Validi sekmentti: Abstrax II, 18.3.2011 @ Galleria 3H+K, Pori

Elävämmän musiikin toinen klubi pidettiin lähes samana päivänä kuin ensimmäinen, ainoastaan kuukausi vaihtui. Vain paria päivää ennen tapahtumaa oli levinnyt tieto, että Galleria 3H+K:na tunnettu rakennus on purku-uhan alla. No, tönöhän on ilmeisesti ollut purettavien joukossa jo parikymmentä vuotta, mutta nyt näyttää erityisen pahalta sillä talon valtaamaa tonttia aiotaan käyttää uusien toimistotilojen rakentamiseen. Porin kaupungissahan on jo nyt liikehuoneistoja tyhjillään ja puutaloja on purettu aivan tolkuttomasti, mutta silti osalle kansalle tulee rakennuksen purkaminen ilouutisena. Siis sille kansanosalle, joka ei ole todennäköisesti koskaan edes käynyt Galleria 3H+K:ssa. Siinäs rakennatte Porin keskustan betonirumiluksia täyteen, eivät taida isokenkäiset ottaa tässä kaupungissa mistään opikseen…

Galleria 3H+K:n purku tuli ikävänä uutisena, vaikkakaan ei yllättävänä sellaisena. Validi Sekmentti: Abstrax-klubi tullaan siis todennäköisesti juhlimaan myöhemmin jossain muualla, mutta maaliskuun klubi saatiin rauhassa viettää tutuissa tiloissa. Järjestyksessä toinen klubi houkutteli vain hieman vähemmän porukkaa paikalle kuin helmikuussa ollut “avajaisklubi”, tosin osasyynähän saattoi olla myös samalle päivälle osunut Ässien peli. Porukkaa oli siitä huolimatta kiitettävästi liikkeellä.

Jesufåglar aloitti. Edellisen kerran olin nähnyt tämän jonkinlaista hippiprogea soittaneen yhtyeen Anniksella joulukuussa 2009. Tarkoitukseni oli tsekata bändin keikka jo Kattoklubilla, mutta se keikka jouduttiin perumaan. Jesufåglar oli saattanut musiikkiaan levytettyynkin muotoon, mikä ei ainakaan helpottanut perumisen tuskaa, mutta nyt sitä sai. Toinen yhtyeen naispuolisista jäsenistä ei kyllä Anniksella istunut kiippareiden takana, vaan lauleskeli ja heilutteli marakasseja. Tämä Sannaksi ristitty neito lauloi ja jonkin verran riehuikin, miten nyt sieltä pianon takaa vain pystyi. Mielestäni yhtyeen luomumusiikki toimi oikein hyvin, mitä nyt rymistelevät hermoromahduskohtaukset tuntuivat edelleen hieman tarpeettomilta. Mielestäni Jesufåglar toimiikin parhaiten seesteistä tunnelmointia esittäessään. Kutsu housebändiksi on edelleen voimassa.

Six Minutes Afterin demon arvioinkin Lammas Zinelle syksyllä, joten oli ihan mielenkiintoista nähdä millainen bändi on livenä. Ei se totta puhuen kuulostanut erityisen hyvältä, vaan bändi tuntui toimineen demolla paremmin. Tai sitten yleissoundi kärsi ohuudesta. Kitara oli joko miksattu alas tai styrkkarin säätöpotikat olivat alhaisella tasolla, sillä eihän kitarasoundi kuulostanut juuri miltään. Eniten minua kyllä häiritsi laulajakitaristin ulosanti, joka koostui äänenmurroskiekaisuista tai muuten ponnettomasta laulusta. Biiseissä ei tosin ollut mitään vikaa, mutta ohjeistaisin bändiä hankkimaan joko toisen vokalistin tai kitaristin. Nyt vaikutti siltä, että molempiin asioihin keskittyminen ei tuntunut luonnistuvan toivotulla tavalla.

Jerry Hummerworth, tuo “Mansen David Byrne”, oli itse asiassa ainoa illan esiintyjä, josta en tiennyt etukäteen yhtään mitään. Mr. Hummerworth paljastuikin sähkökitaran ja rumpukoneen varassa mesoavaksi trubaduuriksi. Ihan hupaisa esitys, mutta sillä hetkellä oma keskittymiskykyni ei ollut tapissa jolloin Hummerworthin rapukarnevaalit menivät hieman ohi. Jotenkin äijän biiseistä tuli mieleen 80-luvun Florida, enkä osaa yhtään sanoa miksi.

