Useampikin keikkakuvia (uusia ja vähän vanhempiakin)

Eihän sitä aina jaksa raahata painavaa digijärkkäriä aina keikoille, mutta jostain syystä haluan aina ikuistaa keikasta jotakin. Silloin tällöin olen ollutkin katsomassa keikkoja pokkarikameran kanssa. Eiväthän nämä kuvat nyt ihan samalla levelillä ole järkkärikuviin verrattuna, mutta kai joitakin näistä kehtaa katsoakin.

Lakes, The Reality Show & Ills. 25.10.2013 @ Liberte, Helsinki 
Täällä oli näiden kavereiden lisäksi myös Ravage Ritual, jota en kuvannut. En tiedä miksen. Illsistäkin on vain pari kuvaa mukana.

Famine Year, Ravage Ritual & Väistä! 6.12.2013 @ Aurinkotehdas, Turku
Tällä keikalla soitti myös Büfo, mutta sitä en syystä tai toisesta kuvannut. Muistelisin keikalla olleen kylläkin ihan helvetisti väkeä, eli en todennäköisesti vain jaksanut käyttää kyynärpäätaktiikkaa.

Käpykaarti, Sangesuga & Viimeinen Kolonna. 26.12.2013 @ Lepakkomies, Helsinki
Sangesugan kuvat otti herra Ron Superior.

Remissions & Raptus. 15.3.2014 @ O’Hara’s, Tampere
Täällä oli soittamassa myös Sur-rur, mutta voin kertoa O’Hara’sin olevan todella ahdas paikka kun sinne tuppautuu puoli Tamperetta, mikä vaikutti siihen etten jaksanut lähteä kuvailemaan.

Can Can Heads, Troutmen & Aortaorta. 14.3.2014 @ Varjobaari, Tampere
No tämä setti on jo itse asiassa kuvattu järkkärillä. Kiitos hei!

Muutamat keikkakuvat

No niin, lapsukaiset. Huomasin että keikkakuvia tuli otettua viime aikoina enemmänkin, ja koska porukka kuitenkin käy ne kuvasivuilta tsekkaamassa, niin tässäpä näitä linkkejä sitten olisi.

Sex Dwarf, Perikato, Armless Children & Kylmä Sota. 28.2.2014 @ Vastavirta, Tampere

Kuudes Silmä, 1981, The Escapist & Cold Institution. 1.3.2014 @ Lutakko, Jyväskylä

Blacklisted, Lighthouse Project & New Waters. 4.3.2014 @ Klubi, Tampere

Remissions & Long Gone. 6.3.2014 @ Suisto, Hämeenlinna

Remissions, Polemarch, Lakes & Foster Parents. 22.11.2013 @ Varjobaari, Tampere

 

Foster Parents. Tämä jyväskyläläinen yhtye oli niinkin uusi, ettei sillä ollut edes mitään etukäteisbiisinäytteitäkään tarjota (jotka olisin kuitenkin sivuuttanut), mutta jotenkin tiesin bändin soittaneenkin melodista punk rockia melko vahvoilla emo-vivahteilla. En muista luinko tuon määrittelyn jostain vai keksinkö sen omasta päästäni, mutta joka tapauksessa Foster Parents oli varsin mukava yllätys.

Lakes. Lafesi.

Polemarch. Ensimmäinen LP tulossa ja Valtsun vika keikka. Tämä bändi elelee mielenkiintoisia aikoja!

Illan aikana esiintyi myös Remissions, mutta salamasta loppui henki ja muutenkin kuvaamiseni oli melko rajattua, kun suurin osa illasta meni lipunmyyntiä ja distroa pyörittäen. En siis jaksanut nähdä kummemmin vaivaa, varsinkin kun tätä bändiä meikäläisen toimesta on jo ihan hyvin kuvattukin. Pisteet muuten Solipsistin soittamisesta, tuota keikkaa katsellessa tuli nimittäin pintaan ihan niitä samoja fiiliksiä kun ensimmäistä kertaa kuulin Remissionsia asettaessani bändin debyyttiseiskatuumaisen levylautaselle. Ja ne fiilikset olivat hyvin vahvoja.

Elikkäs tota illan kuvat miinus Remarit.

Cold Inside, Remissions, The Reality Show & Left Cold. 4.1.2013 @ Lepakkomies, Helsinki

Vuoden ensimmäinen keikkakokemus tarkoitti taas matkaamista Helsinkiin ja takaisin. Kyllä kannatti, koska tämä setti oli ehdottomasti matkaamisen arvoinen. En nyt keksi bändien seteistä kovinkaan järkeviä sanottavia, joten “käyn” keikan kulun jotenkin nopeasti vain läpi.

