Wasted & Paprika Korps. 31.7.2013 @ Klubi, Tampere

Kyllä huomasi Puntalan olleen juuri, kun näistä muuten hyvin keikoista ei tahtonut saada samalla tavalla irti kuin mitä normaalitilanteessa.

 

Wasted. Kuinkahan monta kertaa olen tämän bändin nähnyt ja kuinka monta kertaa olen siitä pitänyt? Ja kuinka monta kertaa olen ottanut kuvia? No, uudet biisit kuulostivat kyllä hyvältä (eli Wastedilta) ja tässä on sitten ihan sen kunniaksi parit kuvat vielä lisää.

 

Paprika Korps. Keikkahan oli kyllä ihan ok – vaikkakin pitkä – ja pelasi musiikin lisäksi myös vahvasti visuaalisilla tempuilla kuten tähänkin asti, mutta nyt ei vaan kunnolla lähtenyt. Varmaan olisin saanut tästä vedosta enemmän irti, jos olisin osannut ottaa edes hieman rennommin (enkä olisi vieläkin Puntala-säväreissä), mutta onnistuuko keskellä työviikkoa? Ei ihan niin hyvin.

No, kuvia.

Paprika Korps, Beerocephals & Nuoret Sankarit. 26.7.2012 @ Suisto, Hämeenlinna

Vaikka Tampereella on mahdollisuus katsella vaikka mitä bändejä, päädyin aloittelemaan Puntalani jo perinteisesti Hämeenlinnassa. Suistolla ei näkynyt Maaseudun Tulevaisuutta tai Kyklooppien Sukupuuttoa, mutta Nuoret Sankarit ja Paprika Korps ainakin näkyivät, mukanaan venäläinen Beerocephals. Tämän illan teema tietty mukaili Puntalaa, mutta Paprika Korps ei ehkä ihan sitä Puntala-osastoa kuitenkaan ole. Illan aikana esiintyi siis kolme tyylillisesti keskenään erilaista bändiä, mutta tämmöistä sen pitäisi ollakin.

Nuoret Sankarit sai luvan aloittaa. Itsehän olen ehtinyt melko pitkäänkin diggailla tästä bändistä, mutta keikkoja en ollut ensimmäistäkään vielä nähnyt. Hyvähän tämä keikka olikin, mutta yleisöä nyt ei mahdottomasti ollut. Kyllä joku sentään näkyi hieman heiluvan ja huojuvan musiikin tahdissa, mikä on Hämeenlinnan kaltaisessa keikkakylässä hyvä juttu. Ja uusia biisejäkin näkyi olevan mukana, joten jäämme odottelemaan sitä uutta seiskatuumaista.

Beerocephals ei ollut järin häävi näky. Tai kyllähän bändillä näytti lavalla kivaa olevan ja yhtye otti tosissaan soittomahdollisuudestaan kaiken irti, muttei itselleni tällainen haitaripunk oikein kolise. Jossain se veteli Flogging Mollyn (ilman irkkuvaikutteita), Gogol Bordellon (ilman romanivaikutteita) ja vastaavien maastoissa, ja käytti lavalla klovnimaskeja. Ei ihan meikäläisen juttu, ja kyllähän mielipiteeseeni varmaan vaikuttaa sekin että Beerocephals oikeasti viihtyi lavalla pitkään. Liiankin pitkään, mutta onhan tämmöiset ilmestykset keskivertoa hauskempia kuvattavia.

Itselleni tämä oli ensimmäinen kerta, kun näin Paprika Korpsin keikalla vaikka yhtye on soittanut Suomessa kymmeniä keikkoja noin kymmenen vuoden aikana. Viime kiertueellaan marraskuussa en kyennyt millään irtaantumaan keikalle (lähde siinä työssäkäyvänä Porista Tampereelle arkikeikalle) ja vuonna 2007 bändin soittaessa Hämeenlinnassa en viitsinyt mennä paikalle kun ei ollut tuttuja menossa keikalle… voi kiesus mitä logiikkaa. No, nyt Paprika Korps oli siinä lavalla, ja etukäteen hieman arvelutti kun bändin edellinen levy Metalchem oli aika paska, tosin näkyivätpä ne uudetkin biisit kyllä sopineen keikkasettiin ihan mainiosti. Kai, en edes huomannut niitä. Noiden hieman vanhempien vetojen kuulemista odotin toki eniten, ja kyllähän Paprika Korps oli tylsimmilläänkin todella hyvä. Visuaaleja katselin kyllä mielelläni, osittain siksi että ne olivat hyvin tehtyjä ja osittain siksi että bändin jätkät olivat aika arkisen näköisiä ilmestyksiä, heh.

Näin myytiin c-kasetteja. Kello alkoi lähestyä uhkaavasti kahta, kun Suistolta pääsi vihdoin pois. Eipä siinä, kivaa oli. Lisää kuvia on sitten täällä.

