Egos at the Door, Tryer, One Hidden Frame & Rift. 26.10.2012 @ Vastavirta, Tampere

Tämä oli sattuneesta syistä niitä iltoja, kun en tiennyt pysyäkö visusti kotona vaiko mennä Vastavirralle. Pientä ihmistä vitutti näin jälkikäteen ajateltuna suhteellisen mitättömät asiat, mutta niiden takia mietin jaksanko mennä myrkyttämään ilmapiiriä kiukuttelemalla. No, siinähän kävi niin kuten arvasinkin – hetki tarvitsi vain Pispalassa olla, kun harmistus oli tipotiessään ja fiilis hyvä. Tilanteen kehittymiseen vaikutti tietenkin myös illan musiikkitarjonta.

Riftillä oli pari uutta biisiä… jotka kuulostivat yllättävänkin paljon Armageddon Clockilta. Eipä ole mikään ihmekään, kun Riftissä on Armageddon Clockin viimeisestä kokoonpanostakin kolme tyyppiä. Ehkäpä Rift on aina kuulostanut hieman “Armikseltakin”, mutta ehkäpä vasta nyt kiinnitin asiaan huomiota? Kumma juttu.

One Hidden Framen muistan nähneeni ainakin kerran, eikä se silloin pahemmin iskenyt. En tiedä tekikö bändi minuun valtaisaa vaikutusta vieläkään, vaikkei sen soitoissa tai missään muissakaan tempuissa ollut mitään valittamista. Kun ei iske niin ei vaan iske, mitäpä sitä syitä sen tarkemmin analysoimaan?

Tryeria taisin odotella kaikkein eniten tämän illan osalta. Yhtyeen Hero Quest LP on ollut kiivaassa soitossa, ja sen pohjalta olivat toki odotuksen korkealla. Kolmen miehen sirkukseksi tämä oli varsin eläväistä sorttia, kun ukkelit jaksoivat soittojensa ohella vielä liikuskella lavallakin. Tätä seurasi oikein mielellään.

Egos At the Door oli taas sellaista, että oletin kyseessä olevan enemmänkin jotain Fugazin suuntaan menevää post-hardcore-hiplailua kuin sitä rynnistystä, mitä yhtye sitten oikeasti soitti. Yhtye oli oikeasti lähempänä matikkacorebändejä, eli bändi soitti perin aggressiivisesti ja kimurantisti – basistillakin oli soittopelinsä melko korkealla. Keikka vedettiin tukka putkella ilman ylimääräisiä pulinoita melko lyhyessä ajassa (tai sellaisen vaikutuksen tuo hurrikaani ainakin aiheutti), että vain encore piti skipata välistä kun bussi sattui liikahtamaan sopivasti.

Kuvia!

The Amistad, The Phoenix Foundation, Cigarette Crossfire & Rift. 16.8.2012 @ Vastavirta, Tampere

Alkaa meno muuttua täällä Tampereella jo melko hurjaksi, kun nyt menin Vastavirralle jo toisena iltana peräkkäin. Pitääköhän tätä vauhtiin alkaa jo totuttelemaan?

Näköjään pitää. Hyväksi jo aiemmin havaittu Rift oli nytkin hyväksi havaittava, vaikka juuri edellisen kerran näin bändin tasan viikkoa aiemmin Hämeenlinnan Mustassa Torstaissa. Suosittelen ihmisiä muuten menemään sinne kun vastaisuudessa niitä järjestetään. No, eipä minulla tästä keikasta ole ihmeempiä sanottavia. Rutiinilla alkaa bändi jo vedellä, vaikka tuon uuden ja nopeamman biisin ilmestyminen settiin kasvattaa kiinnostusta kovasti.

Cigarette Crossfire oli hieman yllättävästi toisena, ja keräsi ilmeisesti eniten yleisöäkin. Ei tässä loppuunmyytyä missään tapauksessa lähennelty, mutta eniten tämä bändi tuntui paikallisia kiinnostavan. Eihän tällä keikalla kyllä paljoa porukkaa ollut, varmaan bändit + 10-20 maksanutta niin ollaan lähellä totuutta. Harmi, sillä ainakin Cigarette Crossfiren keikka oli jäätävän hyvä. Tarjosi tiukkaa soittoa, hyviä biisejä ja hieman tahatonta sketsiviihdettäkin.

