Tryer, Polite Force & Raptus. 28.3.2013 @ Varjobaari, Tampere

Kiirastorstain liekehdintää. Olin pääasiassa pyörittelemässä täällä levyjä, mutta onnistuin myös kuvaustouhuissa.

Raptus. Tämä bändi ei ole suurempia suosikkejani, mutta kyllä tästä keikasta sain paljon enemmän irti kuin Vastavirran vedosta marraskuussa. Meikäläisen keskittymistä alkoi vaan varsinkin keikan loppuvaiheessa rasittamaan “tuntematon bändi/suhteellisen pitkä keikka”-skenaario.

 

Polite Force. Kohteliaat herrasmiehet soittavat melkoisella forcella. Bändin tekemä pitkäsoitto on jälleen pyörinyt soittimessa, kun se oli poissa sieltä noin vuoden verran.

 

Tryer. Tämäkin bändi soitti melkoisella forcella. Ja vauhdilla, unohtamatta melodiaa.

Lisäkuvia.

Polite Force – S/T

Polite Forceen törmäsin ensimmäisen kerran sen ollessa keikkailemassa Porin Montussa Sur-rurin ja Merriesin kanssa. Tällöin yhtyeeltä oli tullut ulos vain seiskatuumainen, mutta muutaman kuukauden päästä Polite Force olikin julkaissut jo pitkäsoitollisen. Kun seiskasta kirjoittelin, uhosin hankkivani myös pitkäsoiton ja niin myös teinkin, mutta pitänyt hillitöntä kiirettä.

Pääasiassa parissa päivässä äänitettyyn Polite Forceen on jäänyt punkin rosoisuus, vaikka punkiksi Polite Forcea ei voi oikeastaan sanoakaan. Ei tätä ehkä kannata sanoa kuin vain alternativeksi. Sekin tosin on sateenvarjotermi, eikä sinällään kuvaa Polite Forcea paljoakaan. Polite Force tosin pyörii juurikin niissä maisemissa, joita en ole itse koskaan kokenut omikseni. Näissä maisemissa ollaan sekä lähellä että nihilistisiä, vaikka mihinkään ristiriitaisuuksien turbulenssiin ja koukeroisuuden vuoristoratoihin ei tällä levyllä menolippuja ostella. Hyvä niin, että Polite Force on säilyttänyt jonkinlaisen tolkun melko suoraviivaisessa, homeiselta grungelta maistuvassa mölyämisessään.

Polite Force on käväissyt soittimessani tasaisin väliajoin. Silloin tällöin se on tehnyt kutsuvia eleitä ja elkeitä, muttei ole vielä kertaakaan iskenyt kokonaisuutena päin naamaa. Tosin joka kerralla levystä huomaa sellaisia piirteitä, mistä hädintuskin oli edes edellisellä kuuntelukerralla tietoinen. Levy siis kasvaa joka kuuntelukerralla, ja kokonaisuudessaan LP on seiskatuumaista kovempi luu. Polite Force on hionut ilmaisuaan parempaan kuntoon ja tehnyt enemmän tarttuvia biisejä. Vastavuoroisesti jotkin LP:n biisit jäävät vähemmälle huomiolle kuin toiset, vaikka niitä kuinka kieputtaisi. Polite Force on kyllä maanmainio debyytti, muttei ehkä täydellisen vahva esitys. Se jää kieppumaan itsensätoistavuuden pyörteeseen, vaikka tekeekin joitakin tarvittavia irtiottoja. Eiköhän tätä silti voisi suositella, kun Polite Force tekee pääasiassa hyvää musiikkia?

Tälläkin levyllä julkaisijana oli Last Choice Records, mutta myös Joteskii Groteskii.

Kohokohdat: Bing-o was his Name-o, Plastic, Out of Nowhere, Quagmire

Polite Force – Let it Flow

Nyt täytyy kyllä todeta, että olen kateudesta mykistynyt. Polite Force –nimisen bändin ensimmäisen seiskatuumaisen kannessa on joku juippi, jolla on todella karmaiseva lomapaita päällään. Paidassa on kovasti Karvista muistuttava saksalaisturisti syömässä jäätelöä. Sinänsä hauskaa, että tämän kirjoittamisen aikana ja käsiteltävää seiskatuumaista kuunnellessa katselin kesäisiä valokuvia.

