Steamboat Willie

Piparnakkeli goes 1920s! Surffailin eräänä iltana päämäärättömästi pitkin tiedon valtateitä – jota myös Internetiksi kutsutaan – ja epäloogisten yhteyksien kautta päädyin katselemaan Steamboat Willien marraskuulta 1928. Kyseinen 7-minuuttinen pätkä on yksi Disneyn viihdeimperiumin kulmakivistä, olihan siinä Mikki Hiiren ensimmäinen virallinen esiintyminen. Tehdyistä Mikki-piirretyistä Steamboat Willie oli tosin jo kolmas, sillä Plane Crazy –pätkä julkaistiin mykkäversiona jo saman vuoden toukokuussa, ja välissä oli vielä ilmestynyt The Gallopin’ Gaucho, joka tosin vasta sai kunnollisen levityksen Steamboat Willien jälkeen. Plane Crazykin julkaistiin myöhemmin uudestaan äänien kera. Disney on kuitenkin määritellyt Mikin viralliseksi syntymäpäiväksi marraskuun 18. päivän.

Steamboat Willie oli ensimmäinen piirretty, jossa oli synkronoitu ääniraita. Elokuvateatteriin ei tarvinnut enää ylimääräistä pianistia, ja mykkäpiirrettyjen aika alkoi olla kortilla. Raina hyödynsi Pat Powersin kehittämää Cinephone –tekniikkaa, joka taas oli jalostettu Lee De Forrestin kehittämästä Phonofilm –järjestelmästä. Powers käytti De Forrestin jippoja ilman jälkimmäisen lupaa, eli kyseessähän taisi sitten olla patenttivarkaus. Piirrettyjen pyörivä bisnes oli tuohon aikaan raakaa peliä, eivätkä patenttivarkaudet rajoittuneet tuohon tapaukseen. Tätä asetelmaahan on parodioitu Simpsoneissakin, mutta Steamboat Willieen liittyy jo muutenkin niin paljon lakiteknisiä sotkuja että minä tipahdin kärryiltä. Tähän sirkukseen liittyy niin patenttirikkomuksia, tekijänoikeusriitoja että henkilökohtaisia välirikkoja.

Katselin Steamboat Willien yön pikkutunteina, ja nauroin sille aivan paskaisesti. Teknisesti leffa on todella ankeaa katsottavaa, mutta siinä se viehätys onkin. Steamboat Willie oli kuitenkin teknisesti korkealaatuisinta piirrettyä mitä tuohon aikaan saatiin tehdyksi. Ääniraita oli vallankumouksellinen vuonna 1928, mutta olen kuullut hifimpää noiseakin! Eläimet tunnistaa juuri ja juuri, millaisellakohan omakotitalon kokoisella äänityslaitteistolla nämäkin äänet on tehty? Soundtrackina kuultiin vanhoja kansansävelmiä, eihän Disneyn tarvinnut maksaa niistä tekijänoikeusmaksuja.

Tarina on kovin yksinkertainen. Pallonyrkkinen mutta silti sormet omistava Mikki seilaa höyrylaivalla, ottaa rahtia kyytiin, soittaa musiikkia ja kuorii perunoita. Itse Mikki Hiiren henkilöhahmo on hyvin erilainen kuin mitä se on nykyään. 30- ja 40-lukujen taitteessa Mikistä tehtiin sympaattinen ja optimistinen kaikkien kaveri, joka on aina oikeassa. Mikistä on tullut amerikkalaisen tusinaperheviihteen perikuva, ja esimerkiksi Mikistä sarjakuvia tehneet piirtäjät ovat lammasmaisesti seuranneet tuota muottia. Alunperinhän Mikki oli kepposteleva, kapinallinen, ilkikurinen ja jopa sadistinen hahmo. Toisin sanoen Mikki oli täysi mulkku. Tämä käyttää aluksella matkaavia eläimä soittimina, rääkäten kissoja, hanhia ja pikkuporsaita. Mikki lisäksi tyrkkää tälle nauravan papukaijan pariin otteeseen veteenkin. Eläinrääkkäyksen vuoksi Steamboat Willieta on ajan saatossa jopa sensuroitu! Vanhimmat Mikki –sarjakuvathan olivat melko synkkiä, ja niissä oli esillä sotaa, kuolemaa, poliittista satiiria ja hieman jopa länsimaista imperialismia ja sortoa, varsinkin jos Mikki eksyi Afrikkaan. Lienee sanomattakin selvää, että omat Mikki-suosikkini löytyvät nimenomaan 30-luvulta? Steamboat Willie esitteli myös Minni Hiiren, Helunan (hyvin pienessä ja huomaamattomassa osassa Fob-nimisenä) sekä Mustan Pekan, alias Jopi Jalkapuolen, joka keskittyy lähinnä vain kärisemään (muuta dialogiahan rainassa ei ole) Mikille ja mällin pureskeluun.