The Phoenix Foundationin aikana näkyi, että Cigarette Crossfirea odotelleet ihmiset olivat ehtineet kaikota jo heti suosikkiensa jälkeen. Olisi niiden nyt kannattanut Peenixin jäädä katsomaan, sekin kun oli ihan hyvässä iskussa. Uusi levykin on kaiketi juuri tuloillaan, joten jäänpä odottelemaan. Edellinen plätty No Love Lost ei ollut sellainen levy jonka eteen olisin valmis tekemään suuria uhrauksia, siinä missä edeltäjänsä oli liki loistava levytys.

The Amistadille kävi vähän sitten niin kuin sille kuvitteli käyvän. Melko tuntematon ulkomaalaisbändi kun vetelee tunnetumpien kotimaannimien jälkeen, niin olihan se selvää ettei porukkaa hillittömästi paikalla enää ollut bändiä seuraamassa. Eipä sillä, että sitä olisi ollut paikalla juuri muutenkaan. Mitä itse The Amistadiin tulee, niin nämä mukavan oloiset britit olivat saaneet albuminsa jollekin nettisaitille striimattavaksi, ja koetin sitä varmaan kuukautta ennen keikkaa kuunnella. Ei iskenyt, mutta keikka oli “ihan ok” –tasoa. Kyllähän sitä katseli, mutten kuitenkaan edes levyä ostanut. Nyt vähän harmittaa, mutta toisaalta kiirehdin melko nopeasti poiskin Pispalasta jotta saisin alle viisituntisiksi jääneistä yöunistanikin jotain irti.

Muutamat lisäkuvat ovat tsekattavissa täällä.

MUSTA TORSTAI 9.8.2012 @ Suisto, Hämeenlinna

Ilmoitanpa vain – koska mielestäni tämmöinen pioneerihenki ansaitsee tulla kuulluksi – että Hämeenlinnassa on alettu järkkäämään klubi-henkisesti joka kuun toinen torstai punk-keikkoja Musta Torstai –nimellä. 13-alueen alkuasukkaana ilmoitan välittömän tukeni tuosta klubista julkisella metelöimisellä ja ilmoituksella, että aion käydä mahdollisimman usein näillä klubeilla. Tampereelta ei kauaa Hämeenlinnaan aja, edes arkena.

Esiintymässä olivat siis Rift ja Famine Year. En keksi juuri kummallista sanottavaa kummastakaan bändistä, kun olen sekä Riftiä että Famine Yearia kehunut viime aikoina vuolaastikin. Nämä keikat eivät tuoneet poikkeuksia kaavoihin. Suosittelen edelleen tsekkailemista kun kohdalle osuvat.

Niin, ja kameraahan en myöskään tällä kertaa uskaltanut ottaa mukaan kun Puntalarockin ja The Adolescentsin kuvat olivat vielä läpikäymättä. En toisaalta ole koskaan ole halunnut erityisesti menemään keikoille ajatuksella että ne pitäisi kaikki kuvata ja kirjoittaa niistä jälkeenpäin vielä jotain, vaan diggaamaan menosta. Maksavana asiakkaana olen pitänyt oikeutenani sen sijaan tuoda ilmi, jos ei meno ole syystä tai toisesta miellyttänyt. No, ihan sama. Nyt se miellytti.

Niin, ja seuraavana Mustana Torstaina esiintyvät sitten Total Recall ja Tax, oletettavasti 13. syyskuuta. Tamperelaiset voivat pitää itsestään meteliä niin allekirjoittaneen kyytiin voi mahtua muutama ihminen kyytiin. Ja takaisin sitten keikkojen jälkeen, tosin keikkojen ajankohtia voisi aikaistaa siitä mitä ne nyt olivat.

Riistetyt & Lapinpolthajat. 4.2.2012 @ Vastavirta, Tampere (ja vähän Riftiäkin)

Keskellä paskapakkasia olikin äkkiä piipahdettava Tampereella. Lateri/Lazze täytti 50 vuotta ja Riistetyt 30 vuotta, vaikka yhtye ei olekaan soittanut ihan koko aikana. Ja erinäiset lähteet mainitsevat yhtyeen tulleen perustetuksi jo vuonna 1981 (ja sitten oli vielä Cadgers-aikakausi), mutta kyse on pikkujutuista ja pilkun viilaamisesta. Aihetta juhlaan oli.