Euforia oli toinen bändi, joka esiintyi Validi Sekmentissä mutta oli perunut aiemmin sille kaavaillun keikan Kattoklubilla. Euforia on siis paikallinen ns. tyttöbändi, joka soitti ihan menevää rokkia. Kovasti tuli mieleen naisversio Pennilessistä, jota Euforian piti aiemmin lämmitelläkin Kattoklubilla. Kyllähän Euforia oli ihan hyvä, sillä tytöt soittivat erinomaisia biisejä ja näiden yhteistyö lavalla (lavalla ja lavalla, bändit esiintyivät lattiatasolla) olikin hyvällä mallilla. Ainoa vaan, että setti tuntui aika pitkältä, varsinkin jos yhtyeen tuotantoon ei ole tutustunut lainkaan etukäteen. Euforia oli illan viimeinen bändi, joka soitti ns. “kaikille soveltuvaa” musiikkia. Väkeä olikin paikalla Euforian aikana eniten ja väki alkoi sen jälkeen jonkin verran vähetäkin.

Pentti Dassumin (Umpio) ja Pekka PT:n (Sick Seed) kollaboraatioprojekti Peenemünde oli niitä esiintyjiä, joilta odotin kaikkein eniten. Kyseessä oli tietynlainen merkkitapaus, sillä keikka oli Peenemünden debyyttiseiskatuumaisen julkkarikeikka. Juhlakalu tosin jäi meikältä ostamatta, kun rahat katosivat Umpioon. Itse esitys oli täydellisyyttä hipova, hektinen, raaka, väkivaltainen ja naulitseva. Myös yleisö sai osallistua, kun suurimman osan pöydästä kahminut metallihäkkyrä pistettiin kappaleiksi. Kyllähän siinä Porin kolme fanaattisinta noise-experttiä oli mukana (plus pari muuta random-ukkoa) potkimassa junkstrumenttia takaisin romuraudaksi. Tämä ehdottomasti paras niistä kahdesta noise-keikasta, joita olen nähnyt. Olivat ukot itsekin tyytyväisiä esitykseen. Koin itse jonkinlaisen valaistumisen, tai varmaankin kaksikon epämusikaalisen kolistelun huomioiden “pimentymisen”.

Viimeisenä soitti Sokea Piste, jolta olin kuunnellut Bandcampista kaksi siellä ollutta biisiä. En tosin siltikään odottanut yhtyeeltä mitään, lähinnä sen takia kun en osannut. Valitettavan valjultahan Sokea Piste kuulosti Peenemünden jälkeen, mutta Sokea Pistekin oli äärimmäisen toimivaa. Nelikon tavanomaista rumempi hardcore teki tehtävänsä, ja se toimikin jonkinlaisena siltana Peenemünden hurmoksen ja todellisuuden välillä. Lisäjännitystä toi yhtyeen oma “valomies”, joka heilutteli käsissään aiemmin paikallaan pönöttänytttä lamppua, luoden siten entistä hurjemman tunnelman. Oli yleisössä hieman pogoiluakin, mitä ei muiden artistien aikana näkynyt. Peenemünden potkimissirkusta ei lasketa.

Yleisesti ottaen “elävämmän musiikin klubi II” oli parempi kuin edellinen klubi. Kattaus oli monipuolisempi, sillä edellisellä kerralla mukana oli ehkä liikaakin ambienttia.  Paikalle helpottamista helpotti huomattavasti myös se, että illan bändeistä kaksi oli jo jokseenkin tuttuja (Jesufåglar, Six Minutes After), kaksi kiinnosti vähäisten kuultujen pätkien perusteella paljon (Peenemünde, Sokea Piste) ja loput kaksi vaikuttivat ihan mielenkiintoisilta. Miinusta loistavalle illalle tulee ainoastaan keväisestä lumisateesta, joka teki jo valmiiksi hasardista kävelymatkasta vieläkin hauskemman. Laskin olleeni lähellä liukastumista 15 kertaa ja lahjakkaasti turvalleni vedin kahdesti. Ei sinä muuta, mutta kun mukana oli kassillinen levyjä ja kamera…

…jolla otettuja kuvia on täällä.

Six Minutes After – Strange Utility

 

six_minutes Harjavaltalainen bändi kyseessä. Kyttäsin bändin Facebook-profiilia, ja siellä näkyi olevan muutama ns. hyvänpäiväntuttu fanina. En tosin muista kuulleenikaan tästä bändistä, vaikka nimi on todennäköisesti vilahtanut silmieni edestä monta kertaa. Montussa nämä kaverit ovat ainakin soittaneet parikin keikkaa? Ja mitä ihmettä? Nämä jannuthan ovat soittaneet tuossa naapurissakin keikan, eli Musan Paviljongissa! Tosin näköjään sellaisena ajankohtana, jolloin olin itse Harjavallassa…

Arvostelu:
Six Minutes After – Strange Utility