Left Cold sai aloittaa ja oli hyvä, mutta vokalistin kurkussa päällä ollut “tilanne” vähän verotti lauluhommia. Ei mielestäni millään tavalla epäonnistunut keikka, mutta ehkä tavanomaista vaisumpi. Sattuuhan näitä.

 

The Reality Show. Tämä kolmikko jaksaa sahata hampaat irvessä!

Remissionsin keikalla seikkailleelle pokaaliäijälle bonuspisteitä parin “WTF”-momentin luomisesta. NSoPL!

 

Cold Insidella taas oli samanlainen projektorimeno kuin BTHC-keikallakin. Koska olin projektorin kannalta väärässä paikassa enkä jaksanut vaihtaa “asemiakaan” ja Porin keikalla harrastettu sarjakuvaustykittely ei innostanut, niin en edes yrittänyt kuvata bändiä. Ehkä jotain tunnelmia vain, kynttilöineen päivineen.

Enempi kuvia on sitten täällä.

Remissions, 53 Stabwounds, Rankka Päivä & Houre. 15.9.2012 @ Vastavirta, Tampere

Sanoisin, että on välillä todella mukavaa käydä katsomassa vähän metallisemmankin hardcoren esittäjiä VV:llä. Vaihtelu virkistää ja niin poispäin, ja uskon sen vuoksi käyväni vastaisuudessa alan tapahtumissa Porinkin suunnilla. Mutta nyt oli ensimmäinen kerta Tampereella asuessani, kun oli jotain tämänsuuntaisia bändejä soittamassa.

Houre. Ensimmäistä kertaa näin koko bändin ylipäätään missään. Itse asiassa taisin kuulla koko bändin musiikkiakin ensimmäistä kertaa vasta täällä. Tosin tämä bändihän ei nyt erityisen metallista hardcorea soittanut, vaan enemmän crustin ja grindin sekaista kaahaamista.

Rankka Päivä oli mielestäni varsin kivaa ja positiivisesti yllättävää naputtelua, ja varsinkin rumpalilla näytti olevan hyvä meno päällä. Mitä nyt siltä punapaitaiselta ilmakitaraäijältä ei herunut juuri ymmärrystä rumpalia tai oikein koko muutakaan bändiä kohtaan. No, Rankka Päiväkään ei varsinaisesti metallista corea ollut, vaan taisi olla enempi perinteiseen hardcoreen kallellaan.

53 Stabwounds. Enpä ole tätäkään bändiä näköjään nähnyt keikalla puoleentoista vuoteen. Kuulosti paremmalta kuin muistin, mutta toisaalta muistinkin bändin kuulostaneen sangen jeessiltä. Eivät soittaneet Purssumia, vaikka sitä yleisön puolesta toivottiinkin.

Remissions. Kovis. Ei mulla nyt muuta sanottavaa. Kymppituumaista tuli kuunneltua ennen VV:lle valumista aika ahkerasti, pitkästä aikaa. Pitti ei tosin kunnolla lähtenyt pyörimään eikä veri lentänyt. Tosin itsehän en piteistä niin kauheasti perusta, mutta enemmän olisi menoa voinut kyllä olla. Hyvä keikkahan tämä siltikin oli.

Täällä on iltamista parit lisäkuvat.

Remissions, Hävitys & Ward. 28.10.2011 @ Baarikaappi, Pori

Viikon 44 puolivälissä alkoi näyttää vahvasti siltä, että olisin sairastumassa. Flunssahan sieltä sitten tuli, ja viikonlopun suunnitelmat alkoivat näyttää hetken aikaa uhatuilta. Onneksi tauti tajusi väistyä ennen perjantaita, jolloin Baarikaapissa pidettiin ensimmäiset Thrashwaxit sitten kesän 2009, esiintyjinä Remissions, Ward ja Hävitys. En ollut myöskään käynyt Baarikaapissa sitten viime kevään, kun siellä oli Part Time Killer esiintymässä. Harmillista sinänsä, sillä pidän Baarikaapista kovasti keikkapaikkana, mutta silloin harvoin kun siellä mitään mielenkiintoista on, olen yleensä estynyt. Nyt en sentään ollut, vaikka kehoni aikoikin heittää kapuloita rattaisiin.

Remissions oli se bändi, jota nyt odotin kaikkein eniten. Se seiskatuumainen (jolta ei soitettu kovinkaan montaa biisiä, hyvä jos yhtään?) yllätti positiivisesti ja keikka Vastavirrallakin oli erityisen tiukka. Tämänkin keikan perusteella odotukset tulevia studioäänitteitä kohtaan ovat todella korkealla, joita on odoteltukin jo tuon kesäkuisen Vastavirrankin keikan aikoina. Harmittelin oikeastaan vain sitä, että bändi soitti jo ensimmäisenä, kun olin mieltänyt sen jo ns. pääesiintyjätason bändiksi. Remissionsilta on sentään tullut tähän mennessä jo seiskatuumainen, Wardilta ja Hävitykseltä vain splitti, eh.

