Muutamat keikkakuvat

No niin, lapsukaiset. Huomasin että keikkakuvia tuli otettua viime aikoina enemmänkin, ja koska porukka kuitenkin käy ne kuvasivuilta tsekkaamassa, niin tässäpä näitä linkkejä sitten olisi.

Sex Dwarf, Perikato, Armless Children & Kylmä Sota. 28.2.2014 @ Vastavirta, Tampere

Kuudes Silmä, 1981, The Escapist & Cold Institution. 1.3.2014 @ Lutakko, Jyväskylä

Blacklisted, Lighthouse Project & New Waters. 4.3.2014 @ Klubi, Tampere

Remissions & Long Gone. 6.3.2014 @ Suisto, Hämeenlinna

Perikato – Jälkiteollinen painajainen

Perikadon Jälkiteollinen painajainen -seiskatuumaisen kannessa on maisema, joka tuo vahvasti mieleen Forca Macabran The Traces the Machine Leaves in the Landscape… Are Equal to What It Leaves in the Mind –seiskan (1997) kannet. Tuo mainittu Forca Macabran seiskatuumainenhan oli jo itsessään todella raaka, mutta Perikato saa sen kuulostamaan yllättävän kesyltä. Perikato on nimittäin tosissaan.

Perikadon edellinen julkaisu, Varman tuhon merkit – kasetti (2011) jäi minulta tyystin välistä. Kyseessä oli ilmeisesti todella vihainen nauha, mutta tuskinpa seiskatuumainen jää siitä pahasti jälkeen. Taitaapi olla Suomen toiseksi vimmaisin hardcorebändi heti Kylmän Sodan jälkeen, tämä Perikato. Järjetöntä huutoa ja hakkaamista, kuten hardcorelle vihkiytymätön tätä Perikadon äärimmäisen tiukkaa ja aggressiivista paahtamista voisi kuvailla. Perinteistä kasikakkosta Perikato ei missään nimessä soita, vaan sen vaikutteet ovat muualla.

Bassoa ei kuulu, mutta rummutus on yhtä väkivaltaista pieksentää, ihan kuin rumpali kuvittelisi rumpukalvojen olevan poliitikkoja. Kitaran sirkkelisoundi on jäätävä ja vokalistin huudot epätoivoisia, ympäristömyrkkyihin hukutettuja avunhuutoja. Jotain käsitystä Perikadon armottomuudesta antaa sekin, ettei vinyylin urilta voi kovinkaan helposti nähdä missä biisi alkaa ja missä kohtaa se loppuu. Tällä tavalla melkein koko kiekko pyörähtää huomaamatta läpi ilman, että kuulija huomaisi melkein mitään. Yksi näistä biiseistä on muuten Kirouksen käsialaa. Livenähän tämä on vieläkin tolkuttomampi bändi, eli kannattaa tsekata.

Kohokohdat: Jälkiteollinen painajainen, Varman tuhon merkit, Perikato, Äänestäjä

Pispala Misery. 6.4.2012 @ Vastavirta, Tampere

Pääsiäisenä aikana päästellään muutakin kuin vain Jessen tuskia pihalle. Tässä Tampereen Vastavirralla nähdyssä viiden bändin kimarassa tärkein avainsana taisi olla viha, vaikka kaikki soittivat d-beat –mallista hardcorea. Ehkäpä illan bändit kuulostavat paperilta samalta siitä huolimatta, että niillä on kullakin omanlainen soundinsa ja otteensa.

T.E.K. ei oikein lähtenyt. Itselleni tämä jo melko vanhaksikin bändiksi kutsuttu tapaus ei ollut entuudestaan lainkaan tuttu, joten se oikeastaan taisikin olla esteenä sille, etten saanut keikasta juuri paljoakaan irti.

Maailmanloppu oli samalla kasetilla Armless Childrenin kanssa. Mutta koska olen tainnut ehtiä kuunnella kyseisen nauhan tähän mennessä vain kerran, ovat muistikuvat siitä suhteellisen hatarat. Sen verran muisti kyllä pelaa, että muistin yhtyeen soitannan olevan vihaista. Jonkin verran Maailmanlopun energinen performanssi aiheutti Omaisuusvahinko-mielleyhtymiä, johtuen bändin vokalistista. Tätä esitystä oli varsin mukavaa katsoa.

Perikadon uusi seiskatuumainen on jo itsessään perin ilkeä, mutta keikkahan se ilkeä vasta olikin. Hirveän vihaista kohkaamista ja koheltamista, ja perään tuli Riistetyt-coveri, joka olikin keikalla soitetuista biiseistä sieltä kesyimmästä päästä. Tukka heilui siihen malliin, että luulisi sen liian pahaksi äityneen säteilysairauden vuoksi tippuvan pian päästä… tai jotain. Perikato oli nyt vain jotain sanoinkuvaamattoman räjäyttävää, väkivaltaista ja nopeaa, toki hitaampia ja kerrasta voimakkaampia vetoja unohtamatta. Pikkasen hyvä!

Kylmää Sotaa en ole nähnyt missään keikalla pieneen toviin. En ole itse asiassa tainnut kuunnella yhtyeen mölyäkään levyltä pitkään aikaan, kun tuore Ydintuho-splittikin oli tässä vaiheessa jo hankittuna mutta säilynyt vielä tätä kirjoittaessa kuuntelemattomana. Viime kerta on tainnut ollakin Porissa vuoden 2009 puolella, ja sitä vetoa seurannut Puntala-keikkakin jäi katsomatta niinkin huonon syyn kuin vesisateen takia. Ei sillä että siinä välissä olisin unohtanut miten kova yhtye Kylmä Sota Rumban vääristä mielipiteistä huolimatta olisi, mutta kyllä tässä taas muisti miten helvetin tiukka bändi Kylmä Sota oikeasti on. Menkää kuuntelemaan vaikka Youtubesta tai jostain. Helvetin hyviä biisejä, mutta ne eivät kuulosta enää miltään kun bändiä on keikalla päässyt näkemään. Raivoa, vihaa, säröä ja meteliä, vaikkakin säröä oli ehkä vähemmän kuin yhtyeen perin lofi-tasoisilla äänitteillä.

Armless Childrenin keikka alkoi raivonpurkauksella, kun bändin laulajakitaristi purki vähän sydäntään. En sitten kommentoikaan asiaa sen enempää, mutta tyyppi sai ladattua itseensä aivan tolkuttoman annoksen vihaa, jota purki sitten seuranneen keikan aikana ja hieman sen jälkeenkin paukuttamalla kitaraansa. Vaikka Kylmä Sota olikin rahtusen verran kovempi, oli Armless Children ainakin vihaisempi. Kun nuori mies raivoaa, on kuin laittaisi rahaa pankkiin. Ja tämä pankki räjäytettiin p*llunpäreiksi soitolla, joka ei ehkä ollut teknisesti kovinkaan tarkkaa mutta sitäkin antaumuksellisempaa.

Lisää kuvia tästä järjettömästä raivosta ja silmittömästä terrorista korville.