Metal on Metal II

metalonmetal2Metal on Metal-kokoelman kakkososaa osasin jo odotella muinoin, siinä missä sen ensimmäinen osa tuli kuin puskista. Siinä missä ensimmäinen Metal on Metal keskittyi speed/thrash metalliin lievin death- ja black metal-painotuksin, on kokoelman kakkososassa suunta enemmänkin perinteisessä heavy metallissa ja doom metallissa. Ainoa poikkeama löytyy speed metal-bändi Solitairesta, joka on sekin kokoelmalla jo ihan ensimmäisenä. Sitten toinen “poikkeama” ovat Ari Honkosen kolme bändiä (Minotauri, Morningstar, Heathen Hoof) putkessa. Tai eipä tuo varsinainen poikkeama ole, mutta ihan hauska yksityiskohta kuitenkin. Musiikkiahan tällä kokoelmalla on todella paljon, ja bändejä on yhteensä 11, biisejä 17.

Mielestäni parhaimmat vedot tällä kokoelmalla ovat Spiritus Mortisilta, Heathen Hoofilta ja Garden of Wormilta, siinä missä muiden bändien esitykset eivät edusta näitä bändejä parhaimmillaan… tosin on sitä esimerkiksi Spiritus Mortisiltakin kuultu parempaa. Siinä missä ensimmäisellä kokoelmalla oli paljonkin sillä esiintyneiden bändien parhaimpia biisejä, on tilanne toinen Metal on Metalilla. Selvästi huonoja biisejä ei tälläkään toki ole yhtään, vaikka toisaalta tällä kokoelmalla oleva biisi ei esimerkiksi anna täydellistä kuvaa Witchtigerista. Samaten Forever Winter ja Bloody Hell jäävät altavastaajien asemaan ja kokoelman kovimmat nimet tallovat ne jalkoihinsa. Tuota ongelmaa ei ollut ensimmäisellä kokoelmalla, mutta välistä sattuu näinkin. Siltikin Metal on Metal pysyy kirjoissani kirkkaasti plussan puolella, ja lisäpisteitä pitää tietysti antaa siitä ettei tämä levy edes yrittänyt olla hiilikopio edeltäjästään. Metal on Metal II tehtiin jo lähtökohtaisesti erilaiseksi ja muutamat riskitkin tehden, ja sitä minä arvostan.

Kohokohdat: Spiritus Mortis – Rise From Hell, Heathen Hoof – Heathen Hoof (Live), Garden of Worm – Keskikesän hautasaatto

Spiritus Mortis – Demo 2000

Vaikka jo vuonna 1987 perustettu Spiritus Mortis julkaisi ensialbuminsa vasta vuonna 2004 niin sillä oli silti jo kulttimainetta. Tämä maine varmaan perustui osittain bändiä ympäröivään mystisyyteen, olihan se alansa ensimmäisiä Suomessa, mutta myös konkreettisiin näyttöihin. Alavutelaisdoomsterit olivat tehneet ison läjän demoja pitkin 90-lukua 2000-luvun puoliväliin asti. Piparnakkeli tarkastelee nyt bändin kuudetta demoa vuodelta 2000, joka kulkee simppelillä Demo 2000-nimellä.

Demo on ensimmäinen Spiritus Mortis-demo, jossa laulaa Vesa Lampi. Lammen eeppinen, puhdas laulutyyli sopii bändin synkkään ja raskaaseen ilmaisuun hyvin. Varsinaisella laululla varustettu doom metal oli Suomessa tuohon aikaan harvinaisempaa herkkua, koska lähes kaikki muut bändit käyttivät murinalaulua. Bändin kokoonpano ei ollut täydellinen vielä tässä vaiheessa, koska V-P Rapo soitti sekä rummut että osan kitaroista, Wellu Yli-Mäyry liittyi bändin rumpaliksi vasta seuraavana vuonna.

