Viikonloppu Hervannassa

No, en minä ihan koko viikonloppuani Hervannassa viettänyt. Illat kyllä menivät siellä, kun ensin oli perjantaina IDKFA, Fuck-Ushima Session ja Synti.

Synti. Tämän bändin demokasetista olen tykännyt, vaikken ole ehtinyt kunnolla sitä vielä kuunnellakaan. Keikkakin oli viihdyttävä, vaikka meni aika ajoin komediaksi… mikä on ihan hyvä vaan!

Fuck-Ushima Session. Stoneria, eli ehkä sellaista musiikkia mitä en kotioloissa koskaan kuuntele, mutta keikalla tätä katseli sujuvasti. Varsinkin yhtyeen melko väkivaltainen lavaolemus loi jännitettä esitykseen.

IDKFA. Vähän hitaampaa menoa loppuiltaan, muttei missään tapauksessa väsyttävää ja puuduttavaa sellaista.

IDKFA, Fuck-Ushima Session Synti. 17.5.2013 Varjobaari, Tampere

Ja seuraavana iltana oli sitten “vähän” eri meininki. Varmaan olin ainoa joka oli paikalla molempina iltoina. Henkilökuntakin vaihteli.

Nahkasikarit. Erikoisia cover-valintoja (sellaisiakin joita en yhtään ymmärtänyt), mutta sympaattista soittoa ja kivaa menoa. Keikka vaan oli vähän pitkä.

Haistelijat. Kuvasta päätellen Järvis on nähnyt hiiren.

Pelkkä Väliviiva, vaihteeksi kaksimiehisenä. LP:ltä tuttuja paloja ja uusia biisejä. Pidin!

Pelkkä Väliviiva, Haistelijat Nahkasikarit. 18.5.2013 Varjobaari, Tampere

Presley Bastards, Pelkkä Väliviiva & Soap A Fest. 31.3.2013 @ Vastavirta, Tampere

Soap A Fest. Vissiin aika legendaarinenkin (?) bändi, joka soitti nyt ensimmäisen, ainoan ja ehkä viimeisenkin (??) keikkansa todella pitkään aikaan. One time reunion. Itselleni tämä bändi ei kolkutellut kyllä mitään kelloja, mutta tämän keikan perusteella olisin sanonut haluavani nähdä bändin toistamiseenkin, mutta se taitaa olla melko turhaa.

Pelkkä Väliviiva oli nyt ihan soolona ja ihan ypöyksin, jarnottomana kuin rusinaton maksalaatikko. Tosin yksin soittaminen tarkoitti myös Sur-rur –biisejä setissä ja muuta hauskaa, jolloin Pelkän Väliviivan soololevy taisi jäädä itse asiassa jopa suhteellisen vähemmälle huomiolle. Vilu myös luki lavalla ehkä tavanomaista enemmän, lähinnä sekavia otteita muistikirjasta ja vanhasta Apu-lehdestä. Rakkaimmat terveiset Katri Helenalle ja Panu Rajalalle.

Lopuksi vielä Preslarit. Vuosikausia tämä on ollut itselleni sellainen bändi, jossa pitäisi olla kaikki kunnossa, mutta jokin on aina estänyt saamasta bändin syvimmästä olemuksesta kiinni. Sitten minä kuulin vähän aikaa sitten Bandcampista uuden seiskatuumaisen biisejä (kannattaa kokeilla!) ja johan alkoi kolisemaan. Onneksi seuraavaa keikkamahdollisuutta ei tarvinnut kauaa odotella. Tokihan setti ei voinut rakentua pelkästään yhden nelibiisisen seiskatuumaisen varaan, joten paljon tuntematonta materiaalia oli setti pullollaan, mutta Pandaluolan pää jatkaa tutkimuksia.

Vähän lisäkuvia.

Useampikin keikkakuva

Välillä sitä käy niinkin, että sitä tulee käytyä useammallakin keikalla ja vielä kameran kanssa. Toisinaan käy niinkin, että puran suunnilleen kaikki kuvat yhden illan aikana, ja sen savotan jälkeen ei enää huvita kirjoitella itse keikoista mitään. Kertokoon kuvat enemmän:

Jyrki Nissinen Hot Visions, Grateful Dad, Pelkkä Väliviiva Umpituomio. 21.2.2013 @ Vastavirta, Tampere

Fun, Frivolvol, Throat Umpio. 23.2.2013 @ Saikku, Pori

JP Jakonen Plays J Mascis, 24.2.2013 @ Telakka, Tampere

Sokea Piste. 24.2.2013 Klubi, Tampere

Jyrki Nissinen & Hot Visions, Raikulipoika & Pelkkä Väliviiva. 13.10.2012 @ Varjobaari, Tampere

Hervannassakin tapahtuu. Varjobaarissa on aina ollut mukava käydä ja niin oli nytkin. Ilta enteili aika kreisejä menoja, kun Varjobaarin vieressä olevan poliisiaseman ovenkahvaan oli joku yön kulkija jättänyt roikkumaan pullapussinsa, herkulliset pitkot yhä sisällä. Parempi jättää ne kuitenkin maistamatta ja mennä sisälle maistelemaan audionamia.

Rumpalilla vahvistettu Pelkkä Väliviiva ja kiva nuttu. Rumpali ja nutun selkämykseen kirjoitettu teksti ei tosin tästä fotosta käy ilmi. Odotan levytettyä tuotantoa.

Kumma kyllä, eniten sain irti Raikulipojasta vaikka se olikin käytännössä illan ainoa esiintyjä jonka tekemisistä minulla ei ollut mitään haisua. Aika Merriesiehän se oli, ja covervalintana Eppujen Suomi-ilmiö oli varsin härski. Vaadin saada tämän bändin levytettyä tuotantoa (oletuksella että sitä on edes olemassa) kuultavakseni!

No, totta puhuen ei Jyrki Nissisen tuotanto Hot Visionsin alla ollut sen tutumpaa. Kasetinkin hommasin vasta tältä keikalta. Tämän konkkaronkan musiikki oli jotakuinkin yhtä karua kuin Nissisen olemuskin tässä kuvassa, ja itseni ainakin tarvitsee pyörittää tuota kasettia vielä ennen kuin osaan sanoa siitä mitään.

Kuvatodisteita, tosin pullapussi näköjään jäi lataamati.