Sixpackgods – Sessions

Tällä bändillä on erittäin läheiset suhteet Loiseen, jopa läheisemmät kuin kykenee arvaamaankaan. Sixpackgodsissa on tosin kyse ihan erilaisen musiikin soittamisesta, ja se musiikki on jumittavaa hypnojurnutusta. Jossain vaiheessa viime vuotta ensimmäiset Sixpackgods-nimellä tehdyt treeniäänitykset laitettiin nettiin, eli kaksi biisiä Bandcampiin.

Yhteyksistään huolimatta tämähän on eri bändi kuin GG:n aiempi projekti Sixpack-God, mutta myös täysin eri bändi kuin Loinen. Jos helpollakuitenkin halutaan päästä, niin Sixpackgodsia voitaisiin sanoa rokki-Loiseksi. Mudassa vellotaan yhtälailla ja kummankin musiikkia voidaan kuvailla iljettäväksi, tosin Sixpackgodsissa on käytössä kitara, jota ei ole Loisessa ollut vuosiin, ja se onkin käytännössä suurin syy mikä erottaa Sixpackgodsin ja Loisen toisistaan. Sixpackgods etenee lähinnä yhden riffin varassa per biisi. Vaihtelevuutta tulee lähinnä silloin kun kitara päätyy yksinään soittamaan liidiä. Jos tässä olisi käytetty toistakin kitararaitaa, niin kitara olisi kuitenkin jumittamassa sitä samaa pääriffiä. Sixpackgodsia on helppo kuvitella umpitylsäksi juntaksi, mutta ainakin minun korvissani se on kaikkea muuta. Ei yksinkertainen musiikki paljoa tarvitse jotta se muuttuu hypnoottiseksi, ja hypnoottistahan Sixpackgods kyllä on. Seitsemän minuuttia sitä samaa menee yllättävänkin kivuttomasti ohi.

Tätä kirjoittaessa nämä biisit ovat olleet kuunneltavissa vain bändin Bandcamp-sivuilla. Keikkojakin Sixpackgods on soittanut, tosin tähän mennessä vain kourallisen. Mielenkiinnolla katselen ja seuraan mihin suuntaan Sixpackgods aikoo mennä. Kuullaanko joskus biisi, jossa on kaksikin riffiä?

http://sixpackgods.bandcamp.com/

Kohokohdat: Stakeface Girl

Mental Breakdown V. 24.8.2012 @ Vastavirta, Tampere

Käyn Vastavirralla näköjään melko usein, mutta pääsääntöisesti lähinnä punkkikeikkoja katsomassa. Valinnaksi osui siis Mental Breakdown V. Kun en itse stonerista niin älyttömästi perusta, niin tässä tuli sitäkin sitten nautiskelua taas vähän ajan tarpeiksi. Mutta onhan se mukavaa katsella muitakin kuin punkkikeikkoja.

Tombstoned ei iskenyt ihan täysillä Helsingin Semifinalissa, mutta nyt toimi reilusti paremmin. Ehkäpä olin itsekin vastaanottavaisempi, kun nyt ei tarvinnut koko aika vilkuilla kelloa ja kiroilla bussiaikatauluja. Levynkin olisin ostanut, mutta bändi ehti myydä omat kappaleensa loppuun ennen kuin ehdin tehdä asian eteen mitään. Ratkaisu; tilaa jälkikäteen läjä distroon.

Throat oli varmasti monelle se illan ehdoton kohokohta, ja niin oli kyllä itsellenikin. Tämä oli ensimmäinen kerta kun pystyin katsomaan Throatin keikan kokonaan loppuun asti, ja kyllähän se nyt katsomisen arvoinen oli. Samalla bändi vaan meni nostamaan rimaa kahdelle muun illan bändille.

Sixpackgodsin jumittaminen ja jankkaaminen oli yllättävänkin toimivaa. Bandcampissa sai yhtyeestä jonkinlaisen kuvan ja niitä biisejä ihan mielellään kuuntelikin, mutta keikalla tuo jumitus tuntui toimivan paremmin.

Woodrue oli hyvää murjomista, mutta toisaalta se tipahti ehkä vähiten kiinnostavaksi kun näin jälkikäteen asiaa fundeeraa. Eipä ollut kyllä missään nimessä huono sekään, mutta toisaalta väsymys alkoi iskeä jo päälle tässä vaiheessa iltaa. Muutenhan tämä oli kyllä kaikin puolin varsin mukava ilta.

Pari kuvaa, joo.