Puntalarockin päätösklubi, Vastavirta.

Tässä kuvia Puntalarockin päätösklubilta Tampereen Vastavirralta, jonne oli vain pakko mennä jo pelkästään Coke Bustin takia. Tokihan siinä näki pari muutakin festeillä esiintynyttä bändiä ja pari bändiä mitä siellä ei ollut.

 

Rankka Päivä.

Selfish.

Infesto.

Coke Bust. Toimi paremmin pienellä klubilla kuin Puntalan päälavalla.

Clown.

Loput kuvat.

Paprika Korps, Beerocephals & Nuoret Sankarit. 26.7.2012 @ Suisto, Hämeenlinna

Vaikka Tampereella on mahdollisuus katsella vaikka mitä bändejä, päädyin aloittelemaan Puntalani jo perinteisesti Hämeenlinnassa. Suistolla ei näkynyt Maaseudun Tulevaisuutta tai Kyklooppien Sukupuuttoa, mutta Nuoret Sankarit ja Paprika Korps ainakin näkyivät, mukanaan venäläinen Beerocephals. Tämän illan teema tietty mukaili Puntalaa, mutta Paprika Korps ei ehkä ihan sitä Puntala-osastoa kuitenkaan ole. Illan aikana esiintyi siis kolme tyylillisesti keskenään erilaista bändiä, mutta tämmöistä sen pitäisi ollakin.

Nuoret Sankarit sai luvan aloittaa. Itsehän olen ehtinyt melko pitkäänkin diggailla tästä bändistä, mutta keikkoja en ollut ensimmäistäkään vielä nähnyt. Hyvähän tämä keikka olikin, mutta yleisöä nyt ei mahdottomasti ollut. Kyllä joku sentään näkyi hieman heiluvan ja huojuvan musiikin tahdissa, mikä on Hämeenlinnan kaltaisessa keikkakylässä hyvä juttu. Ja uusia biisejäkin näkyi olevan mukana, joten jäämme odottelemaan sitä uutta seiskatuumaista.

Beerocephals ei ollut järin häävi näky. Tai kyllähän bändillä näytti lavalla kivaa olevan ja yhtye otti tosissaan soittomahdollisuudestaan kaiken irti, muttei itselleni tällainen haitaripunk oikein kolise. Jossain se veteli Flogging Mollyn (ilman irkkuvaikutteita), Gogol Bordellon (ilman romanivaikutteita) ja vastaavien maastoissa, ja käytti lavalla klovnimaskeja. Ei ihan meikäläisen juttu, ja kyllähän mielipiteeseeni varmaan vaikuttaa sekin että Beerocephals oikeasti viihtyi lavalla pitkään. Liiankin pitkään, mutta onhan tämmöiset ilmestykset keskivertoa hauskempia kuvattavia.

Itselleni tämä oli ensimmäinen kerta, kun näin Paprika Korpsin keikalla vaikka yhtye on soittanut Suomessa kymmeniä keikkoja noin kymmenen vuoden aikana. Viime kiertueellaan marraskuussa en kyennyt millään irtaantumaan keikalle (lähde siinä työssäkäyvänä Porista Tampereelle arkikeikalle) ja vuonna 2007 bändin soittaessa Hämeenlinnassa en viitsinyt mennä paikalle kun ei ollut tuttuja menossa keikalle… voi kiesus mitä logiikkaa. No, nyt Paprika Korps oli siinä lavalla, ja etukäteen hieman arvelutti kun bändin edellinen levy Metalchem oli aika paska, tosin näkyivätpä ne uudetkin biisit kyllä sopineen keikkasettiin ihan mainiosti. Kai, en edes huomannut niitä. Noiden hieman vanhempien vetojen kuulemista odotin toki eniten, ja kyllähän Paprika Korps oli tylsimmilläänkin todella hyvä. Visuaaleja katselin kyllä mielelläni, osittain siksi että ne olivat hyvin tehtyjä ja osittain siksi että bändin jätkät olivat aika arkisen näköisiä ilmestyksiä, heh.

Näin myytiin c-kasetteja. Kello alkoi lähestyä uhkaavasti kahta, kun Suistolta pääsi vihdoin pois. Eipä siinä, kivaa oli. Lisää kuvia on sitten täällä.

