Mana Mana – Murheen laakso

Kulttiyhtye Mana Manan maallinen taivallus päättyi samaan aikaan laulajakitaristi Jouni Mömmön vastaavan kanssa. Mana Manan taru ei kuitenkaan päättynyt siihen, vaan se pysytteli hengissä jonkinlaisessa horroksessa vuosikaudet, kunnes muutaman vuoden ajan työstetty kakkosalbumi Murheen Laakso ilmestyi vuonna 2000. Yhtyeen perustajajäsen ja kitaristi Otra Romppanen on koostanut koko albumin Mömmön jälkeensä jättämien muistiinpanojen ja biisinraakileiden pohjalta. Mutta missähän välissä nämä biisit on kirjoitettu? Yhtä aikaa Totuus palaa –albumin kanssa, ennen Raptori –singleä (1991) ja sen huumorivaikutteita, vai vasta tuon singlen jälkeen?

Murheen laakso ei ole kuitenkaan Totuus palaa:n suora kopio. Toki Murheen laakso on melko samanlainen, mutta se vie Mana Manaa myös uusille urille. Mana Mana on yhtä raskas, painostava ja ahdistunut kuin ennenkin, mutta siitä on tullut myös psykedeelisempi. Erityisesti Syyttömänä kirottu, Murheen Laakso ja Ruusu, tulppaani ja Peyote ovat sen verran hienoja biisejä, että ne olisi aivan hyvin voitu sijoittaa Totuus palaa:lle joitakin sen heikkotasoisempia raitoja korvaamaan. Nopeammat biisit eivät toimineet mielestäni yhtä hyvin aiemminkaan, ja tässä albumikokonaisuudessa ne eivät toimi sen paremmin. Hitaus pukee Mana Manaa, eikä esimerkiksi Liisa kuulosta niin hyvältä, vaikka siinä onkin ihan hyvä teksti. Kitarasooloja ei ole vähennetty lainkaan, ja Otra vaikuttaa olevankin liekeissä.

Mömmön saappaita ei ole helppo täyttää, ja niihin mahtuikin kolme miestä. Nämä kaikki – Sami Tiilama, Kimmo “Kaltsu” Kuosmanen ja Otra Romppanen – ovat äänialoiltaan kaikki monotonisen ja huuruisen matalalla. Näistä oikeastaan erottuu vain Romppanen, joka laulaa lurauttaa Tie vie –kappaleen. Tie Vie on muutenkin yksi albumin kohokohdista. Romppasen kirjoittama biisi perustuu Mömmön tekemiin sanoituksiin, ja ensiesityksensä kappale sai jo vuonna 1995 Terveyskeskuksen Ei unelmaa –cd:llä, tosin tätä versiota nopeampana – ja sitä kautta heikompana. Tosin tämäkin versio edustaa nopeinta Mana Manaa. Albumin päätösraita Noidat on taas toisella tavalla erilaista Mana Manaa, sillä se kestää jo yli 10 minuuttia.

Mana Manan ura jäi alunperin liian lyhyeksi pyrähdykseksi. Murheen laakso todistaa, että Mana Manasta olisi voinut tulla elämääkin suuremmaksi, mutta valmis työ on silti hieman keskeneräinen. Täydelliseksi sitä ei olisi varmaan voitu koskaan edes saada.

Tänään albumilta nimen lainannut Murheen Laakso esiintyy Hässäkkäpäivillä ja soittaa Mana Manaa. Menen tsekkaamaan, kun viimeksi näin tuon tapauksen lokakuussa 2009.

Kohokohdat: Syyttömänä kirottu, Murheen Laakso, Ruusu, tulppaani ja Peyote, Tie vie

Mikä on sun taivas? (Otra Romppanen)

Törmäsinpä tähän poikkeuksellisen mielenkiintoiseen dokumenttiin sattumalta. Ja jonkun mielestä Youtubessa päämäärätön surffaaminen (tässä taiteenalassa Kairo tosin tuntuu olevan mestari) muka ei johda mihinkään?

Kyseessä on siis vuonna 1997 valmistunut, alle puoli tuntia kestävä dokumentti Arto “Otra” Romppasesta, tuosta miehestä Mana Manan, Psychoplasman ja Enterin takana. Jarkko Martikaisen ohjaamassa dokumentissa Otra pohtii suhdettaan esimerkiksi alkoholiin, musiikkiin, Joensuuhun ja Jouni Mömmöön. Äänessä ovat myös Eläkeläisinä tutut Janne “Ema” Hurskainen, Jarmo “Toppo” Koponen sekä Kimmo “Tarkastaja” Miettinen, joka myös Hilse-Miettisenäkin tunnetaan. Dokumentti näyttää, kuinka Romppanen mm. soittaa Ilosaarirockissa keikkaa Enter-bändinsä kanssa, polttaa erilaisia tupakkatuotteita ja esittelee Pöllövaaran kotiaan. Dokumentin mielenpainuvin hetki koetaan dokkarin puolivälissä, kun melkein romahduspisteessä oleva Otra muistelee sitä myöhäis-lokakuun päivää, kun kuuli ensimmäisen kerran Mömmön kuolemasta. Toinen mieleenpainuva kohtaus liittyy sekin Mömmöön, nimittäin Mana Manan Totuus palaa –biisiä varten tehty musiikkivideoviritys on oikeasti huuruista katsottavaa. Mukana on tietenkin harvinaislaatuista kuvamateriaalia Mana Manasta!

