Kevätkarkelot. 3.-4.5.2013 @ Ilokivi, Jyväskylä

Olin tuossa Jyväskylässäkin piipahtamassa ja kuvia siinä samalla ottamassa. Oli kyllä mukavimpia viikonloppuja taas vähään aikaan, meikä tykkää Jyväskylästä ja sikäläisistä ihmisistä, ja hyvät karkelot nämä tyypit olivat järjestäneet. Money well spent, sir.

Tyhjyys. Uusi jyväskyläläisbändi, ja tupa oli täyteenladattu jo heti alkuillasta. Lupaavaa.

 

Night Lives. Ei ole kovin vanha bändi tämäkään, mutta lupaavalta kuulosti!

 

Arrestum. Oli hurjimpia keikkoja mitä olen tältä kokoonpanolta nähnyt.

 

Kuudes Silmä, synisti vuoteenomana eli keikka läpi triona.

 

Oi Polloi. Ai kauhea kun Diikki kiroili kamalasti! Oli myös aika pitkä keikka, mutta eihän tuosta nyt jaksa valittaa.

Ja sitten lauantain kimppuun…

 

The Escapist. Kolmas kerta kun näen bändin kuukauden sisällä, ja ensimmäinen jolla ei ollut mitään teknisiä ongelmia. Tai en ainakaan niitä huomannut. Hyvä keikka!

 

Kieltolaki. Siitä onkin kai jo kaksi vuotta, kun näin bändin edellisen kerran, eikä sekään ollut sellainen keikka jota kiikkustuolissa muistelisin. Tämä sen sijaan oli.

 

Terveyskeskus. Bändi on yllättävänkin hyvässä tikissä ja oli viihdyttävä, mutta ihan koko keikkaa en totta puhuen jaksanut seurata. Oli nimittäin vähän pitkä keikka.

The Splits. Tämän keikan jälkeen alkoivat bändin biisit soida päässä seuraavan viikon ajan, ja arviokappaleena saatu cd piti päivittää vinyyliin Suiston keikan yhteydessä.

Kylmä Sota. Aika totaalista jälleen kerran.

 

Hero Dishonest. Nyt…

Perjantain kuvat ja lauantain fotografit.

Oi Polloi – Dúisg!

oipolloidusigOi Polloi on vanha bändi, mutta yhä kärttyisä. Niin kauan kuin Diikissä henki pihisee, yhtye tuskin laittaa ihan heti pillejä pussiin, vaikka viime vuosina bändin tahti onkin levytysten suhteen hieman laantunut. Bändin tuorein studioalbumi Dúisg! on nimittäin jo päälle kolmekymppisen bändin tuorein studiolevy moneen vuoteen. Itse asiassa tätä kuunnellessa on hassua ajatella, että bändin edellisistä levytyksistä eli gaelinkielisestä Ar Ceòl Ar Cànan Ar-A-Mach –albumista ja englanninkielisestä Mind the Bollocks –EP:stä on kulunut jo kuusi vuotta. Dúisg! menee lähemmäksi tuota ensiksi mainitun maisemia olemalla gaeliksi laulettu pitkäsoitto.

Eihän tämä mitään uutta auringon alle tarjoile. Itse asiassa tämä kuulostaa täysin siltä miltä Oi Polloi yleensäkin on viime vuosian kuulostanut. Taistelutahtoa kohottavalta, suoraviivaiselta mutta myös hieman yllätyksettömältä. Videobiisi Linuxkin oli niin tyypillistä Oi Polloita kuin vain pystyi olemaan. Kenties ainoa uusi elementti ovat nuo lähinnä satunnaisesti pulpahtelevat ja suihkivat kiipparit taustalla? Niidenkin kohdalla voidaan puhua enemmänkin mausteesta kuin mistään muusta, mutta silti ne pääsevät ajoittain hämmentämään, enimmäkseen siksi että niiden funktio jää jokseenkin hämärän peittoon, mutta kai ne tuosta paikkansa vielä löytävät? Hieman päälle liimatuilta vaikuttavat ainakin toistaiseksi.

Niin, eipä Dúisg! yllätä kuin oikeastaan vain siinä, että bändi kykenee näemmä vieläkin tekemään kuunneltavia levyjä. Oi Polloi tosin alkaa olemaan siinä tilassa muutenkin, ettei siltä voida mitään suurempia yllätyksiä enää odottaakaan. Yhtye tietää mitä on tekemässä vaikka jäsenet toki vaihtuvatkin Diikin ympärillä. Yleisesti ottaen Dúisgista voidaankin lähinnä sanoa, että mikäli edelliset Oi Polloit tipahtivat, niin tipahtaa kyllä tämäkin, vaikka ne loiston päivät ovatkin jo takana.

Kuten Oi Polloi-levyillä yleensä on tapana, niin tässäkin on ulkomusiikillisia lisäarvoja. Sanoituksissa ei välttämättä itsessään riitä pitkään pureskeltavaa, mutta toki niissä on niitä jo aiemmista Oi Polloi-lyricseistä tuttuja aiheita. Lisämaininta muuten liitelehden sivuilla olevista Oi Polloi-paperinukeista!

