The Capital Beat – On the Midnight Wire

Helsingin pöllöt ovat mielenkiintoisia otuksia. Osa niistä pökertyy keskelle ruuhkaisinta keskustaa, osa taas hyökkää lasten ja vanhusten kimppuun syödäkseen ne Forumin katolla ja loput taas soittavat letkeitä jamaikanrytmejä pohjoismaiseen melankoliaan yhdistettynä.. The Capital Beat vyöryttää toisen lastillisen ska-poljentoaan On the Midnight Wire-nimisellä studioplatalla (2011), joka jatkaa siitä mihin edeltäjänsä A Greater Fire (2009) jäi.

Debyytillään The Capital Beat oli mielestäni varsin osaava yhtye, vaikkakin keitoksesta puuttui se jokin. Eiköhän se kadonnut ainesosa ole nyt padassa, kun On the Midnight Wire kuulostaa minun korviini edeltäjäänsä paremmalta. Debyytin parista harha-askeleesta on otettu opiksi, ja nyt The Capital Beat kumiseekin entistä dynaamisemmin, vaikka muutama kappale ei lähde oikein vieläkään. Eihän A Greater Firellakaan tainnut rimanalituksia olla, mutta On the Midnight Wire sisältää enemmän hittejä. Tosin siinä samalla The Capital Beat on muuttunut rauhallisemmin. Se väijyy nyt mieluummin varjoissa ja kannessa olevan naikkosen sidekickinä kuin päällekäyvänä tappajahuuhkajana. Tunnelma on ehkä muuttunut synkemmäksi, mutta toisaalta soittopuolella on höllätty vannetta. Soitto on nyt rennompaa ja jätkät tuntuvat nauttivan soittamisesta enemmän. Vokalistia pitää hieman kommentoida; miehen ääni ei ole missään nimessä yliampuva, vaikka tämän laulaessa jokainen huoneessaolija tietää tämän olevan äänessä. Lievänä miinuksena tosin tulee herran hieman rallikuskimainen ääntäminen, sillä esimerkiksi sanoja “love” ja “law” ei tahdo erottaa toisistaan. Hyvä juttu kuitenkin, että mies uskaltaa laulaa ilman falsettiakin.

Kyllä viimeistään tämän levyn myötä The Capital Beat lunastaa paikkansa suomen ska-bändien ykkösenä, vaikka tuo tämänhetkinen bändikatrat ei olekaan kovin laaja. Niin, ja pieksee samalla The Valkyriansin. Sori, ei millään pahalla, mutta The Capital Beat on löytänyt nyt oman identiteettinsä. Sen voidaan sanoa löytäneen itsensä. Millainenkohan latinki on sitten kolmoslevyllä?

Kenelle: Niille, jotka sitä skata haluavat.
Miksi: Eiköhän se ole selvä, että On the Midnight Wire on vuoden paras ska-levy (ainakin tähän mennessä)?
Kohokohdat: Hold Out Your Hand, Where Is The Law, Drift Away

The Capital Beat – A Greater Fire

Jamaikalaisen populaarimusiikin istuttamisesta Suomen maaperälle on käyty tappelua. Jotkut ottavat tuon fuusion innolla vastaan, jotkut inhoavat kuulematta siitä säveltäkään. En tiedä, onko samalta saarelta tuleva ska yhtään sen helpompaa lokalisoitavaa. Toisaalta The Capital Beatia kuunnellessa koko asiaa ei tee mieli edes ajatella. Ajatukset harhailevat jonnekin ihan muualle kuin kylmään ja pitkätalviseen Suomeen. Poista maasta, jossa talvisota ei lopu koskaan.

Lämminhenkisen ska-levyn kannessa pälyilee pöllö. Mikäli olen oikein käsittänyt, eivät Strigidae-heimon siivekkäät kuulu Karibianmeren kantalinnustoon. Taitaapi olla vielä huuhkaja kyseessä. Kyseessähän on The Capital Beatin debyyttialbumin A Greater Firen (2009) kansi. Vaan kun levyn iskee gramofoniin, mielen valtaa hämmästys: tämähän kuulostaa siltä miltä skan pitääkin, hieman puhtoisemmilla soundeilla vaan. Niiden kanssa The Capital Beat kuulostaa hämmentävän paljon toiselta suomi-ska-bändiltä, eli The Valkyriansilta.