Mielenkiintoisesta aihevalinnastaan huolimatta dokumentti sisältää joitakin puutteita. Aiheesta ei mitenkään voida pusertaa vaivaiseen puoleen tuntiin kaikkea, ja se näkyy aiheen pintapuolisena käsittelynä. Esimerkiksi Mana Manaa ei käsitellä kunnolla, ja Maria Magdalena -singlestä puhuttaessa ääniraidalta raikaa albumiversio. Raptori-singlestä en muista kuulleeni edes mainintaa, mutta eipä huomiota anneta juuri Kostajillekaan. Terveyskeskusta sentään pauhaa ääniraidalla, tosin vuosimallia 1995.

Dokumentti on toteutettu hieman ihmeellisessä välissä. Otra alkoi tiettävästi työstämään Mömmön jälkeensä jättämän materiaalin pohjalta tekemään Murheen Laakso –levyä vasta seuraavana vuonna, ja sehän julkaistiin vasta vuonna 2000. Välistä jäävät myös muiden artistien levyillä vierailemiset ja tuottamiset, esimerkiksi Aortaortan ja Life Giving Waters-splitillä Otra soittaa Aortaortan puolella hieman kitaraa. Tämä väliintulo aiheutti sen, että Aortaorta tunnettiin hetken aikaa Aortaotrana. Tosin dokumentin kuvaushetkelläkin tämän tytär – Kaisa Vala – on vasta neljätoistavuotias, jolle Otra on vasta ostanut tämän ensimmäisen kitaran.

Lievistä puutteistaan huolimatta tämä dokumentti on silti katsomisen arvoinen, vaikka se olisi voitu tehdä paremminkin. Seuraavaa dokumenttia Otrasta, Mana Manasta tai Mömmöstä odotellessa…

http://www.youtube.com/watch?v=SKjy4wSi0aY

Osat kaksi ja kolme.

Kostajat – Kosminen Urg

Piipahdin Helsingissä lokakuun loppupuolella tekemässä parin päivän mittaisen ekskursion Kallioon ja Lepakkomieheen. Nukuin patjalla (jos sitä pystyi patjaksi sanomaan) kaverin yksiön lattialla, hörpin appelsiinimehulla terästettyä Gambinaa ja katseltiin paskoja leffoja kaverin kanssa. Näin kyseisenä viikonloppuna monenkin bändin keikan peräkkäisinä päivinä. 23.10. oli Pexin ja Otran 98-vuotissynttärit ja näiden herrojen bändit soittamassa: T. Kanervan Akustinen vartti Kostajat, Maho Neitsyt sekä Murheen Laakso. Seuraavana iltana esiintyivät vielä Antti Tuska & Vähämieliset, Nazi Death Camp sekä The Dwyers, mutta se ilta on sitten aivan toinen tarina! Olen kirjoittanut raportinkin kyseisistä keikoista, mutten ole sattuneesta syystä vielä julkaissut sitä. Siellä annettiin 10 euron sisäänpääsymaksua vastaan sekä tiketti että Kostajien uusi ceedee Kosminen Urg.

Vaikka Kostajat onkin melko vanha bändi (since 1980s) mutta silti se on itselleni lähes tuntematon. Mutta mikäs on sen parempi tapa tutustua bändiin kuin levy, joka on lätkäisty käteen lähes ilmaiseksi? Mielenkiinto herää, kun katselee pelkästään levyllä soittaneiden jannujen listaa: Siellä on Otra Romppanen koskettimissa! Muut kostajat eivät sitten kuulostakaan tutuilta, mutta nimi OE Makkonen jää mieleen viimeistään tämän levyn kuulemisen jälkeen. Kaverin mukaan mies kuulostaa Kari Hietalahdelta, eikä kaveri tainnut sanoa sitä kovinkaan mairittelevassa mielessä. Olkoon miehen äänestä mitä mieltä tahansa, se jää silti mieleen.

Mitäs musiikkia Kostajat sitten vetää? Perinteinen genrettäminen onkin hieman hankalaa, mutta jonkinlaisen popin saralla Kostajat varmaan kyntävät. Kostajien Myspace-sivun mukaan Kostajat kuulostaakin samalta kuin “Puolalainen ravintolaorkesteri yrittää rokata Finnjetillä” ja voisin sanoa tuota erittäin päteväksi määritelmäksi. Kostajien nettisivulla taas puhutaan nyrjähtäneestä hissimusiikista. Käykää itse kuuntelemassa täällä, tosin Kosmiselta Urgilta siellä ei ole biisin biisiä.

Aika sekavaa roinaahan tämä on. Biisit ovat sen verran ärsyttävän tarttuvia, että kun ne kerran jäävät pääkoppaan soimaan eivät ne poistu sieltä vähään aikaan. Myös sanoitukset ovat välillä aivan käsittämättömät:

“Paluumatkalla mummo senkun nauraa vaan
tarjoilee avokätisesti limonaadia”

Ei kuulosta järin monimutkaiselta. Mutta kun Kostajat risteilevät sanoituksellisista aiheista toiseen koko ajan. Tämä tulee noin kymmenen sekuntia myöhemmin:

“Laiva on lastattu liköörikonvehdeilla”

Musiikillisesti tai sanoituksellisesti Kosminen Urg ei ole järin monimutkainen, mutta se on silti vaikeasti lähestyttävä. Onpahan ainakin omaperäistä! Kosmista Urgia pitää lähestyä ennakkoluulottomalla ja riittävän nyrjähtäneellä asenteella, muuten ei tule tästä kuuntelukokemuksesta yhtään mitään!