Toinen Vaihtoehto #229 (6/2010)

Muistatteko ne keskiviikkopäivät, kun jouduitte tappelemaan mahdollisten sisarustenne kanssa siitä, kuka saa lukea ensimmäisenä Aku Ankan? Itseni kohdalla keskiviikot ovat vaihtuneet muutamaan päivämäärään (tällä hetkellä seitsemään) vuodessa, pikkusisko avovaimoksi ja Aku Ankka Toiseksi Vaihtoehdoksi. Parempi puoliskoni tosin saa lähes poikkeuksetta ensimmäisen lukuvuoron, sillä tämä taisi olla jo kolmas kerta tämän vuoden puolella kuin Toikkari ilmestyy juuri silloin kun olen reissannut pois Porista. Ylläni taitaa olla kirous.

Kirous osoitti jälleen mahtinsa Toikkarin numeron 229 kohdalla. Kohdalleni osunut, itsestäni riippuvista syistä johtunut viivästys tuntui erityisen turhauttavalta siksi, että 229:ssa on joitakin juttuja mitä piti tiputtaa edellisestä numerosta pois. Näitä ovat tietenkin AH:n kirjoittamat liveraportit Ilosaarirockista ja Puntalasta, jotka luinkin lehdestä ensimmäisenä. Livejuttuja on sivunumeroita katsomalla paljon, vaikka niitä ei paljoa varsinaisesti olekaan. Yksittäisistä, pienemmistä keikoista (Abortti 13, Sekaannus ja The Tarjas) juttua on vain yhdestä, ja arvatkaapa vain kuka diletantti senkin kirjoitti? Mukana on se ainoa jokseenkin käyttökelpoinen kuva, jonka tuona iltana ehdin räpsäistä (salamaa käyttäen) ennen kuin kamerasta loppui virta.

Rebellion 2010 –festareista kirjoitettu raportti on tosin jokseenkin kuivakka, johtuen tekstin ja nippelitiedon runsaudesta. Raportti näyttää hieman liikaa brittipunkin tietosanakirjalta, vaikka toki niitä mielenkiintoisia pointtejakin on vähän joka puolella esitettynä. Olisin tosin saanut raportista enemmän kicksejä, jos olisin tuntenut edes puolet käsiteltävistä bändeistä, Subhumans, G.B.H. ja Agnostic Front kun ovat sieltä tunnetuimmasta päästä. Luettavuuteen vaikuttaa tosin ulkoasukin, sillä kolmelle sivulle on tungettu todella paljon tekstiä todella pienellä fontilla. Kuviakin on otettu, mutta ne on laitettu mielikuvituksettomasti sivun alalaitaan. Taitto on pääosin hienoa ja hyvin tehtyä, mutta yhdessä asiassa on koettu pieni epäonnistuminen:  Taustalla olevat kuvat ovat hieman liian tummalla, ja ne haittaavat jo lukemistakin. Erityisesti Diskelmä-raportin lukemista tämä hieman haittasi. Mutta onhan taittaja hyödyntänyt rajallisen sivumäärän aika hyvin, joten lehti on melko tiivis. Viime numeron hienosta papukaijakannesta on siirrytty takaisin perusasioiden äärelle, ja nyt kansi onkin niin 82 kuin vuonna 2010 tehdyn punk-zinen kansi vaan voi olla.

Livejuttuihin voitaneen vielä laskea Diskelmän kiertueraportti… siis mitä? Taasko Diskelmäraportti? Eikös tämmöinen ollut jo pari numeroa takaperin? Olen kuitenkin nyt lähellä tavallista tuulipukukansalaista, joka on pettynyt suosikkipoliitikkoonsa tuoreen seksiskandaalin johdosta, mutta äänestää tätä silti. Purnaamisesta huolimatta luin raportin. Ihan hyvähän se oli, nämä Diskelmän raportit kun taaplaavat olemaan ihan mielenkiintoisia. Tällä kerrallahan d-beatin kummelit (Manowar on ilmeisesti hylätty, ja soittimesta pauhasi Kummelin cd) piipahtivat Kreikassa juuri, kun siellä mellakoitiin.

Haastateltavia bändejä on kaksi: Ruotsin legenda Disarm sekä Bad Jesus Experience. AH:n kiinnostus tuota Tuomiopäivän Lapset-yhtyeeseen yhteyden omaavaa bändiä kävi ilmeiseksi jo kesällä, joten kyllähän tämän haastattelun ilmaantuminen TV:n sivuille vain ajan kysymys. Tässä lehdessä oli muuten se JMT:n kirjoittama arvio Hero Dishonestin uudesta levystä. Seuraavan numeron deadlineksi on merkitty 24. marraskuuta, joten toivotaan että TV pääsee tavoitteeseensa ja julkaisee tämän vuoden puolella seitsemännenkin numeronsa.