Meikäläisen mielestä on aika typerää rakentaa vastakkainasettelua The Capital Beatin ja The Valkyriansin välille, vaikka taidan tehdä sitä kyllä itsekin. Yhtyeiden soundi on lähes samanlainen, joten vertailut ovat perusteltuja. Suurimmat yksittäiset erot taitavat löytyä vain soundipuolelta. The Capital Beatin rumpukomppi ei jyrähdä ukkosmaisesti eikä laulaja käytä samanlaista nasaaliääntä kuin kollegansa valkyyrioissa. Sitä paitsi molemmat yhtyeet levyttävät nykyään Stupidolle, eli molempien bändien levynmyynnillään ansaitsemat rahat ropisevat Joose Berglundin taskuihin.

The Capital Beatin ska olisi voinut vaan olla vielä iskevämpääkin, bändi kun tuntui etenevän turhankin hillitysti. Todennäköisesti tämä jytisee ja potkii erityisen irstaasti vasta liveoloissa, ja kerran bändin nähneenäkin voin olla tuota mieltä vaikka keikka jäi tyngäksi laulajan jouduttua viheltämään peli poikki. Onhan tässäkin toki livemäisyyttä, mutta The Capital Beat tuntuisi pääsevän oikeuksiinsa nimenomaan ihmisten tanssittajana. The Capital Beat tarvitsi lisää bensaa liekkeihin ja sokeria karamellitankoihin, niin johan jopa punk-vaikutteinen ska alkoi maistumaan.

Kenelle: Niille, joille The Valkyriansin ska-poljento ei ollut riittävästi.
Miksi: Hyvää skata ei Suomessa kovin usein tehdä.
Kohokohdat: Trouble, Burning In the Bush, Baby Is Sleeping, Miss Murder

The Capital Beat 8.4.2011 @ Monttu, Pori

Olen nähnyt tämän vuoden aikana aika monta nappiin mennyttä keikkaa, niin olisi ilmeisesti sitten aika nähdä jotain päinvastaistakin. The Capital Beatin ei-ensimmäinen keikka Porissa mutta ensimmäinen näkemäni The Capital Beat-keikka sai sitten olla sellaista. Jo aiemmin päivällä pääsylippuja lunastaessani saama laiska asiakaspalvelu olisi pitänyt tulkita jonkinlaisiksi ennusmerkeiksi siitä, mitä vielä saman illan aikana tulisi sisältämään.

Ilta ainakin alkoi lupaavasti. Istuuduimme kaverini kanssa nurkkapöytään, joimme kaljaa ja puhuimme syntyjä syviä esimerkiksi skasta, punkista, hip hopista sekä näiden kolmen keskinäisistä suhteista toisiinsa. Taustalla soi letkeä ska, joten eipä siinäkään olotilassa ollut mitään valittamista. Bongasin taustalla soiviksi bändeiksi ainakin The Over Attacksin ja Damn Seagullsin, vaikka kyseiset bändit olivat kenties dj-setin ainoat biisit, jotka eivät olleet skata.

The Capital Beat soitti hemmetin hyvin ja tulisesti. Tanssijalkaa väpätti, vaikken tuntenut biisejä kovinkaan hyvin. Kyllä sieltä tuli muutama A Greater Firenkin biisi, se levy kun on pari kertaa kuunneltu muttei niin hyvin, että osaisin erottaa kaikkia sen kappaleita uusista.

Bändi tosiaan soitti hyvin… mutta vain noin 20 minuutin edestä. Laulaja Fredi Lundenilta nimittäin petti ääni, jolloin tämä ei voinut edes yhtä biisiä kokonaan. Syynä oli flunssa ja sen tuomat ääniongelmat, mitkä hyväksyn kyllä ihan hyviksi perusteiksi. Itse asiassa kärsin itsekin keikan aikana yskästä, joka minulle jäi alkuviikon flunssasta. Tämä pakotti jäljellejääneen kombon soittamaan ilman laulajaansa, luottaen kitaristi Juho Virtasen ääntelyihin. Toisaalta tälläkään ei pitkälle pötkitty, vaan keikka piti lopettaa melko aikaisessa vaiheessa.

Vaikka keikka jäikin pahasti keskeneräiseksi, ansaitsee se minulta silti positiivisen palautteen. The Capital Beat selvästi yritti korjata sen mitä korjattavissa oli, parhaansa mukaan. Sitä paitsi bändi jakeli tynkäkeikkansa päätteeksi yleisölle uunituoreita On the Midnight Wire-levyjään. Rispekti bändiä kohtaan nousi kyllä melkoisesti tämän keikan myötä. Hyvä keikka, vaikka valitettavan lyhyeksi jäikin. Koetan tulla paikalle, kun bändi seuraavan kerran karhukaupunkiin uskaltautuu.

