) ainakin kolme biisiä. Melkoisen riskaabelia touhua, mutta onhan se nyt helvetin kova levy! Mutta kai niitä riskejä kuvien ottamiseenkin liittyy.