Voin kuvitella, kuinka vuoden 1928 marraskuun 18. päivän iltana kämänen elokuvateatteri oli täynnä hattupäisiä amerikkalaisia, jotka olivat haltioissaan tästä teknisestä kehityksestä ja nauraa röhöttivät vedet silmissä. Ala kehittyi huimaa vauhtia, ja muutaman vuoden sisällä ääniraita oli parantunut melkoisesti ja piirretyt muuttuneet värillisiksi. Steamboat Williestä on kuljettu pitkä matka kaikenmaailman avatareihin.

Sex Pistols-piirretyt

Kas niin lapset, tänään katsomme piirrettyjä Sex Pistolsista!

Ensimmäisenä on pätkä Sex Pistolsista jo vuonna 1980 ilmestynyt leffa The Great Rock ‘n’ Roll Swindle, jonka soundtrack ilmestyi jo edellisenä vuonna. Leffa ilmestyi silloin kun Pistolsia enää ollut ja Sid Vicious oli kuollut, kuten markkinamiesten mielestä koko punk. Bändiin liittynyt kohukin oli ehtinyt jo painua unohduksiin. Leffa kertoi Sex Pistolsin tarinan manageri Malcolm McLarenin näkökulmasta kieli poskessa-asenteella, minkä takia siinä oli myös paljon piirrettyjäkin. Itse asiassa Johnny Rottenia ei taida leffassa edes näkyä muuten kuin piirrettynä. Jos joku haluaa nähdä koko leffan niin hankkikoon sen jostain itse, itse linkitän tähän vain lopputekstien virkaa hoitavan animaation, minkä aikana soi yksi Pistolsin loppuaikojen parhaista biiseistä: Friggin’ in the Riggin’, biisi jonka mukana on helvetin hauskaa pogota kaverin vanhempien ahtaassa olohuoneessa!

Videossa näkyy siis merirosvolaiva, jonka purjeena on God Save the Queen-singlen kansi ja miehistönä toimii Pistolsin jäseniä. Näiden seurana on vielä Malcolm McLaren sekä yksi Iso-Britannian kuuluisimmista rikollisista eli Ronnie Biggs. Mikään hahmojen tekemä toiminta ei ole täysin hatusta vedettyä, vaan jokainen tapahtuma kuvastaa jotain todellisuuden tilannetta. Heti ensimmäisenä Johnny Rotten pudottaa alkuperäisen basistin Glen Matlockin yli laidan, joka joutuu EMI-hain syömäksi. Kauaa ei Rottenkaan viihdy laivassa, vaan McLaren heittää tämän veteen Virgin-hain kitaan. Sid Vicious lähtee laivasta ihan itse, puukko hampaissaan. Sex Pistolsin laiva uppoaa mukanaan Biggs, McLaren, rumpali Paul Cook sekä kitaristin ja vokalistin tonttia hoitanut Steve Jones.

Jos The Great Rock ‘n’ Roll Swindle oli virallinen, niin kaksi muuta piirrettyä ovat sitten epävirallisia. Linkitettynä olisi The Meth Minuten tulkinta Sid Viciousin ja Nancy Spungenin parisuhteesta, joka perustuu aika pitkälti siihen virallisena pidettyyn totuuteen, jonka mukaan Sid oli kaikkea muuta kuin viaton. Pohjan tämä animaatio hankkii amerikkalaisista piirretyistä ärsyttävää musiikkia ja joitakin kliseitä (takaa-ajokohtaus, jossa sama sohva näkyy pari kertaa mutta huoneessa ei näytä olevan lainkaan nurkkia) myöten. Mutta onhan tämä aihepiiriltään (Nancyn kuolema) jo valmiiksi synkkä ja sen lisäksi tässä on kiroilua, väkivaltaa ja huumeita. Perheen pienimmille tätä ei siis kannata näyttää.

Viimeisenä on “dokumentti” Sex Pistolsista. Vaikka tämä animaatio onkin oivaltava ja siinä on joitakin historiallisia faktoja niin siinä on myös runsaasti faktavirheitä. Ensinnäkään koko punk-skeneä en sanoisi missään nimessä niin väkivaltaiseksi kuin tämä animaatio antaa ymmärtää. Toisekseen faktoja on mennyt väärin pelkästään Sid Viciousin tulemisessa bändiin. Ensinnäkin Glen Matlock savustettiin bändistä ulos, jolloin tilaa saatiin Johnny Rottenin vanhalle kaverille Sidille. Ja Sidinhän nimesi Johnny Rotten hamsterinsa mukaan… Lopetan nillitykseni nyt tähän, katsokaas nuo videot ihan itse.

 

Linkit:
Sex Pistols – Friggin’ in the Riggin’
The Meth Minute 39 – Sid and Nancy
Sex Pistols Do the Queen