Kohokohdat: Dúisg!, Suas, Spadadh gun chiall

Oi Polloi – Ar Ceól Ar Cánan Ac-A-Mach

Oi Polloi ei ole viime aikoina ollut erityisen aktiivinen bändi julkaisemaan levyjä, vaikka nyt onkin uusi levy tulilinjoilla. Vuonna 2006 bändiltä tuli edelliset levytyksensä, eli Mind the BollocksEP, splitti Nikmat Olalimin kanssa ja Ar Ceól Ar Cánan Ac-A-Mach –pitkäsoitto. No, eihän sitä voi olettaakaan että pitkälti 30-vuotias Oi Polloi (!) jatkaisi samalla tahdilla hamaan maailmanloppuun asti.

Siinä missä Mind the Bollocks  oli laulettu englanniksi, on Ar Ceól Ar Cánan Ac-A-Mach sanoituksellisesti pelkkää gaelia kuten oli Oi Polloin puoli Nikmat Olalim –splitilläkin. Biisit ovat lähes samasta muotista [sic] valettuja, mutta se on hyväksi havaittu muotti joten sen hyödyntämisessä ei ole mitään vikaa. Tämä vuoden 2006 Oi Polloi on melkein parasta mitä yhtye on 90-luvun puolivälin jälkeen tehnyt, ja yhtyeen anarko-henkisessä punkissa on roimasti hardcoreenkin viittaavia elementtejä. Tahti on melko reipas, eikä oikeastaan yksikään biisi tipahda kelkasta. Tässä ei ole yhtään huonoa biisiä.

Diikki on hyvä vokalisti ja tämä vetelee gaelia todella hyvin. Mies kuulostaa hyvin tuohtuneelta, vaikka tämän normaaliääni onkin lempeä kuin vessapaperilampaalla. Sanoituksissa tosin on hyvin paljon vihaa ja kiukkua mukana, ja niissä käsitellään käytännössä samoja aiheita mitä Oi Polloi muutenkin kommentoi, mitä nyt maailmanpolitiikkaa käsitellään nyt gaeliksi. Niin, ja yksi biisi on omistettu Union Jackin kyseenalaistamiselle. Tämä aihe olisi luultavasti ollut tätä kovempi juttu, jos punkkia olisi tehty 1300-luvulla.

Ar Ceól Ar Cánan Ac-A-Machista voitaisiin kokoavasti sanoa, että se on helvetin hyvä levy. Eipä tässä nyt oikein muuta tällä kertaa.

Kohokohdat: Brosnachadh Catha, Ceud Mìle Fàilte, Sgrùdadh 2323, Fear a’ Bhàta

Oi Polloi – Carson?

Why? Miksi? Carson?

Näitä polttavia kysymyksiä (jotka tarkoittavat samaa) heittää ilmoille skotlantilainen anarkopunk-rosvokopla Oi Polloi. Vuonna 2003 julkaistu Carson? oli historiallinen julkaisu. Se ei ollut niinkään merkittävä julkaisu bändin omassa historiassa musiikillisessa mielessä, mutta kulttuurisesti se oli merkittävä. Se on nimittäin ensimmäinen EP rock-genressä, joka kostuu bändin itsensä kirjoittamista biiseistä ja on laulettu kokonaan miltei kuopatulla gaelin kielellä. Oi Polloi ei ole ensimmäinen bändi joka on käyttänyt gaelia, sillä jo 1970-luvun lopussa myöskin skotlantilainen rock-bändi Runrig lauloi myös gaeliksi. Runrig tosin oli ottanut kourallisen kansanlauluja ja sovittanut ne uudelleen rock-muottiin, mutta Oi Polloi oli siis ensimmäinen joka teki biisinsä alusta alkaen itse.

Oi Polloi ei käytä gaelia tällä albumilla markkinakikkana eikä erottuakseen muista. Ei, sen tarkoituksena on alleviivata gaelin kielen katoamista… tai paremminkin kadottamista. Kyseistä kieltähän ei puhu tällä hetkellä äidinkielenään kuin noin 60 000 ihmistä pääasiassa Skotlannissa. Oi Polloin levyjen mukana on aina tullut oheismateriaalia eikä Carson? tee tässäkään suhteessa poikkeusta. Mukana seuraa taas pamfletti täynnä raakaa asiatekstiä ilman ylimääräisiä kuvia ja muuta tilpehööriä. Tekstit on tosin suurimmaksi osaksi englanniksi, sillä enhän itsekään osaa gaelia muuta kuin tämän eepeen nimen verran. Sanoituksista on mukana sekä gaelin- että englanninkieliset versiot.

Onhan toki kiekolla musiikkiakin, kolmen biisin verran. Biisit edustavat Oi Polloita tyypillisimmillään, eli hardcoreen kallellaan olevaa raakaa anarkopunkkiahan tämä on. Biisimateriaali on ihan kelvollista, mutta ei mitenkään erikoista. Gaelinkieli saa tämän kuulostamaan kumminkin tuoreelta, sillä vokalisti Deek Allen kuulostaa aivan omalta itseltään toisesta kielestä huolimatta. Tuntuu siltä, että mitä vanhemmaksi Oi Polloi tulee sitä radikaalimmaksi se muuntautuu. Oi Polloin paatoksellisuudesta voi olla montaa mieltä, mutta kannattaa silti kuunnella mitä sillä on sanottavanaan. Oi Polloi on selkeästi huolissaan skotlantilaisten kansallisesta identiteetistä mutta se ei ole patrioottinen. Kyse on kuitenkin selviytymisestä ja oman kulttuurin säilyttämisestä.