Puntala-rock 2010, 30. – 31.7.2010 @ Puntalan leirintä-alue, Lempäälä

Tässä hieman Puntala-rockin kuvasatoa. Näitä kuvia on tietenkin pienennetty ja pakattu, jotta ne latautuisivat edes kohtuullisessa ajassa. Varsinainen raportti kirjoitettu Lammas Zinelle kahdessa osassa, joiden yhteydessä on sitten enemmän kuvia. Kantolan Maikin kuvia odotellessa…

Perjantai, 30.7.

No Shame

Osasto 11

Pertti Kurikan Nimipäivät

Pojat

Juggling Jugulars

Lauantai, 31.7.

Outsiders

Delta Force 2

Yleislakko

Büfo. Fokus on missä sattuu, mutta onpahan komea oranki-hyppy…

Luonteri Surf

Molemminpuolinen Varma Tuho

Tuhkaus

Allekirjoittanut

Puntala Warm-up: Abduktio, Social Chaos (BRA), Infäme (SPA) & Horros. @ Suisto, Hämeenlinna. 29.7.2010.

Puntala – tuo minun ja monen muun punkkiin mieltyneen ihmisen vuoden kohokohta – alkoi varsinaisesti vasta perjantaina 30. heinäkuuta, mutta tänäkin vuonna siihen otettiin varaslähtö myös Hämeenlinnan Suisto-klubilla. Viime vuoden tapaan – jolloin Suistossa vasta ensimmäistä kertaa järjestettiin Puntalan aloitusklubi – mukana oli kaksi kotimaista ja kaksi ulkomaanvierasta. Brasilialainen Social Chaos ja Infäme olivat myös varsinaisen Puntalan kiinnityksinä, mutta Abduktio ja Horros eivät. Lähdinkin Suistolle lähinnä katselemaan Abduktiota ja Horrosta, sillä perjantaina minun piti mennä vielä aamuksi puita pilkkomaan ennen Puntalaan lähtemistä.

En ehtinyt kauaa paikalla pyöriä, kun paikallinen Horros jo aloitteli siinä hieman ennen kymmentä. Olin nähnyt bändin samassa paikassa viime joulukuussa, jolloin bändi oli soittamassa vasta ensimmäisiä keikkojaan. Kehitystä oli kyllä tapahtunut joka osa-alueella. Livesoitossa oli toisenlaista varmuutta eikä bändi tuntunut olleen tilanteesta pelästynyt, vaikka esiintyminen itsessään oli (tarkoituksellisen) eleetöntä eikä populaa lavan edessä ollut. Musiikillisesti kehitystä näkyy tapahtuneen, sen huomasi jo siitä että Venomin coveroinnista oltiin siirrytty Morbid Angeliin. Chapel of Ghoulshan on perin hankala biisi soittaa, mutta hyvin se tältä kolmikolta sujui, vaikka bassossakin taisi olla vain kolme kieltä ja rumpali oli täysiverinen d-beat –kahjo!

Elättelin toiveita, että seuraavaksi soittaisi Abduktio. Paskat soittanut, vaan ylöjärveläiset soittivat ihan viimeisenä ja nukkumaanmenoni hieman siirtyi. No, onhan sitä vähemmilläkin yöunilla aiemminkin pärjätty! Joka tapauksessa espanjalainen Infäme soitti seuraavaksi. Hittolainen, olipas se railakasta punkeroa, joka kuulosti samalla Iron Maidenilta, Terveiltä Käsiltä ja Ricky Martinilta (!) ilman, että se olisi missään vaiheessa kuulostanut paskalta tai teennäiseltä. Bändillä oli meno kohdallaan, mutta yleisö ei omin avuin tuntunut löytävän lavan eteen, vaan vokalisti Robertinho joutui erikseen pyytämään jengiä tulemaan lähemmäksi. Ja kyllähän se tuli! Kävin keikan jälkeen ostamassa yhtyeen älpykänkin. Kahdesta vaihtoehdosta valitsin sen, jossa oli paskempi kansi. Syväluotaavaa arviota levystä tulee sitten joskus, mutta rehellisesti sanottuna näillä näkymin sitä saa odotella sitten perkeleen kauan.