Porista kun tultiin, niin silloin vielä tyhjä Vastavirta oli luonnollisesti ensimmäisten pysähdysten joukossa. Maksoimme itsemme sisälle, ja lähdimme vielä keskustassa käymään. O’ Haras’:ssa oli sattumoisin Puskaeskimoklubin visiitti Tampereelle, joka tarkoitti Inuit Kuntin, Fresh Plasticsin ja Riftin keikkoja. Aikataulu oli kuitenkin tiukka, ja ehdimme nähdä vain Riftin. Hieman jäi varsinkin Inuit Kuntin missaaminen kaivelemaan, ja toki Fresh Plastics olisi kiinnostanut. No, joskus toiste sitten, joten terveisiä vain Merihakaan. Mutta mitä Riftiin tulee, niin sen takia kannatti kyllä tulla pienen O’ Harasin kellariin ja maksaa huikeat 0 euroa sisälle. Emopohjaisesti punkkiaan tulkitseva Rift on vielä tuore ilmestys, mutta sen äijät alkavat olemaan alan patinoituneita veteraaneja. Ja tällä emolla ei ole sitten juurikaan tekemistä minkään My Chemical Romancen tai tietynmallisten kampausten kanssa. Riftin seiskatuumaisen ostan, kun se ilmestyy tosin seurueestamme taisin olla ainoa, joka oli keikasta ihan fiiliksissä.

Kun saavuimme takaisin Vastavirralle, oli paikka jo tupaten täynnä ja Antiklimax lavalla. Itse asiassa Antiklimax soitti jo viimeistä biisiään, joten tämä päällekkäin meneminen jäi harmittamaan. Varsinkin, kun sen kuullun minuutin perusteella Antiklimax soitti helvetin hyvin. Yhtyeen kesäisestä Puntalakeikasta kirjoitin “levynostopuuhiin ei syntynyt pakottavaa tarvetta”, mutta olin jo etukäteen asettanut yhdeksi tämän reissun tavoitteista Antiklimaxin kasetin ostamisen. Tavoitteeseen päästiin ja nyt nauha soi iloisesti tämän raportinkirjoittamisen taustamusiikkina.

Lapinpolthajista olen ollut innostunut jo heti ensimmäisen seiskatuumaisen julkaisusta lähtien, joka oli sekin pakko pyöräyttää pitkästä aikaa läpi tätä kirjoittaessa. Tätä ennen olen nähnyt Lapinpolthajat kaksi kertaa aiemmin; Puntalassa 2009 ja Tragedyn lämppärinä Klubilla viime keväänä. Sanoisin, että tämä keikka oli heittämällä kovin tähän mennessä näkemäni. Miksikö? No, kaikki palaset vain tuntuivat loksahtelevan kohdilleen. Se vain toimi.

Riistetyt on kuitenkin itselleni tärkeimpiä hardcore-bändejä. Yhtye oli ensimmäisten hardcore-bändien joukossa Terveiden Käsien ja Rattuksen ohella, joita tuli kuunneltua jo ns. “tosissaan”. Riistettyihin en tosin päässyt ihan salamana sisälle, kun Riistetyt tuntuivat soittavan väkivaltaisemmin ja raaemmin kuin muut mainitsemani bändit, vaikka yhtyeen soitanta onkin nykyään melko erilaista kuin Valtion vankina –LP:n (1983) aikoihin. Juhlan kunniaksi Riistetyt soittivatkin todella pitkän keikan hardcore-bändiksi. Kesto lähenteli tuntia, ja loppua kohden itseä alkoi kyllä jo hieman puuduttamaan, kun Riistetyt veti kunnon maratonikeikan. Settilista tosin olikin sen mukainen, ja ohjelmistossa olivat ainakin Mieletöntä väkivaltaa, Skitsofrenia, Haluun kuolemaa, Protest and Survive (The Varukers), ja uudempiakin biisejä kuten Kuolonhymnejä –platan aloitusraita Sota kuoleman valtakunnasta. Niin, ja Bella Ciao.

Vaikka Lateri sai synttärilahjaksi ainakin kävelysauvat ja pullon Sorbusta, ei näyttänyt edes rumpusetin päälle kaatuminen juurikaan vaikuttaa miehen esiintymiseen. Ehkä pari neuvoa-antavaa oli otettu, mutta oletan Riistettyjen jatkavan soittamista vielä hyvän aikaa. Itse diggasin kyllä menosta, varsinkin kun edellisestä näkemästäni Riistetyt-keikasta on kulunut jo pari vuotta. Siinä välissä ehti vaihtua rumpalikin.

Paluumatkalle päästiin yömyöhään. Pitkäksi ja rasittavaksi sekin osoittautui, vaikka Ylen puhekanavalta kuunneltu, ilmeisesti uusintana esitetty tappelu levynmyynnin vähenemisestä piti kivasti virkeänä.

Riftiä täällä. Ja Vastavirran turilaita sitten taas täällä!