Vaikka seuraankin bändiskeneä hyvin aktiivisesti, jäävät ties kuinka monet bändit oikeasti havaitsematta. Runsaudenpulan vuoksi taisin kuulla tamperelaisesta Polite Forcestakin ensimmäisen kerran vasta silloin, kun se esiintyi Porissa Sur-rurin ja Merriesien kanssa. Kesä toi molempien bändien levyt soittimeen, mutta keikalta ostettu Polite Force –seiskatuumainen hautautui jonnekin kämpilleni. Silloin tällöin se kyllä osui soittimeenkin, mutta varsinaiseen tehosoittoon se ei päätynyt. Mainittakoon, että tätä kirjoittaessa en muista siitä keikasta enää yhtään mitään. Joku oli sitä silti tallentanut jälkipolville.

Nyt olen kaivanut levyn tehokuunteluun vakaana aikomuksenani kirjoittaa tästä postauksesta edes jotenkin luettava (ja ehkä jopa informatiivinen) kokonaisuus. Polite Forcessa soittaneet tyypit on havaittu monen muunkin bändin kokoonpanoista, joten suhteellisen varmaotteista meininkiä sai odotella. Teknisesti ottaen tämä kiekkohan on single, siinä kun on vain kaksi biisiä: Let it Flow toisella puolella ja Where the Grass is Greener toisella. Julkaisijana on Last Choice Records ja kiekko on julkaistu jo viime vuoden puolella.

Tyylinsä puolesta Polite Force paistattelee jokseenkin epämuodikkaan alternative/grunge-auringon alla. Vaikutteita on otettu niin punkista kuin popistakin, mutta jonkinlainen vaihtoehtosärmä tässä enimmäkseen säilyy vaikka genren nimellä ei olekaan väliä. Let it Flow muistuttaa jollain tasolla jopa Nirvanaa, mutten pidä sitä itse mitenkään huononakaan asiana, olihan kyseisellä bändillä ehdottomasti ansionsakin. Ei Polite Force siltikään ole mikään Nirvananpalvontabändi, mutta kuulen sen pienenä vivahteena jossain taustalla. Näistä kahdesta biisistä hieman hillitysti alkava, mutta voimakkaaseen kertosäkeeseen etenevä Let if Flow oli enemmän mieleeni kuin suoraviivaisempi Where the Grass is Greener.

Polite Forcelta on tuossa syksyllä ilmestynyt jopa kokonainen LP, oletettavasti samanlaista musiikkia täynnänsä. Mikäli tämä single antaa nyt yhtään osviittaa kyseisestä LP:stä, niin se pitää sitten iskeä päättymättömälle hankintalistalle.

Sur-rur, Polite Force & Merries. 27.5.2011 @ Monttu, Pori

Olin kahden vaiheilla, jaksaisinko mennä Poriinkin katsomaan Sur-ruria Merriesin ja Polite Forcen kanssa. Olin nähnyt kuitenkin illan bändeistä kaksi jo kahta viikkoa aiemmin Hämeenlinnassa eikä Polite Forcen missaaminen tuntunut erityisen pahalta, kun ei tiedä mitä olisi missannut. Toisin kuin mitä edellisessä keikkaraportissani höpisin, ei minulla ollutkaan mitään muutakaan menoa tänä kyseisenä iltana. Pori on the Rocks-tapahtuman päätin skipata oman mielenkiinnon puutteen vuoksi (täysi rispekti siellä soittaneille bändeille) ja erään nakkilalaisen seuramiehen saapuessa kaupunkiin illan suunnitelmat olivatkin lukkoonlyötyjä.

