Useampi keikkakuva (linkkien takana, taas vaihteeksi)

No niin, muutamaakin keikkaa on katsottu osittain linssin läpi:

Lau Nau, Hopeajärvi & Rainbowlicker. 16.5.2014 @ Lepakkomies, Helsinki

Foreseen, Horros & Long Gone. 17.5.2014 @ Suisto, Hämeenlinna

Ocean Districts, Kaupungin Valot & Wounded Girl. 22.5.2014 @ Vastavirta, Tampere

Pentagram, Ranger & Seremonia. 23.5.2014 @ Klubi, Tampere

Musta Pispala 5.-6.7.2013 @ Vastavirta, Tampere

Pispalan valtasi taas anarkistinen vastakulttuurifesti Musta Pispala messuine, työpajoineen ja keikkoineen. Tänä vuonna kykenin taas osallistumaan vain iltakeikoille, enkä päässyt osallistumaan edes levymessuille. No, kamera oli kuitenkin illalla valmiina.

Tyhjyys.

Käpykaarti. Tällä bändillä oli kova meno, biisitkin menivät tavanomaista reippaammin. Mukanahan oli uusi kitaristi, joka on näiden havaintojen perusteella kova jätkä. Hyvin otti paikkansa bändissä.

The Escapist.

Ward.

Perjantain fotot täällä. Sitten lauantain kimppuun.

Synti.

Kiristys.

Ranger. Ai saatana miten hyvä keikka! Tällaista hevin pitäisi ollakin, eli sellaista jonka takia niskasärystä saa kärsiä pitkälle seuraavaan viikkoon. Villi meno!

Lauantain kuvat ovat täällä. Lauantaina esiintyivät myös Surffiveikot, mutta paikan ollessa täyteen ammuttu en jaksanut rynnistää lähellekään eturiviä. Surffiveikot soitti kyllä hyvän keikan joka oli jotakuinkin yhtä hyvä kuin Rangerillakin, mutta eri tavalla.

Ranger – Combat Metal

ranger_combatRanger on tällä hetkellä varmaan paras suomalainen bändi mitä en ole vielä nähnyt livenä. Yhtyeen keikoilla on kuulemma melko kova meininki, eikä mielestäni kyllä bändin kaseteillakaan ole lainkaan paskempi meininki. Metal Gearista on toki kulunut jo tovi, ja niin on itse asiassa tämä tuoreempi ilmestystkin Combat Metal ollut pihalla jo pienen tovin.

Jossain vaiheessa nelimiehiseksi paisunut speed metal-partio Helsingistä suosii ilmaisussaan yhä melko karkeita keinoja. Meno on yhtä raakaa, vimmaista ja tinkimätöntä kuin viimeksikin. Rangerin soundissa kaikuu 80-luvun amerikkalaiset raakalaisrässi- ja spedemetallibändit, ja aurinkolasit ovat toki pakollinen asuste kun pääkalloja pistetään siruiksi. Riffit ovat sadistisia, soolot villejä ja korkeat kiljahdukset repivät maankuorta ja nostattelevat helvetin keskelle asfalttiviidakkoa. Tulenlieskoja kellarista ja äärimmäistä sekä soonista ultra-väkivaltaa! Maksimaalista tuhoa! Tässähän alkavat aiheeseen sopivat kuvaukset loppua, ja nekin kuulostavat urpoilta härmänkielisinä. No, eiköhän Rangerin musiikillinen identiteetti tule tätäkin kautta ihan selväksi. Biisejähän ei ole tällä kasetilla kuin vain kolme, mutta sehän riittää. Ja on ihan hyväkin vain, ettei bändi ole saanut tällekään nauhalle tartutettua sekundaa.

Tätä kirjoittaessa Ranger on ollut työstämässä jo MLP:tä. Sitä odotellaan, ja viikonloppuna räjähtää Tampere!

Kohokohdat: Touch of Death

Ranger – Metal Gear

Helsinkiläinen Ranger toimii hyvin kiihkeällä tahdilla. Tätä kirjoittaessa bändi on pistänyt jo uuden demon pihalle, ja tässä tekstissä käsitellään nyt bändin edellistä Metal Gear-demoa, joka on äänitetty vasta viime kesänä. Kolmijäsenisessä Rangerissa vaikuttaa eräs jannu, joka soittaa myös hardcorebändi Foreseenissä, ja tuo yksi jäsen on kaiketi yksi syy siihen, minkä takia Foreseen onkin nykyään hieman lähempänä metallia. Sitä en tietenkään pistä pahakseni.

Ranger soittaa melko nopeaa ja kaahaavaa speed/thrash metallia, 80-luvun hengessä. Ok, ei ole ehkä kovinkaan omaperäinen konsepti edes tänä päivänä kun alan bändejä tulee säännöllisin väliajoin vastaan, mutta Ranger on keskivertoa raaempi keissi. Rangerista tulee mieleen juuri sellainen thrash metalli, joka pyrki 80-luvulla olemaan mahdollisimman kaoottista ja brutaalia pohjoisen Amerikan metallia, joka ei ole loppujen lopuksi kovinkaan kaukana varhaisesta protodeathistakaan. Tämä on juuri sellaista metallia, jota soitetaan aurinkolasit päässä jopa kellarissa ja jonka levyjen mukana tulee kollaaseja täynnä typeriä kuvia ja kiitoslistat ovat täynnä myös punk- ja hardcorebändien nimiä. Itse olen ammentanut sivistystä juurikin tuollaisista levyistä, eli siinä mielessä Ranger osuu suoraan hermoon. Ranger on melkeinpä kellariversio Razorista.

Ranger on myös siinä mielessä ihan virkistävä  poikkeus, että se on päättänyt aloitella tekemällä suttuisia ja melko lyhyitä , rehellisiä demokasetteja. Tämänkaltaisia julkaisujahan ei kovin usein nyt tulekaan vastaan, kun demot tehdään yleensä cd-formaattiin ja niissä huomattavasti professionaalisemmat soundit kuin Metal Gearissa. Tulee ihan 80-luku (jona aikana en metallia ehtinyt vielä hengittää) mieleen!

Kohokohdat: Taken by the Night