Toisena oli vuorossa Hävitys, tuo Wardin kiva splittikaveri. Tämä oli ensimmäinen kerta kun koko bändin näin ylipäätään missään, mutta eipä se ole kaiketi kauheasti vielä ehtinyt keikkaillakaan. Hävitys ei ole välttämättä maailman paras grindibändi, mutta kuitenkin nautittava, kun tuolla Wardin kanssa splitilläkin oli meininki kohdallaan. Keikka oli tietysti intensiivinen ja lyhyt, soittivat kuulemma suurin piirtein koko tuotantonsa läpi. Kamalan aggressiivisesti nämä jyväskyläläiset ottivat keikkapaikan haltuun.

Lopuksi soitti Ward, tuo Hävityksen mukava splittikaveri. Pitkin iltaa olin suunnilleen koko baarille ehtinyt kailottaa, että tämä olisi ensimmäinen kerta kun näkisin Wardin, mutta kävikin ilmi että paskaa jauhoin niin että korvat heiluivat. Bändin rumpalin kanssa jutusteltuani kävikin ilmi, että olin nähnyt Wardin kerran aiemmin, vieläpä täysin samassa paikassa. Yhtye soitti tosin tuolloin järkätyissä Thrashwaxeissa kesällä 2009 kaiketi ensimmäisen keikkansa eikä bändiltä ollut mitään pihallakaan, joten Ward ät Thrashwax heinäkuussa 2009 pääsi unohtumaan. Enpä kyllä muista kyseisestä keikasta paljoakaan, mutta ainakin Ward soitti muita bändejä hitaampaa matskua. Niin se teki pääasiassa nytkin, mutta pari kertaa komppi äityi jopa piiskaavaksi, mikä pääsi yllättämään ainakin minut.

Ilta oli oikein mukava, mutta ei siltikään mikään sellainen jota tulisin muistelemaan kauhoisin mielin vielä kiikkustuolissa (olettaen että elän niin pitkälle). Mikään bändi ei varsinaisesti ylittänyt itseään, ei edes Remissions. Soitto oli kaikilla kunnossa, mutta ehkäpä raju yleisökato vaikutti. Kovin kauheasti porukkaa ei Baarikaapissa nimittäin ollut, ja varmaan puolet sisään maksaneistakin olivat sitä Baarikaapin kanta-asiakaskuntaa, joka tulee Baarikaappiin riippumatta siitä, esiintyykö siellä bändejä vai ei.

Näe Lord(i) Temsu ja muita ihania olentoja täällä!

Remissions, Delta Force 2 & The Reality Show. 10.6.2011 @ Vastavirta, Tampere

Olin Sauna Open Airissa akkreditoituna valokuvaajana. Kuvagalleriaa ja Anssi Salosen kirjoittamaa festariraporttia voi käydä kärkkymässä Lampaan sivuilta sitten jossain välissä kun hommat saadaan valmiiksi, mutta otin itse hieman “rennommin” ja lähdin perjantai-iltana Sauna Open Airin jälkeen vielä Pispalaan. Ehdin kuvata Saxonia (eräs saksalainen kaveri valisti, miten suomalaiset lausuvat bändin nimen väärin) sen kolme biisiä, neljännen aikana tarkistin mitä sain kuvattua ja viidennen aikana lähdin köpöttelemään pois alueelta. Harmillisen aikaisin jouduin lähtemään, mutta sitä se teettää kun on edessä Eteläpuisto-Hallila-Pispala-sekoilu ja ihmisen pitää syödäkin. Vastavirralle saavuin hyvissä ajoin, ja ehdin käydä vielä Pizpalassa syömässä kasvislautasen + ruokailuvälineet.

Ensimmäisenä soitti juuri edellisenä päivänä A Candle in Hell-seiskatuumaisen ulos saanut (osa painoksesta on vielä kirjoitushetkellä painamatta) The Reality Show, jonka olin nähnyt helmikuussa Hämeenlinnassa. Laulajakitaristin mukaan se Hämeenlinnan keikka “meni ihan reisille”, mutta yleisönedustajana olin itse sitä mieltä että ko. keikka oli illan parhaimpia. Mitä nyt tämä keikka oli parempi ja siitä oli helpompi saada otetta kun osa biiseistä oli jo vanhoja tuttuja. Grindiä oli mukana vähemmän kuin mitä muistelin, mutta olihan The Reality Show silti intensiivisempää kuin yksikään Saunassa esiintynyt bändi, mukaan lukien Rytmihäiriö.

