Rotten Sound, Unkind & The Reality Show. 19.1.2013 @ Suisto, Hämeenlinna

Vaihteeksi käy niinkin, että Hämeenlinnassa järjestetään hardcoreen viittaava tapahtuma joka EI OLE Musta Torstai-porukan järkkäämä. Tokihan menin ihmettelemään ja ottamaan parit kuvat. Mitään järkevää sanottavaa en nyt näin viikko itse tapahtuman jälkeen keksi, mutta toisaalta Pandaluolan funktio ei ole koskaan ollut tarjotakaan analyyttisiä ja kaikenkattavia keikka-arvioita. Sen sijaan saatte nytkin kämäsen ja vasemmalla kädellä sutaistun, käppäsen keikkaraportintapaisen jonka pääpaino on kuvilla.

 

The Reality Show. Parasta vuohitaulu hardcorea Suomen Turusta.

Unkind. En tiedä mistä johtui, mutta tämä upposi meikäläiseen kovempaa kuin Vastavirralla. En tosiaankaan osaa sanoa tuohon mitään yksittäistä syytä, joten jätän arvuuttelematta.

 

Rotten Sound ja ilmassa leijuva urheilujuhlan tuntu. Bändi on tainnut käväistä viimeksi Hämeenlinnassa vuonna 2005, ja sen huomasi. Väkeä oli kuin pipoa juhlistamassa näiden grindcoresankareiden keikkaa, jolla juhlistettiin uuden Species at War –EP:n julkaisua. Itselleni tämä veto ei edustanut seitsenvuotisen odotuksen päättymistä kun olen nähnyt bändin konsertoimassa pari kertaa vuoden 2005 jälkeenkin. Aika pitkä aika siitä viime kerrastakin kyllä jo on, sitä ei käy kieltäminen.

Kuvia on otettu enemmänkin kuin mitä pelkästään tätä postausta silmäillen voisi arvella.

Rotten Sound – Exit

“Kun katsoo ihmiskunnan historiaa, on vaikea olla tulematta siihen johtopäätökseen että ihmisen täytyy olla täysin mielenvikainen… niin se todellisuudessa onkin.”

Näin todetaan Rotten Soundin Exit-levyn puolenvälin paikkeilla. Tästä teemastahan koko levy itse asiassa kertookin, nimittäin ihmisen omasta hulluudesta. Totuuksia lauotaan pahaa-aavistamattoman kuulijan päälle grindcoren ilosanomiksi muodostuvilla, lyhyillä mutta sitäkin brutaaleimmilla ralleilla. Vauhti ja intensiivisyys eivät hellitä, mutta kaaoksen sekaan on ripoteltu koukkuja joiden ansiosta levyn jaksaa kuunnella läpi.

Tämä oli viimeinen levy jolla Kai Hahto paukutteli rumpuja ja hyvin muuten paukuttelikin. H:n panos ei ole kumminkaan ainoa juttu mihin levyssä kiinnittää huomiota, sillä se sulautuu hyvin omaksi palakseen hyvin (verellä) voidellussa (tappo)koneistossa. Pidän erityisesti 90-luvun alun ruotsalaisen death metalin mieleen tuovasta kitarasoundista.

Levyllä oli myös astetta vekkulimpi mainoskampanja. Okei, itse kampanja ei ollut erityisen ihmeellinen, pari mainosta saattoi jossain lehdessä nähdä. Mutta mainoslause oli Spinefarmin tapaan käsittämätön:

“Piiput suuhun niin johan kummasti helpottuu olo keskellä ankarintakin kaamosta. Tammikuun 5. päivä rappukäytävissä roiskuu ja seiniltä kaavitaan talteen 18 grindin herkkupalaa!”

Tuo kun yhdistetään astetta raflaavampaan kanteen, niin huhhuijaa! Tietääkseni kukaan ei ole kumminkaan levyn inspiroimana ampunut itseään. Ei olisi tämä mennyt läpi Kekkoslovakiassa, ei. :)

Olen muuten melko monella keikalla käynyt, mutta silti ne intensiivisimmät muistaa. Eräs näistä oli juurikin Rotten Sound vuonna 2005. Meno oli aivan päätöntä (edellinen kappale huomioon ottaen mielenkiintoinen ilmaus) ja siitä jäi välähdyksenomaisia muistikuvia pitkäksi aikaa. Ja olin silloin muuten täysin selvinpäin.

Ikään kuin alleviivatakseni kaikkea sanomaani, ilmoitan, että olen äsken kuunnellut levyn läpi kolme kertaa peräkkäin.