Sodom – Agent Orange

sodom_agentJos joku Sodom-levy pitää nostaa ylitse muiden… niin enpä tiedä. Itselläni Sodom-suosikki vaihtelee aika usein ensimmäisen EP:n ja sitä seuranneiden kolmen pitkäsoiton välillä, ja joinakin hassuttelupäivinä se saattaa myös olla Better Off Dead (1990) tai Tapping the Vein (1992). Siksi definitiivisimmäksi Sodom-levyksi yleensä nostetaan kuitenkin bändin kolmas varsinainen studioalbumi Agent Orange, vuodelta 1989.

Sodom pääsi Agent Orangella saksalaisilla albumilistoille, eli levy menestyi myös kaupallisesti, oli se yhtä tinkimätöntä Sodomia kuin Persecution Maniakin, vaikkakin kyse ei ollut enää yhtä raa’asta meiningistä kuin yhtyeen ensimmäisillä äänitteillä. Ainoa mikä itseäni on jäänyt nyppimään, on albumin cd-version melko tukkoiset soundit. Tuo toki oli melko tyypillistä sen ajan metallilevyille muutenkin, joten eipä Agent Orangea voida päästä erityisemmin moittimaan siitä. Agent Orange on siltikin rujoa ja väkivaltaista thrash metallia alusta loppuun, jos vähän punkimpaa “hittibiisi” Ausgebombtia ja bonusbiisiksi päätynyttä Tank-cover Don’t Walk Awayta ei lasketa. Joukossa on nopeampia vetoja sekä hidas ja jylhä Remember the Fallen. Albumin vastaanottoon on vaikuttanut myös sen sanoitusteemat, sillä sanoituksellisesti albumi pyöri Vietnamin sodan ympärillä, vaikkakin levyllä on mukana joitakin siihen teemaan liittymättömiäkin biisejä, kuten Incest (mistäköhän kertoo?) ja Exhibition Bout (härkätaistelut). Tyly sanoituspuoli tukee Sodomin melko tylyä thrashia, joka vastaa suunnilleen lentokoneellista napalmia. Ei mikään ihmekään, että tätä levyä pidetään klassikkona.

Olen nähnyt Sodomilta kaksi keikkaa tähän mennessä. Tuskassa ‘06 nähty keikka oli aika paska, mutta pari vuotta sitten Jalometallissa nähty veivaus oli sitten jo täyttä priimaa. Oletan tämäniltaisen keikan olevan lähinnä sillä tasolla, kiitos Steelfestin pääesiintyjäslotin.

Kohokohdat: Agent Orange, Incest, Ausgebombt

Sodom – Better Off Dead

90-luku koitti Sodomillekin, joka julkaisi siihen mennessä huonoimman levynsä. Better Off Dead iskeytyi Sodomille vähän hassuun aikaan, kun Frank “Blackfire” Gosdzik oli lähtenyt Kreatoriin ja tilalle tuli Assassin-kepittäjä Michael ”Micha” Hoffmann, joka ei viihtynyt bändissä kylläkään kovinkaan pitkään. Bändi alkoi olla turbulenssissa, ja se kieltämättä taisi heijastua Better Off Deadiinkin. Samaten thrash metallin paisuminen melko laajaksi tekijäksi metallikentällä, ja arvatenkin thrashin suosion kasvaminen lisäsi paineita levyntekoa kohtaan.

Better Off Dead taitaa ollakin Sodomin levyistä kevyin ja kaupallisin. Better Off Dead onkin pienoinen outolintu Sodomin diskografiassa, sillä bändin thrash-juuret ovat ilmeiset mutta levyllä alkoi olla enemmän metallin mainstream-yleisöön (sikäli kuin metallin mainstreamista voidaan edes puhua) vetoavia biisejä. Esimerkiksi The Saw is the Law flirttailee jo lievän hitikkyyden kanssa. Samalla linjalla jatkaa Tankilta (jolta Sodom lainaili melko ahkerasti biisejä) Turn Your Head Around, ja onhan kiekolla vielä Thin Lizzy –cover Cold Sweat. Näppärä tapa viedä siten levyn pituus sinne 40 minuutin hujakoille nakkelemalla lainabiisejä omien biisien joukkoon, kun taisivat ideat olla vähissä. Sodom kun oli tehnyt aiemminkin Tank-covereita, ja vieläpä samalta studiolevyltä (Filth Hounds of Hades).

