Sarcasm – Crematory

sarcasmBalkanilta kajahtaa. Itäblokkiin laskettu Jugoslavia oli tosin noin itäblokin maaksi varsinaisessa vekkulin asemassa, kun se ei marssinut ihan samassa ruodussa muiden kollegoidensa kanssa, mutta melkoista valtiokontrollia sielläkin harrastettiin. Se ei tietystikään tyrehdyttänyt äärimusiikki-ilmiöiden syntyä, vaikka niillä olikin vähän hankalaa ollakin. Undergroundissa kupli, ja 80-luvulla äärimmäisintä oli pitkän aikaa thrash metal.

Sarcasm ponnisti tarkemmin sanottuna Sloveniasta, missä myös Laibach toimi. Sarcasm perustettiin vuonna 1987, ja tämän Crematory tehtiin ja äänitettiin sitten vuonna 1989. Aika myöhäinen ajankohta kyllä, varsinkin kun muualla maailmassa Sarcasmin edustama, enempi perinteiseen heviin ja speed metalliin nojautuva soundi oli altavastaajana väkivaltaisemman thrash metallin ollessa se isompi juttu – ja sekin juna oli jo lähdössä asemalta murtamaan hieman muureja. No, Sarcasmin leirissä tuskin moisia ajatelliin, vaan tehtiin juttua sen vuoksi että se oli kivaa, ja mikäs on sen siistimpää kuin käppänen kansikuva jossa pitkätukkahemmo on tehnyt selvää Freddystä?

Tuplakitaraharmonioita, laukkakomppia, kolisevaa bassoa ja  melko kovaa ja korkealta viistävää laulua, siitä tämä Sarcasmin hevi on tehty. Näitä biisejä on taatusti jo sävellettykin leveässä haara-asennossa. Melodia on enempi pääosassa, vaikka Sarcasm pyrkii olemaan hieman rajumpi kuin Iron Maiden, joka oli selvästi näistä tuplakitaraharmonioista päätellen selvästi Sarcasmin jätkien lempibändi – tai sitten Judas Priest. Sarcasmia voisi melkein kuvatakin speed metal-kauden Judas Priestiksi soittamassa Phantom of the Operaa thrash-suotimen läpi, tosin varsinaisest thrashaaviin nopeuksiin päästään vain kerran albumin loppupäässä. Onpas näillä biiseillä muuten taipumusta tarttua. Näissä biiseissä on aika hyviä riffejä ja hyvin päähän iskostuvia koukkuja, mutta on joukossa muutama kummallinenkin biisi, kuten enempi radioheviin kallellaan oleva Love at First Sight.

Kaiken kaikkiaan Crematory on ihan viihdyttävä paketti obskuuria spederässiä. Levynähän tämä ei tietysti ohittamaton ole, vaan nimenomaan kuriositeetti. Sittemmin 2000-luvulla Sarcasm on julkaissut muitakin äänitteitä, mutta käsittääkseni niiden olemassaolon ainoa peruste on ollut se että Sarcasm on yhtenä maansa ensimmäisistä thrash metal-bändeistä ollut tekemässä niitä. Eipä niistä sitten kai muuta?

Kohokohdat: Crematory, Thrash Tonigt, The Kruger Story, The Fate