Jukka Kiesi Grandes, Särkyneet, Kaupungin Valot, Slack Bird. 2.3.2013 @ Vastavirta, Tampere

 

Ensimmäisenä lavan otti haltuunsa yksin esiintyvä Slack Bird. Tämä keikka vedettiin yksin ja banjon kanssa, noin tavallisuudesta poiketen? En ole nähnyt Slack Birdin kuin vain kerran tätä ennen, joten en tiedä millainen on tavallinen Slack Bird-keikka, mikäli sellaista on olemassakaan. Tästä oli hyvä aloittaa.

Sitten lavalle tulivat sähköiset soittimet. Kaupungin Valot on tällä hetkellä paras lappeenrantalainen tamperelaisbändi, tai paras tamperelainen lappeenrantalaisbändi, ihan miten vain. Ei yhtye ole vieläkään kovinkaan montaa keikkaa soittanut, mutta kyllä bändi alkaa selkeästi kehittymään ja olemaan lavallakin itsevarmempi, eikä havaintojeni perusteella juuri tyrinyt 013-coveriakaan. Ktannattaa hankkia kasetti.

Särkyneet… oli nyt ihan ok! Bändi ei päässyt tekemään kunnon soundcheckia, ja käsittääkseni lavasoundin kanssa olikin jotain ongelmia, mitkä sitten heijastuivat keikassakin. Ei ihan parasta Särkyneitä nyt tällä kertaa, mutta Karkkiautomaattiakin taisi tulla coverina.

Jukka Kiesin kohdalla tuntemukseni oli jäänyt Rejected-levyihin, ukon ensimmäiseen sooloseiskaan ja Metalliauringon kaljatelttakeikkoihin. Nyt ei ole taustalla enää Rejectediä eikä Metalliauringon kaljatelttaakaan, mutta Kiesin soittimessa oli sähköt ja tällä oli pari kaveria mukana. Yllätyin positiivisesti, vaikken kyllä skeidaakaan odottanut. Setissä oli käsittääkseni uusia biisejä ja vanhat tutut soolobiisitkin saivat uusine sovituksineen ihan uutta eloa. Suosittelen tsekkaamaan, kun kylille saapuu.

Vähän kuvia keikalta!

Musta Torstai: Särkyneet & M.O.R.A. 8.11.2012 @ Suisto, Hämeenlinna

Taas on käyty Hämeenlinnassa.

Särkyneet on kohta vasta laittamassa toista pitkäsoittoaan pihalle, mutta sehän ei silti estänyt bändiä houkuttelemasta niin paljoa että taisi olla Mustan Torstain yleisöennätys kyseessä? En tiedä onko se paljon, mutta Hämeenlinnan kyseessä ollessa tämä oli jo aika isokin juttu. Ei ollut läheskään näin paljon väkeä vuosi sitten Särkyneiden edellisellä HML-keikalla.

M.O.R.A.:n ja minun välillä on ollut sikäli pahaa karmaa, että en ole päässyt vielä tätä ennen katsomaan bändiä keikalla. Ainakin yhden kerran bändi perui keikkansa ja ainakin yhdellä kerralla minä taas jouduin olemaan muissa, melko valideissa tehtävissä. Kai jotain muutakin hässäkkää on joskus ollut. No, ei M.O.R.A. metallisen tuplanaislauluhardcorensa kanssa pettänyt.

Koska on ilmeistä, että olen ollut paikalla valokuvauskojeen kanssa, niin voi kuvia käydä tutkailemassa täällä. Kyselläkin niistä voi.

Särkyneet, Atom Notes & Vapaa Maa. 29.9.2011 @ Suisto, Hämeenlinna

Facebook ilmoitti jälleen ihan ihmeellisiä. Manifesto Jukeboxin sivu ilmoitti, että bändin koko miehistö soittaisi samalla lavalla ja samana iltana. Ei tosin yhdessä, vaan Särkyneiden, Atom Notesien ja Vapaiden Maiden riveissä. En tiedä, miten tämän ns. tangotukkapunkin kokoontumisajojen pisteeksi olikin päätynyt juuri Hämeenlinna, mutta niiden takia matkustin Porista Hämeenlinnaan, kun Poriin ei moista komboa saatu. Eikä oikeastaan Vapaata Maata saatu kovinkaan monelle muullekaan Särkyneet/Atom Notes-rundin paikkakunnalle.

