Sarke – Vorunah

 

sarke_vorunah

Myönnän olevani Darkthronen palvoja, ja myönnän myös Fenrizin ja Nocturno Culton liikkeiden kiinnostavan meikäläistä paljonkin. Kiinnostus Sarkea kohtaan heräsi, kun sain kuulla bändin olevan norjalainen. Minua alkoi kiinnostamaan Sarke vielä enemmän, kun huomasin sen olevan kytköksissä black metalliin. Mutta jukopliut, Darkthronen Nocturno Culton osallisuus se vasta bändin kiinnostavaksi tekikin, vaikkei äijä ole kirjoittanut näitä biisejäkään tai ole niiden onnistumisesta juurikaan vastuussa muuten, kuin laulamalla tyylilleen uskollisesti. Sarkea pitäisi kuitenkin pitää nokkamiehensä Sarken projektina, jonka debyyttilevyllä Nocturno Culto vain sattuu laulamaan. Hyvin Sarke kuitenkin pärjäisi omillaankin.

Arvostelu:
Sarke – Vorunah

Darkthrone – Dark Thrones and Black Flags

Darkthrone tuskin esittelyjä kaipaa. Tuo norjalaiskaksikko julkaisee uuden Circle the Wagons-levynsä tänään (5.4.2010) ja sen julkaisun kunniaksi arvioin bändin edellisen tuotoksen, vuonna 2008 ilmestyneen Dark Thrones and Black Flagsin. Kirjoitan Circle the Wagonsista arvion sitten kun olen saanut sen levyn käsiini, mikä kuitenkin tapahtuu ennemmin tai myöhemmin.

Monet vanhan Darkthronen fanit karttavat nyky-Darkkista kuin ruttoa, joka on päässyt vähän korjaamaan satoa levyn kannessakin. Kannessa on ruumiskärryt täynnä bändin maskotin, Mr. Necron, asiakkaita (Darkthronen ex-faneja?). Jo kannesta voi jotenkin jo päätellä että The Cult is Alivelta lähtenyt kehitys kohti crust punk-vaikutteista, heavy/speed metallista ilmaisua ei ole pysähtynyt. Nocturno Culto ja Fenriz ovat jatkaneet siitä mihin F.O.A.D. jäi. Mutta vaikka Darkthrone ei olekaan yhtä uraauurtavaa ja raakaa kuin 90-luvun alussa ei se siltikään ole menettänyt mustaa ydintään. Vaikka ulkokuori on hieman muuttunut niin kyllä tämän tunnistaa samaksi bändiksi. Darkthrone on edelleen kylmä, minimalistinen ja raaka, tosin eri tavalla.

The Winds They Called the Dungeon Shaker on varmaan Darkthronen kovin levynavausbiisi sitten Panzerfaustin. Fenriz on saanut laulajana entistä enemmän näkyvyyttä edellisillä levyillä ja nyt jopa siinä määrin että hän laulelee tämän aloituksenkin. Kertosäe voi tosin aiheuttaa hieman huvittuneisuutta, tosin Fenriz vetää muutenkin enemmän tunteella kuin taidolla. Toisena tuleva, Nocturno Culton Death of All Oaths (Oath Minus) jää väliinputoajaksi kun levyn selkein “hittibiisi” Hiking Metal Punks pääsee alkuun. Jalka tamppaa tahtia ja kertosäe jää kerrasta päähän soimaan. ”HIKING METAL PUUUUUUNKS… FOREVER!!!” ulvoo Fenriz kuin ihmissusi. Blacksmith of the North (Keep that Ancient Fire) on sekin ihan pätevä biisi vaikka taso hieman tipahtaakin. Loppulevyn taso ei ihan pääse aloitusbiisien tasolle, mikä on kyllä melkoinen harmi kun levyltä jo muutenkin odotti paljon, eikä pelkästään vakuuttavan alkunsa takia. Täysin huono levy ei silti missään nimessä ole, sillä pidän tästä nyky-Darkthronen punk-vetoisesta poljennosta, kuten Grizzly Traden ja Witch Ghetton kaltaisista biiseistä. Jälkimmäinen lopettaa levyn hemmetin hyvillä kitaraliideillä, muutaman tasapaksumman biisin jälkeen.

Darkthronesta on tullut vuosien aikana hilpeäkin bändi. Tai jos ei ihan hilpeä, niin ainakin norjalaiset viilettävät Norjan vuonoilla kieli poskella. Darkthronea ei voi nykytilassaan ottaa liian vakavasti mutta ei sitä voi vitsinäkään pitää. Levyn kansilehtinen ei sekään ole täysin ryppyotsaisesti tehty, sillä jokaisella aukeamalla komeilevat molemmat bändinjäsenet, norjalaisen luonnon ympäröiminä. Mukana on Fenrizin selostusta sanoitusten syntymisestä sekä tämän suosituslista, jolla on aika montakin kiintoisaa nimeä, esimerkiksi suomalaisille tuttu Sarcofagus. Nämä toki tuovat vain lisäarvoa julkaisulle mutta eivät pelasta musiikillisesti epätasaista kokonaisuutta. Dark Thrones and Black Flags on kaukana Darkthronen parhaimmistosta, mutta toisaalta se ei ole edes bändin huonoin levy. Ja kas vain, pystyin kirjoittamaan suosikkibändistäni jutun ilman että se menisi faktoille sokeaksi palvonnaksi!

Aiheeseen liittyvää:
Isengard – Vinterskugge