Fotojakin ehdin ottaa, vaikka parin ensimmäisen biisin ajan vain join kaljaa nurkassa kaverin kanssa.

Midi Chips – OMG! It’s a Party!

Olin taannoin seuraamassa Liljan Loiston keikkaa Porin Bar Kinossa, tuossa bilehelvetissä jossa käyn vain keikkoja katsomassa. Bändiä lämppäsi paikallinen Midi Chips, joka soitti varsin energisen setin, jonka aikana karvat pöllysivät. Illan päätteeksi kävin lunastamassa eräältä (en tiedä keneltä) bändin demon kaverin kanssa.

Seuraavana aamuna laitoin OMG! It’s a Party! –nimisen, pahvikantisen cd-levyn soimaan. Viime syksynä julkaistu kiekko tuuttaa pihalle bilemeininkiä, joka pohjautuu skahan, punkkiin ja rockiin. Seitsenhenkinen, lavalla eläinpukuihin pukeutuva kombo soittaa melko hyvin, mutta itselleni plätty aiheutti lievän pettymyksen. Levyltä ei ihan välity se sama taika, mikä välittyi bändin livesoitosta. Esimerkiksi Jätkäjätkien levyllä oli riehakasta rymyämistä enemmän, mitä kaipaisin Midi Chipsiltäkin kuulevani enemmän. Latteus johtuu ehkä enemmänkin soundipuolesta. Ohut tuotanto olisi kaivannut lisää lihaa luiden ympärille. Toisaalta kiekolta puuttuu se päänräjäyttävä hittikin, jota omasta mielestään hauskojen kotibile-DJ:den on pakko soitattaa Spotify-soittolistalta siihen pisteeseen asti, että kaikkia alkaa jo vituttamaan. Pari hyvää  ehdokasta sellaisiksi kuitenkin löytyy jo.

OMG! It’s a Party! vaikuttaa enemmänkin fyysiseltä todisteelta koko bändin olemassaolosta, livekeikkoja kun on hieman hankalampi ikuistaa. Tätä voidaan muistella, kun bändi on kuopattu ja arkeologit löytävät bändin levyn Porin raunioista. Bändi on kyllä laittanut bileet pystyyn, mutta desibelirajoitus on pieni ja porukka lähtee kiltisti kotiin nukkumaan kello yhdeksän jälkeen. Odotin bileiden olevan niin kovat, että sinnikkäimmät bilettäjät on pakko häätää koteihinsa Mc Puhuvan Pään levyllä (jep, omistan sellaisen!) kun vieraat eivät muuten enää tajua lähteä vaikka kello olisikin jo seitsemän aamulla.

Pankki ei räjähdä, mutta sytytyslanka palaa. Ehkä tätä kiekkoa pitäisi levitellä enemmän promoottoreille, jotta nämä osaisivat järkätä bileitä, joissa Midi Chips voisi soittaa. Oikeissa bileissä tämä bändi on ehdottomasti voimissaan. Mieluummin minä tätä kuuntelisin bileissä kuin sitä perinteisintä piripolkkaa. Suosittelen tsekkaamaan bändin livenä, jos ska-poljento vähänkin kiinnostaa.

Kenelle: Bilehirmuille, jotka jo pelkän limun voimin jaksavat jorata aamutunneille asti.
Miksi: Ajatelkaa jo bändin nimeä. “Midi Chips”.
Kohokohdat: How Were You, Electric Erection

Union Street – This is… Union Street

Pirteää ja kesäistä ska-pohjaista uuden aallon poppia pimeneviin ja kylmeneviin syysiltoihin. Ei ole tästä bändistä vielä The Valkyriansin haastajaksi. Valkyyrioiden kanssa on kyllä keikkaa jo heitetty, mutta homma ei ole vielä Union Streetillä lähtenyt kunnolla käyntiin.

Koko demon voi käydä bändin Myspace-sivuilta kuuntelemassa. Neljä biisiä auringonpaistetta, mutta auringonpistoksen riski on olemassa. City Lights nimittäin jäi soimaan päähän, eikä se taida poistua sieltä hetkeen.

Arvostelu:
Union Street – This is… Union Street