Illanviettoon kuului ensin istuskelu, paskanjauhaminen ja oluen (valintani osui tällä kertaa Hoeegardeniin) juominen Beer Huntersissa. Monttuun tuli kuitenkin talsittua hyvissä ajoin näkemään illan ensimmäinen esiintyjä, joka olikin yllättäen se ”pääesiintyjä” Sur-rur. Eli vastoin kaikkia odotuksia Sur-rur aloittikin illan keikkakimaran. Tämä oli jokseenkin absurdi veto, moni kun varmasti oletti bändin soittavan viimeisenä ja siksi päätti olla pitämättä kiirettä paikalle tulemisen kanssa. Toisekseen tämä veto todennäköisesti verotti illan muiden bändien keikoilta väkeä, kun se suurin täky olikin jo soittanut. Sitä paitsi Sur-rur ei ollut tänä iltana edes erityisen hyvä.

Ei tuo keikka missään nimessä huono ollut, muttei kyllä erityisen hyväkään. Ei mitään sellaista, jonka takia polttaisin päreeni ja alkaisin vaatia rahojani takaisin, mutta kyllä Hämeenlinnan keikka oli parempi. Enpä usko bändinkään olleen siihen täysin tyytyväinen, kun Vilukin etsi luontevinta soitto/laulupaikkaa useampaan otteeseen sekä lavalta että sen ulkopuolelta. Olihan ne biisit toki hyviä, mutta uusinta studiolevyä ”Liikkuu kivipinnoilla asumuksenaan laatikko” fiilisteltyäni en voi väittää, ettenkö olisi ollut hieman pettynyt.

Myspacesta olin käynyt kuuntelemassa molemmat seuraavaksi soittaneen Polite Forcen biisit, joista en nyt sitten tämän keikan aikana muistanut mitään. Ostin sitten bändin seiskatuumaisen, kun sellainenkin oli näemmä jossain vaiheessa ilmestynyt. Osa biiseistä jyräsi kuin dieselveturi, osa taas oli aika kevyttä ja jopa poppismaista temmellystä. Pitää antaa hatunnosto basistille, kun tämä piti jalkaansa kiinteästi yhdessä pisteessä ja liikkui vain sen verran, mitä kyseinen jalka salli. Syynä tähän oli bassorumpu, joka mitä ilmeisimmin meinasi levitä siihen paikkaan. Onneksi mitään ei rummulle (tai jalalle) käynyt, vaan keikka soitettiin kunnialla läpi. Ihan kiva keikka.

Sur-rurin splittikaveri Merries sai epäkiitollisen tehtävän toimia illan lopettelijana. Itse pidin bändistä ja sen soitosta kyllä, mutta kaikkien mieleen yhtyeen poppi ei ollut. ”Vittu mitä paskaa” kuului eräästä pöydästä. Kahdesti, ja vielä niin kuuluvasti lavan edustankin tuntumaan ettei tarvitse olla kummoinenkaan kerrostalokyylä saadakseen puhujien sanoista selvää. En voi yhtyä kommentteihin tai niiden laukojiin, en kirjaimellisesti tai kuvaannollisesti. Itse ainakin sain tästä esityksestä enemmän irti kuin Suiston keikasta, vaikka oma keskittyminen välillä herpaantuikin väsymyksen johdosta. En tosin päässyt nukkumaan muutamaan tuntiin keikan loppumisenkaan jälkeen.

Nakkilan miehen taksiin saatettuani (ja ranskalaiset perunat syötyäni) lähdin pyöräilemään takaisin kotiin sateessa, pitkin pimeitä katuja joita eivät edes katuvalot valaisseet, koska Porin kaupunki on jostain syystä päättänyt pitää katuvalot poissa päältä. Moinen on perusteltu säästötoimenpiteillä, mutta en tosiaan voi sokeasti luottaa porilaisten teiden kuntoon niin paljon, että olisin tuntenut oloni järin turvalliseksi pyörällä viipottaessani. Ja toiko maininta tästä asiasta lisäarvoa tälle raportille? Tuskin, mutta tulipahan ilmoitettua mielipide samalla siitäkin.

Kuvailuakin tuli harrastettua.