Paprika Korps – Magnetofon

Kuulin ensimmäisen kerran termistä “heavy reggae” puolalaisen Paprika Korpsin yhteydessä. Tämä tapahtui varmasti jossain Telewizor– (2004) ja Magnetofon (2007) –albumien välissä, sillä muistan kun jälkimmäinen julkaistiin. Koska Paprika Korps on toiminut vähän sillä osa-alueella josta en paljoakaan tiedä, niin noteerasin Magnetofonin julkaisun todennäköisesti vain siksi, että silloin juuri toimintansa aloittanut Levykellari oli Kellarilevyt-merkillään julkaisemassa sitä.

Jossain reggaen ja dubin kiemuroissa kieppuva Paprika Korps lähtee liikkeelle jamaikalaisista rytmeistä, mutta upottaa siihen sujuvasti rockia punk-asenteen kautta suodatettuna. “Heavy” oli siis varsin hyvin lunastettu kuvaus. Magnetofonilla Paprika Korps tosin alkoi kuulostaa yhä vähemmän reggaelta, ja kuulostikin enimmäkseen indie-bändiltä joka on iskenyt musiikkiinsa hieman dub-fleivöriä. Magnetofonilla on useitakin yksittäisiä biisejä, jotka niin sanotusti potkivat ja pistävät vipinää punttiin. Kappaleiden rakenteetkin ovat lähinnä sellaisia, että niissä on enemmänkin rockimmat otteet päällisin puolin mielessä, eivät niinkään dubille ominaiset jumitukset.

Muistan kyllä verranneeni Magnetofonia edeltäjäänsä Telewizoriin. Magnetofon kuulosti helvetin hyvältä vielä silloin ja hyvältä (ilman “helvetin”-etuliitettä) se kuulostaa tätä tekstiäkin pupeltaessa, mutta Magnetofon ei vyörynyt samalla tavalla kaiuttimista päälle.  Jos Telewizor nappasi vielä mukaansakin, niin Magnetofon tyytyy lähinnä jammailemaan omissa oloissaan. Jotkin satunnaiset kerrat se kyllä kaappaa kuulijansa mielenkiinnon, mutta kokonaisuutena Magnetofon alkoi olla jo selvästi hieman kesympi. Paprika Korps alkoi yksinkertaisesti menettää otettaan, mutta nyt kun Metalchemiä (2010) on kuunneltu muutamat kerrat, niin tämä Magnetofon taisi jäädä Paprika Korpsin viimeiseksi hyväksi levyksi. Sääli.

Kohokohdat: The Souvereign, Zdecydujcie się, Hifi, Slonie

Paprika Korps – Metalchem

Kaikki hyvä päättyy aikanaan. Niin taisi käydä puolalaisen heavy reggaen kuningasbändi Paprika Korpsin kohdalla. Yhtye ei suinkaan lopettanut, vaan uudisti sekä itsensä että soundinsa kertaheitolla vuonna 2010 julkaistulla Metalchemilla.

Metalchem on tavallaan ihan osuva nimenä kuvaamaan itse sisältöä. Siinä missä vielä Magnetofonilla painotus oli vielä reggaessa, on Metalchemilla Paprika Korps lähempänä heviä. Ja vielä huonoa ja mielenkiinnotonta heviä. Tai väärinhän Metalchemiä on heviksikään sanoa, mutta soundin yleinen kylmentyminen ja koventuminen vievät Paprika Korpsia kauemmas sen omista lähtökohdista. Ja toki särökitara on tehnyt jonkinlaisen esiinmarssin, vaikka dominoivana efektinä on edelleen wah. Onhan Paprika Korpsissa ollut aiemminkin punk-asennetta, mutta Rain Check-kappaleessakin oleva punk-kokeilu tuntuu täysin vieraalta Paprika Korpsin levylle. Ehkäpä se olisi kannattanut julkaista jossain muussa yhteydessä?

Paprika Korps onnistuu Metalchemillä parhaiten silloin, kun se muistaa olevansa Paprika Korps. Eli reggae onkin se pääpointti, vaikka eipä näistäkään biiseistä mitenkään erityisen mieleenpainuviksi tapauksiksi ole. Yhtyeeseen taisi iskeä taisteluväsymys, onhan se vääntänyt heavy reggaetaan jo 90-luvun lopusta lähtien. Arvelen yhtyeen tosin päättäneen tehdä kokeiluja tehtyään vanhan kaavan mukaisesti musiikkia niinkin pitkään kuin mitä se teki, mutten toisaalta ole itse vanhan Paprika Korpsin ystävänä asiasta lainkaan mielissäni.

Levy on kyllä pakattu todella hienoihin kuoriin, sillä tukevasta pahvista tehty digipak on paitsi tukeva, myös avautuu rastiksi. Harmi, että sisältö on melkoista kuraa. Tai paremminkin väärän bändin julkaisemaa.

Kohokohdat: She, Tokarz