Remissionsin laulajan (?) duunihommien takia oli pientä epäselvyyttä illan toisen ja kolmannen esiintyjän soittojärjestyksestä. Chuck Norris päätti ottaa tilanteen haltuun ja laittaa Delta Force 2:n soittamaan. Uusia biisejä tuli melkoisella syötöllä ja Perjantaipullon sekä Megamoshin kaltaisten hittien lisäksi Sodom-coveri, joka sai meikäläisenkin ottamaan ponnarin irti, prillit päästä ja moshaamaan. Tulevasta kolmoslevystä on näköjään tulossa aivan tautisen kova. Oikeastaan keikasta jäi harmittamaan vain “pyrojen” puute, mitkä olivat nostattaneet tunnelman kirjaimellisesti kattoon Turussa. Eikä tähän keikkaan liittynyt terveystarkastajia. Liian läskejä skeittaamaan tosin taisi jäädä soittamatta, joistakin omista, soittamatta jääneistä suosikkibiiseistä nyt vain yhden mainitakseni.

Vaikka Delta Force 2 oli tolkuttoman kova ja saletisti kovempi kuin yksikään Saunassa samana päivänä esiintynyt bändi, olin paikalla nimenomaan Remissionsin takia. Seiskatuumainen löi ällikällä, mutten ollut nähnyt bändiä vielä kertaakaan esiintymässä missään. Laulaja oli tullut suoraan duunista, eli miestä vitutti aivan saatanasti. Niin pystyi tulkitsemaan äijän tulisesta esiintymisestäkin. Enpä tosiaan haluaisi olla miehen tiellä, kun tämä eläytyy tilanteeseen sen vaatimalla tavalla. Edelliseltä seiskalta ei paljoakaan matskua soitettu, mutta odotanpa paljon myös tämän bändin tulevalta plätyltä. Ilman ongelmia ei tosin selvitty, kun kitaran kanssa ilmeni ongelmia setin puolivälissä, luoden ikävähkön tauon. Änkyrävuoren lainakitaralla homma saatiin kuitenkin pelattua kotiin. Anger oli muuten vääntänyt The Realityn Shown seiskatuumaisen julkaisun kunniaksi piirakan, jonka olemassaoloa pidin aluksi samanlaisena urbaanilegendana kuin omaa seksielämääni, mutta kuvatodisteet nähtyäni oli sitten pakko uskoa…

Mossaa tai delaa, eli kuvagalleria!

Remissions – S/T

remissions Jumaliste! Jo Remissions-nimen alla kulkevan bändin debyyttijulkaisun kansien tarkastelu tuottaa positiivisen yllätyksen, mukava nähdä näitä käsinmaalattujakin kansia punk-piireissä, nämä kun tuntuvat olevan perin harvinaisia. Ja nyt puhun nimenomaan maalatuista kansista, en piirretyistä. Tiedoksenne, että kannet on tehnyt Petri Viippola Merry Inksters –kollektiivista. Viippolan käsistä ovat lähtöisin myös monet tavallista näyttävämmät, perin roiskepitoiset keikkajulisteet ja muutamat levynkannet, joista esimerkkinä voidaan mainita Valium Kiharat –yhtyeen tuore Kierre –EP. Ja onhan mies näemmä tehnyt Horroksellekin uuden logon! Viippolan blogi löytyy täältä, itse lisäsin sen jo syötetilaukseeni. Mutta jotta tämä juttu ei menisi pelkästään Viippolan taiteen ihasteluksi, niin edetään…

Toinen positiivinen yllätys paljastuu lähestulkoon heti, kun neula on laskeutunut mustan muovin pinnalle. Jumaliste! Legoja saa kerätä lattialta, kun Remissions käy Solipsist –biisillään päälle kuin yleinen syyttäjä. Remissions ei ehkä ole valinnut sitä kaikkein omaperäisintä genreä, sillä Remissionsin alana on modernin hardcoren soittaminen ja metallisävyjen sekoittaminen soppaan. Remissions vaan onnistuu tekemään tuon kaiken hyvin, ja ilman että se suoraan kuulostaisi miltään toiseltakaan skenen bändiltä. Ihan täyttä tyrmäystä bändi ei tee enää toistamiseen, mutta tasalaatuisena sen onnistuu pakettinsa pitämään. Riffit ovat pääsääntöisesti hyviä, karjunta vihaista ja soundipuolellakin on tehty hyvää jälkeä. Näillä näkyminen tämä seiskatuumainen saattaa hyvinkin vilahtaa vuoden seiskatuumaiset –listallani.

Julkaisijoita oli mukana kolme: Hockey Champ, Evil Corporation ja Doomsday Records. Painosmäärä on vain 300 kappaletta, joten kyllä sitä kannattaa vielä ostaa, kun sitä vielä saa. Tämä seiskahan on muuten äänitetty jo helmikuussa 2009 (!) mutta julkaisunsa se sai vasta loppukesästä. Kyllä tämä rieska kannatti puskea läpi.