Ensimmäinen bändi eli Vapaa Maa aloitti jo noin 20 yli yhdeksän, eli todella aikaisin. Keikka oli todella nopeasti ohi, joten baaritiskille pääsi taas jonottamaan jo ennen kymmentä. Nopeaa ja intensiivistä hardcore-musiikkiahan tämä bändi veistelee, mutta ei ole sitä veistellyt vielä kovin kauaa. Kovin montaa keikkaakaan ei ollut vielä takana, mutta ukoilla on soittohommista kokemusta. Vapaa Maa voisi periaatteessa olla superbändi. Ukkoihin on liitettävissä todella kovia nimiä, kuten Abduktio, Manifesto Jukebox, Delta Force 2, Frivolvol, Sokea Piste jne… Musiikillisesti keikka meni ihan mielenkiintoisesti sivusta seuraten, kun bändin tuotanto ei ollut ensinkään tuttua. Teknisesti ei mennyt sitten ihan niin hyvin: Änkyrän basso oli känkkäränkkätuulella eikä kitaristin mikistä tainnut juuri mylväisyjä kuulua. Olisihan se voinut paremminkin mennä putkeen, mutta eipä se niin tarkkaa ole kun punkkia kerta soitetaan. Oli muuten ensimmäinen kerta kun koskaan oikeasti kuulin bändiä. Pari päivää keikan jälkeenhän Vapaa Maa iski Bandcampiin biisejä kerralla vähän enemmän ja ilmoitti seiskan menneen painoon.

Atom Notesia olin odottanut siitä lähtien, kun ostin bändin seiskatuumaisen sen ilmestyttyä keväällä 2009. Ostohetkenä taisi olla I Walk the Linen keikka Forssassa? Vai oliko se Combatilta suoraan? No, hällä väliä. En ollut nähnyt bändiä missään, kun sitä ei ole saatu keikalle sellaisiin mestoihin joihin jaksaisin perseeni raahata. Paitsi ehkä tälle, jota varten matkasin sen 200 kilometriä, kahden ja puolen tunnin junamatka venyessä näppärästi nelituntiseksi. Way to go, VR!

Spare Parts on ollut ahkerassa kuuntelussa, mutta vielä en ole valmis sanomaan siitä mitään järkevää. Joitakin helbergin kovia biisejä sille on ainakin tallennettu, joista osa kuultiin tällä keikallakin. Olin fiiliksissä, vaikka pari omaa suosikkia jäi kuulematta. Taisivat soittaa niitä ensimmäisen seiskan biisejä enemmän silloin, kun Spare Parts oli vasta pilkkeenä silmäkulmassa.

Särkyneitäkään en ollut nähnyt missään aiemmin, mutta toisaalta olen odottanut tämän bändin näkemistä vasta vuoden, siitä lähtien kun ensimmäinen single kolahti postiluukusta, kamppaili itsensä ulos kirjekuoresta ja teki pesän levysoittimeeni. Ei enää on sekin ollut kuuntelussa, tosin vielä ahkerammassa kuin Spare Parts. Olin edelleen fiiliksissä, mutta jokseenkin harmistunut setin lyhyydestä. Särkyneet soitti enemmän hittejä (tämä on sitten suhteellinen käsite!) kuin Atom Notes, kuten Vaaksa vaaraa vain, Älä vielä luovuta, Huono nainen, Mitä on olla levoton?, Älä mee, Antaudun jne. Tällä bändillähän on aivan hemmetin monta hyvää biisiä!

No, oliko tämä ilta nyt sitten Valtion Rautateiden sekoilujen takia hiusten repimisen arvoista?

Oli. Ehdottomasti.

Kuviahan on taas tsekattavissa.

Särkyneet – S/T

 

sarkyneet Superbändi? Nämä tyypithän tunnistaa jo näöltä!

Heti kun laitoin Särkyneet soimaan, teki mieli saman tien kirjoittaa arvio ja ylistää Särkyneet parhaimmaksi bändiksi koskaan! Päätin sitten rauhoittua ja kirjoitella levystä kaikessa rauhassa, mutta ihastuksen tunteiden piilottaminen ei sitten käynytkään ihan niin helposti, ja sehän sitten myös näkyy.

Kuitenkin joku tulee jonnekin nillittämään, ettei tämä poppibändi ole kaiken hehkutuksen arvoinen, ja että se on mahdollisesti joku paska. Näinhän kyllä käy jokaisen bändin kohdalla, joka saa edes vähän hypeä. Ovatko Särkyneet saaneet hypeä? No, ehkä vähän, mutta eivät ihan syyttä.

Arvostelu:
Särkyneet – S/T