Radiopuhelimet, Aortaorta & Tii Nakujalka. 17.2.2012 @ Vastavirta, Tampere

Olin hullu kääpiö, joka tarvitsi virkistysmatkaa Tampereelle Radiopuhelimien keikalle. En vielä jokin aika sitten arvannut matkustavani Tampereelle asti pelkästään Radiopuhelimien perässä, vaikka totta puhuakseni tänä iltana myös illan kaksi muuta bändiä kiinnostivat kovasti. Niistä ensimmäisenä vetänyt Tii Nakujalka ei ole luonnollisestikaan ihan samanlainen keikkakone kuin illan muut bändit, mutta huonoksi ei tämänkään bändin keikkaa mitenkään kuvailla. Omaa eläytymistäni helpotti kyllä kummasti kasetin biisien tunteminen, kun viimeksi nähdessäni bändin Suistolla tammikuussa 2011 ei ollut yksikään biisi entuudestaan tuttu. Katselisin tätä bändiä mieluusti useamminkin.

Aortaortakaan ei ollut vetänyt keikkoja puoleentoista vuoteen. Siinä välissäkin oli vaihtunut rumpali ja syntynyt pari uutta biisiäkin. Hypnoottista katseltavaa, ja varsinkin kuunneltavaa. Aortaorta oli parempi, kuin mitä edellisten keikkojen jäljiltä muistinkaan. Oli muuten kiva tulla biisillä omistetuksi. Toimivaa, yhtä kaikki, ja mukavahan Aortaortakin oli nähdä pitkästä aikaa keikalla. Sen kunniaksi iskin yhtyeen tuotantoa soittimeen.

Sitten olikin Radiopuhelimien vuoro. Jos ette kestä tätä kipeää vuodatusta, niin jättäkää lukematta. Viimeksi näin Radiopuhelimet keikalla Ämyrockissa heinäkuussa 2010. Ja häpeäkseni toki tunnustan, etten ollut vielä päästänyt Radiopuhelimia vielä tuolloin elämääni rakastamaan minua. Ehkäpä silloisella päivänkululla ja festarivetomaisuudella oli jotain tekemistä asian kanssa, ettei Radiopuhelimet ollut läheskään samalla energisyyden tasolla kuin mitä Vastavirralla. Tiivistunnelmaisen keikan kuvaamiseksi eivät ylisanat ja huutomerkit taida tällä hetkellä riittää, joten tästä ehkä sekavastakin tekstistä ei välttämättä saa totuudenmukaista kuvaa asioiden kulusta. Eipä sitä aina tarvitsekaan kaikkea sanantarkkaan kuvaillakaan. Pastoraali. Hailuoto. Jäämeri. Joskus olen leivonnainen. Lyhyesti sanottuna olin vaikuttunut. Syvästi. Päätin samalla, etten jätä enää yhtäkään Radiopuhelimet-keikkaa välistä kuin vain erityisen painavasta syystä. Ja se syy saa ollakin todella painava.

Tämän reissun aikana päätin myös, etten enää koskaan heitä Robin- tai frontside ollie-vitsejä. Robin-ateriat olivat saapuneet Hesburgereihin, ja yhdestä sellaisesta mukana ollut toveri osti itselleen perinteisen juustohampurilaisaterian, jonka mukana tuli Robinin Koodi-levy. Robin on todennäköisesti itse ollut sanoittamassa kappaleita, kun niissä ruoditaan melko realistisesti 13-vuotiaan elämää, johon kuuluvat murkkuikäisten tappelut faijan kanssa, kiukuttelut äidille, Heseen viikkorahojen kantamiset ja tietty frontside olliet. Tai sitten ne ovat 13-vuotiaan tasolle jämähtäneen henkilön rustaamat, mutta kohderyhmä varmasti arvostaa “Robbaria” heidän ajatusmaailmaansa iskevien, maailmantuska-vapaiden sanoitusten ja ajatusten tulkkina.

Lisää mikrofonin nuoleskelua.