Tietyllä tavalla Better Off Dead on hieman arveluttava levy, mutta on silläkin ehdottomasti huippuhetkensä. An Eye For An Eyen ja nimikappaleen kaltaiset vedot todistivat ettei Sodom ollut varsinaisesti menettänyt otettaan lopullisesti, vaikka kevyemmän menon viljelyllä olisi voinut olla melko katastrofaalisia seurauksia. Pitääpä muuten mainita, että varsinkin hitaampia ja kolkompi, Tom Angelripperin isävainaan muistolle kirjoitettu Resurrection on omien Sodom-suosikkieni joukossa.

Oikeastaan levyn suurin ongelma ovat vain sen ponnettomat soundit, joiden takia melkein missään soittimessa ei ole potkua riittävästi. Seuraavalla levyllä Tapping the Vein soundit olivatkin tapissa eikä biiseissä ei oltu kilttejä ketään kohtaan. Sodom jyräsi taas kuin panssarivaunu, kun Better Off Deadilla päristeltiin lähinnä kuplavolkkarilla.

Kohokohdat: An Eye For An Eye, Resurrection, Stalinorgel

Sodom – In War and Pieces

Kreator tekee liian tylsiä ja pitkiä levyjä, Destructionin nykylinja ei miellytä… jäljelle teutonithrashin epäpyhästä kolmikosta jää Sodom, mutta köh; sekin teki aika köpön levyn. Vuonna 2006 julkaistu Sodom on mainettaan parempi levy, vaikkakin loppupeleissä häviää jo pelkästään parille edeltäjälleen. Vaikka kyseinen levytys onkin vähintään kohtalainen, ei se valanut juurikaan uskoa bändin tulevaisuutta kohtaan, varsinkin kun bändi oli (ainakin Tuskan keikalla) livenäkin melko tylsä ja arvaamaton. Sitten vielä tuli debyytti-EP:n uusintaäänitys The Final Sign of Evil (2007) joka ei rispektiä bändiä kohtaan ainakaan nostanut.

Tuli vuosi 2010 ja Sodomilta taas uusi levy. Tom Angelripperin luotsaama bändi on jälleen tehnyt levyllisen, jota ei voi pitää minään muuna kuin thrash metallina. In War and Pieces esittelee bändin, joka ei ole uudistunut pätkääkään. Sodomista on tullut oman alansa Mötorhead: se toimii kolmimiehisenä, sitä hallitsee basistikarjuja ja se toimii kaavoihinsa kangistuneena. Ainakin noin pääpiirteittäin, sillä huomaan Sodomin käyttävän myös koskettimia tappamisen meininkiä korostaakseen. Mutta älkää peljätkö; yhtye on yhä rässibändi eikä se ole edes vienyt Sodomilla alkanutta kehitystä kohti melodisempia vesiä loppuun asti.

In War and Pieces jyrisee ainakin määrätietoisemmin kuin nimetön, varsinainen edeltäjänsä (The Final Sign of Eviliä ei lasketa). Vaikka melodisuutta on ehkä hieman karsittu jyräyksen tieltä, niin ei In War and Pieces voida kuitenkaan mitenkään sanoa yhtä intensiiviseksi kuin edes Code Redia (1999) tai M-16:ta (2001). Pää nytkyy kyllä mukana ja osa näistä biiseistä toimii takuuvarmasti livenäkin, mutta kun ei tämä ole ihan niin mielenkiintoista. Geneeristä enemmänkin. Sodom osaa painaa kaasupoljinta, mutta miksei se tee sitä? Tom, Bernemann ja Bobby

In War and Pieces ei ole millään muotoa edes paras viime vuonna julkaistu rässilevy, mutta koska Sodomin kilpasiskot nyt ovat mitä ovat, niin Sodom pysyy tappelun voittajana ja kukkulan kuninkaana.

Kenelle: Niille, jotka haluavat kaikilla tavoin varman Sodom-levyn.
Miksi: In War and Pieces ei tarjoa positiivista yllätystä, muttei tosin pettymystäkään.
Kohokohdat: In War and Pieces, God Bless You