Purple Reckoning – II

Tuskinpa olin vielä ehtinyt kirjata hämeenlinnalaisen Purple Reckoningin ensimmäisestä 4000 –demosta sanakaan minnekään, kun bändi ilmoitti julkaisseensa toisenkin demon. Tällä kertaa julkaisu tapahtui eksklusiivisesti vain netin kautta, toisin kuin ensimmäisen EP:n kohdalla jota sai jopa ostettua levykaupasta. Tiedostojen lataaminen on – kuinkas muutenkaan – ilmaista. Bändi käväisi kertoman mukaan Kööpenhaminassa nauhoittamassa nämä biisit, jotka sitten laittoivat melko nopeasti jakoon, ilman turhia aikailuja.

Homma tuntuu toimivan nyt paremmin kuin aiemmin. Omien sanojensa mukaan Purple Reckoning on löytämässä itseään. Tästä voisi olettaa, että bändi hakee vieläkin ominta linjaansa eikä ole vielä täysin selvillä siitä, mitä se haluaa. Varmaotteiselta tämä silti kuulostaa. Biisejä on tälläkin kertaa kolme, joista ensimmäinen on Copenhagen Rifles, joka on varmaan parasta Purple Reckoningia tähän mennessä. Biisistä on olemassa vanhempikin nauhoite vuoden 2009 lopusta. Biisi oli tuolloin tökerön demomainen kämäsillä soundeilla, ja vielä rutkasti pitempi. Joskus oli sellainen aika, jolloin noita kaikkein kämäsimpiä demo-äänityksiä laitettiin julkiseen levitykseen, mutta nykyään joka jannu voi pistää kotistudion pystyyn ja nauhoittaa demon sitä kautta. Pitää tosin nostaa näille hemmoille fiktiivistä hattua, jos kerta ihan Köpikseen asti menivät nauhoituspuuhiin. Soundipuolella ollaan otettu ehkä hieman takapakkia, mutta käsittääkseni tämän ei esityksen ei pitäisi ollakaan ihan niin viimeistelty kuten debyytti? Miltähän Purple Reckoning kuulostaisi C-kasetilla?

Kakkosbiisiin tullessa euforia hieman tasaantuu. Help! Villains! ei ole ihan niin jäätävä biisi, mutta livenä sen teho on oletetusti suurempi biisissä esiintyvien hoilauksien vuoksi. Bändin keikoilla käyvä porukka ei ole ainakaan vielä tässä vaiheessa kovin suurilukuista, mutta kun puhutaan reippaasti kolminumeroisista luvuista mitä yleisön määrään tulee, niin voisihan tuo olla aika komean kuuloista. Stylman kuulostaa kyllä ehkä hieman Marco Hietalalta 80-luvulla. Miehen ääni kantaa hyvin, vaikka megalomaaninen (=kuusijäseninen) rytmiryhmä hiljenisi taustalla kokonaan. Kyllä tämä kakkosdemo kuulostaa edeltäjäänsä paremmalta, joten alan siis odottelemaan paljon seuraavalta näytöltä. Tätä kirjoittaessa demo on käyty hakemassa 206 kertaa sitten julkaisunsa toukokuun 29. päivä. Alalaidassa on linkki, käykää kokeilemassa!

Purple Reckoning – II

4000 (Lampaalle tehty varsinainen arvio)
Lammakselle tehty Ämyraportti

Ämyrock, 3.7.2010. @ Hämeenlinnan kaupunginpuisto, Hämpton

Kävinpä Ämyrockissa taannoin, kuten saattoi jo arvatakin. Suunnilleen kesken kekkereiden keksin tehdä aiheesta raporttia Lammas Zinelle. Otin myös kuvatkin, mutta olin tietenkin varustautunut vain hieman tavallista pokkarikameraa järeämmällä vekottimella, ja kuvat tuli tietty otettua automaattisalamalla ilman, että olisin säätöihinkään koskenut. Ja koska päätös raportin tekemisestä oli melko spontaani, niin en tietenkään päässyt ilman pressipassia valokuvausaitioon. Teknisistä puitteistaan huolimatta muutama kuva oli mielestäni silti ihan onnistuneita niistä välittyvän tunnelman myötä. Koko paska luettavissa täällä.

IMG_1564 Paikallista osaamista edusti myös päivän avannut Rikoslaki. Jotain hyvää sentään Masshysterin peruuttamisesta siis seurasi.

I Was a Teenage Satanic Worshipper. Valotus meni sinänsä loogisesti päin persettä, mutta tilannekuvana tämä on mitä mainion. Bongatkaa basisti ja tämän elkeet!

IMG_1591 Purple Reckoning, jonka  suuresta kokoonpanosta on näkyvillä viisi seitsemästä + lavamiksaaja.

Purple Reckoning – 4000

purpleJepjep. Hämeenlinnan oma poika arvioi hämeenlinnalaisen bändin tuotosta (taas, olenhan arvioinut jo Horroksen ja Left Coldin demot, tosin molemmat “omaan lukuuni”.). Enpä ihmettele, jos Lammas-Jaska on laittanut tämän minulle ihan tahallaan, kun bändi ilmoittaakin kotipaikakseen mahtipontisesti "Frampton, Finland!”.

Purple Reckoningin tukijoukoissa seisoo Hämeenlinnan Levykellari/Suisto –mafia. Ennen Levykellarin akustista keikkaa – joka siis oli keskellä kylmintä helmikuuta, ja tilojen pienuuden takia bändistä oli vain kolme jäsentä paikalla ja alle 20-henkisestä yleisöstä osa nökötti ulkona pakkasessa – en bändistä ollut kuullutkaan. Itse en ollut keikkaa näkemässä, vaan luin siitä jälkikäteen paikallislehdestä kun saavuin käymään Hämeenlinnassa vasta pari päivää keikan jälkeen. Ämyrockissa (josta on lähiaikoina  tulossa arvio Lammakseen) pääsin itse todistamaan bändin livemagian ja tyttöystäväni ihastui bändiin (ja erityisesti afrotukka Einari Styl(e)maniin) sen verran pahasti että julistautui saman tien faniksi.

Bändiä on nyt promotoitu oikein urakalla ja usko sen kykyihin on korkealla, varsinkin hämeenlinnalaisilla. Merchandisea alkoi ilmaantumaan jo varhaisessa vaiheessa: Purple Reckoning -paitoja on jo teetetty, samoin kangaskasseja. Ihme kyllä niitä on ollut tarjolla pitempään kuin bändin ensimmäistä demoa, jonka arvostelemisen sain siis kunniatehtäväkseni. Koskahan markkinoille ilmestyy Purple Reckoning –hiuslakkaa tai –kenkälusikoita?

Bändi on tähän mennessä harrastanut nettisivujen päivittämistä vähän epätyypillisesti. Kaikki julkaistaan blogi-tyyppisen ratkaisun kautta, mutta kaikki postaukset eivät aina suoraan edes liity Purple Reckoningiin. Toisen demonkin se kävi tekemässä, joka minun pitää oitis ottaa kuunneltavaksi. Kunnianhimoa ei tästä bändistä ainakaan puutu, joten katsellaan mielenkiinnolla missä bändi on kymmenen vuoden päästä. En minä tätä vielä ilmiöksi uskalla sanoa, mutta kyllä se ainakin Hämeenlinnan mittakaavassa on jotain ainutlaatuista. Hämeenlinnan Muse?

Arvostelu:
Purple Reckoning – 4000

Linkit:
Purple Reckoningin nettisivut