Brasiliasta saapuneet Sosiaaliset Keijot olivat minulle Infämen tapaan entuudestaan tuntematon ryhmä. Yllätyinkin hieman, kun sieltä tulikin tuutin täydeltä grindiä. Onkohan Suiston tiloissa kukaan soittanut grindiä aiemmin? Ei ainakaan tule näin äkkiseltään kovin montaa nimeä mieleen, mutta grindaavaa crustia (tai crustahtavaa grindiä, ihan miten vain) Social Chaos vaan soitti. Hyvin näkyivät edellisten bändien jäsenet viihtyvän lavan edustalla, ja kyllähän itsekin uteliaisuudestakin olin lavan edustalla kyttäämässä. Mitään varsinaisia biisejä ei keikasta mieleen jäänyt, mutta hyvin nuo tyypit instrumenttinsakin hallitsivat.

Abduktion takia olin varsinaisesti paikalle tullut, ja odotukset keikkaa kohtaan olivat tietysti korkealla. Odotin kovaa keikkaa, mutta en ihan näin kovaa! Alkuun Abduktio soitti “pois alta” Thermidorilta tuttuja laulelmia, jonka jälkeen se siirtyi huomattavasti kevyemmän nimettömän kaksitoistatuumaisensa kappaleisiin. Voi hemmetti, miten esimerkiksi Saman meren rannalla kolahti ja kovaa! Kyseisen kiekon biisit taisivat tulla vielä siinä järjestyksessä, missä ne levylläkin tulivat. Coverit tosin taisivat jäädä soittamatta (korjatkaa jos olen väärässä!), mutta enpä niitä erityisesti toivonutkaan. Suurin harmituksen aihe olikin se, että lysti tuntui loppuvan ennen kuin se oli edes alkanutkaan. Niin se aika vaan lensi kuin siivillä, tosin tuohon saattoi vaikuttaa sekin että kamerani ei ollut järin yhteistyöhaluinen vaan sen kanssa meni hetken aikaa säätäessä… Hyvä aloitus hyvälle Puntalalle!

Terveet Kädet – Ihmisen poika, pedon poika

Harva jaksaa julkaista mitään kymppituumaisena. Kyseinen formaatti saikin melkoisen profiilinnoston kun Kämäset Levyt julkaisi Suomen vanhimman ja legendaarisimman hardcore-pumpun eli Terveiden Käsien ensimmäisen uutta materiaalia sisältäneen levyn lähes kymmeneen vuoteen. Ihmisen poika, pedon poika julkaistiin heinäkuussa, sopivasti vain hetkeä ennen Puntalaa. Kyseisiltä kekkereiltä ostin oman kappaleenikin ja ilmeisen hyvin näkyi kiekko menevän kaupaksi. Harmi ettei bändi esiintynyt Puntalassa tänä vuonna, mutta toisaaltahan TK nähtiin siellä jo edellisenä vuonna. Ja kyllähän niitä keikkoja pidetään muuallakin.

Vaikka bändin edellisestä levystä Non Ultra Descripticasta on kulunut 9 vuotta, on musiikillisesti siirrytty lähemmäs Sign of the Crossin (1995) ilmaisua. Bändi on siirtänyt kellojaan siis oikein urakalla taaksepäin ja siivonnut edellisillä levyillä yhä suuremmassa osassa olleet metallivaikutteet maton alle. Tosin kyllä ne metallimöröt yhä murisee sieltä maton alta, mutta lähinnä vain muistona 90-luvun lopusta. Nyt ollaan kumminkin palattu perusasioiden äärelle, sillä TK paiskoo sitä tavaraa mistä se on alunperinkin tullut tunnetuksi. Suora(veri)viivaista huutoa ja kohkausta visvaisella ja perverssillä raivolla terästettynä. Sanoitukset ovat sitä taattua Läjä Äijälä-laatua, paljoa ei ärjytä ahdistuksesta tai lihan kurittamisesta. Sanoitukset eivät ole kumminkaan kovinkaan oleellisessa osassa kun Äijälän apinakähinästä ei hirveän hyvin selvää saa, mutta ainahan ne sanoitukset voi lukea lapulta mikäli sen tarpeelliseksi kokee. Levyllä on pituuskin kohdillaan, biisejä on kymmenen ja kestoa 11 minuuttia.

Eihän tämä mitenkään yllä bändin parhaimpien tekeleiden tasolle, mutta saakutin loistavasta paluusta voidaan puhua hyvällä omallatunnolla. Ne suurimmat vaikutukset hardcoren kentälle on jo tehty, nyt voidaan keskittyä vain hyviin keikkoihin ja hyviin levyihin!

UGH!