Radiopuhelimet – Rakastaa sinua

Radiopuhelimet ovat raivonneet jo yli 20 vuotta, eikä meno näytä laantumisen merkkejä. Mutta nytpä nämä äijät varsinaisen tempun tekivät: he sanovat suoraan rakastavansa sinua, tarjoavatpa sinulle jopa ruusua uusimman albuminsa promokuvissa . Tässä on varmasti koira haudattuna, tai sitten sammakko. No, kannessa on ainakin kutevia sammakoita. Sitten otan taas kansilehdykän ja käännän sivua. Siellähän ne karvaiset pohjoisen miehet ovat taas ruusu kourassa. Olenkohan koskaan ollut näin hämmentynyt Radiopuhelimien kohdalla?

Radiopuhelimet kuulostaa siltä samalta, miltä on kuulostanut jo 80-luvulta asti: omalta itseltään. Radiopuhelimet nykii, sätkii, pökkii, lemmiskelee ja raivoaa päin näköä. Hyvä huomata, ettei yhtyeen primitiivinen ja perverssi groove ole kadonnut minnekään. Eihän tämä enää ihan yhtä karski yhtye ole kuin 80-luvulla, mutta en minä siltikään haluaisi viettää reilua neljääkymmentä minuuttia kaksistaan tämän levyn kanssa pimeällä kujalla. Mieluummin teen sen ihan päivänvalossa, ties mitä se keksii pääni menoksi.

Osaan määritellä sen tarkan pisteen, jolloin Radiopuhelimet kolahti täysillä. Se oli kappale nimeltään Pastoraali, joka löytyy juurikin tältä albumilta. Myönnetään, kaikkia bändin levyjä en ole kuullut, joten isompi mäjähdys saattaa olla vielä edessä. Tuosta biisistä tosin napsahti, kun sitä ennen en osannut päättää, mitä bändistä tarkalleen ottaen tuumaisin. Taitaa mennä tällä menolla jo suoraksi palvonnaksi. Mutta mitä muita kappaleita tältä albumilta löytyy? Aloitusraita Globaali anaali ei ehkä ole ihan niin kova, kuin mihin olen lyhyessä ajassa ehtinyt Radiopuhelimilta tottumaan, mutta yhtyeen kaverin Juha Hurmeen sanoittama Hiljaa paha tulee lukeutuu suosikkeihini. Albumin päättää epätoivoinen ja massiivinen rakkaudentunnustus Minä rakastan sinua*, tosin se on tehty Radiopuhelimille tyypilliseksi venkoiluksi ja on yhtä kaukana niiskuttavasta balladista kuin Pori on Oulusta.

Radiopuhelimet, tuo pohjoisen veteraanibändi, pääsi yllättämään meikäläisen housut nilkoissa. Edeltävällä Viisi tähteä (2007) –albumilla oli hetkensä, mutta kokonaisuutena se oli hieman löysä. Oululaisen rakkauden suurlähettiläät tekivät kuitenkin yhden parhaimmista levyistä, mitä olen Radiopuhelimet –nimen alla kuullut levytettävän. Kuka olisi uskonut?

*Kappaleen kesto on kahdeksan minuuttia! Tosin bändihän on yleensä lopettanut levynsä näin pitkillä biiseillä.

Ämyrock, 3.7.2010. @ Hämeenlinnan kaupunginpuisto, Hämpton

Kävinpä Ämyrockissa taannoin, kuten saattoi jo arvatakin. Suunnilleen kesken kekkereiden keksin tehdä aiheesta raporttia Lammas Zinelle. Otin myös kuvatkin, mutta olin tietenkin varustautunut vain hieman tavallista pokkarikameraa järeämmällä vekottimella, ja kuvat tuli tietty otettua automaattisalamalla ilman, että olisin säätöihinkään koskenut. Ja koska päätös raportin tekemisestä oli melko spontaani, niin en tietenkään päässyt ilman pressipassia valokuvausaitioon. Teknisistä puitteistaan huolimatta muutama kuva oli mielestäni silti ihan onnistuneita niistä välittyvän tunnelman myötä. Koko paska luettavissa täällä.

IMG_1564 Paikallista osaamista edusti myös päivän avannut Rikoslaki. Jotain hyvää sentään Masshysterin peruuttamisesta siis seurasi.

I Was a Teenage Satanic Worshipper. Valotus meni sinänsä loogisesti päin persettä, mutta tilannekuvana tämä on mitä mainion. Bongatkaa basisti ja tämän elkeet!

IMG_1591 Purple Reckoning, jonka  suuresta kokoonpanosta on näkyvillä viisi seitsemästä + lavamiksaaja.