Demolla Spiritus Mortis kuulostaa hyvin pitkälti siltä miltä se kuulosti myös vuonna 2000. Kestoa sillä on alle kymmenen minuuttia (eli on aika helvetin lyhyt) ja biisejä on kolme: All the Words Were Spoken, Flames ja The Omen. Ihan oikeassa studiossa äänitetty demo on kaukana treenikämppä-laadusta, mutta se on silti raskaan rosoista ja massiivista poljentoa. Spiritus Mortis on demolla juurikin sellaista perus-doomia, mitä siltä saattoikin odottaa. NWOBHM- ja speed metal-vaikutteita ei juurikaan kuule, vaan Spiritus Mortis on lähempänä Black Sabbathia ja Candlemassia. Candlemass-assosiaatiota vahvistaa Lammen laulutyyli, joka tuo mieleen Messiah Marcolinin (joka tosin ei ole suosikki Candlemass-vokalistini. Langquist on.) vaikkei ihan yhtä jylhä olekaan. Flames julkaistiin sittemmin bändin omaa nimeä kantavalla debyyttialbumilla vuonna 2004, mutta sillä olisi minun puolestani voitu julkaista myös All the Words Were Spoken, miksei myös The Omen. Albumi ei ollut niin hyvä kuin se olisi voinut olla, mutta toisaalta en laske tätä demoa ja albumia suoraan vertailukelpoisiksi keskenään.

Jostain syystä Spiritus Mortisin ensimmäisen levyn uusintajulkaisuun on laitettu tämä demo vaikka se teki pari demoa tämän jälkeenkin. Toisaalta bändin 2000-luvun demoista tämä on ainoa, joka sopi kyseiselle julkaisulle kokonaan. Hyvä niin, parin irtobiisin napsiminen sieltä/täältä olisi ollut huonompi veto.

Kohokohdat: All the Words Were Spoken, Flames

Spiritus Mortis – S/T

Luultavasti Suomen ensimmäinen doom metal-bändi Spiritus Mortis perustettiin Alavudella jo vuonna 1987. Maijalan veljesten (Jussi; kitara, Teemu; basso) lempilapsi tunnettiin alunperin Rigor Mortis-nimellä, mutta se muutettiin melko nopeasti nykyiseen muotoonsa. Se julkaisi demoja pitkin 90-lukua, mutta julkaisi debyyttialbuminsa vasta vuonna 2004. Hetken aikaa sitä ehdittiin odottaakin, ja odotellessa oli SM:n mahdollisuus julkaista ensimmäinen suomalainen doom metal-albumi ehtinyt mennä. Se titteli annetaan usein Reverend Bizarren In the Rectory of the Bizarre Reverend-debyytille, ainakin old school-tyyppisestä doomista puhuttaessa.

Levy alkaa Forever-viisulla, joka antaa totuudenmukaisen kuvan Spiritus Mortisista doom-bändinä, joka ei aina ole ihan niin doom vaan kalskahtaa enemmänkin heavy metallilta. Death Walking perustuu tarttuvaan, rockaavaan kertosäkeeseensä. Spiritus Mortisin pohjalla olevat NWOBHM-viittaukset (Witchfinder General, anyone?) paistavat siitä biisistä eniten läpi. Spiritus Mortis luottaakin keskivertoa doom-bändiä enemmän perinteisempään heavy metal-meininkiin. Muistan että ensimmäinen kuulemani levyn biisi oli Rise from Hell. Tämä biisi pitää nostaa jalustalle paristakin eri syystä, tosin ei vähiten sen takia että sattuu edustamaan levyn parhaimmistoa. Biisillä vierailee Reverend Bizarren Sir Magister Albert Witchfinder, nykyisin “vain” Sami Hynninen, joka liittyi Spiritus Mortisin laulajaksi muutamaa vuotta myöhemmin. Tällä ykköslevyllä laulaa vielä Vesa Lampi -niminen kaveri, joka hoitaakin hommansa kiitettävästi ja persoonallisesti.

“If you see me coming
get away if you can!”

Spiritus Mortis on lähempänä Black Sabbathia kuin moni muu doom-bändi, tämä käy ilmi sellaisistakin biiseistä kuin Flames ja In Me. Mutta myönnettäköön, että levylle on osattu laittaa jotain turhaakin materiaalia. Erilaiset välisoitot tuntuvat hieman tarpeettomilta, varsinkin kun en itse löydä levyltä mitään varsinaista kokonaisuutta, joiden osasia eri biisit ovat. Levyllä on monta hittibiisiä, mutta toisaalta ne vain alleviivaavat joidenkin biisien pyhää keskinkertaisuutta. Toisaalta levyn päättää The Mighty One-balladin, joka kuulostaa Black Sabbathia enemmän Manowarilta.

Levyn julkaisi Rage of Achilles, jonka kantapää ei kestänytkään niin monen bändin haalimista syliinsä. Konkkaanhan RoA joutui, mutta sen kautta julkaistua ceedeetä on vielä saatavilla. High Roller Records, Winter Records, Psychedoomdelic ja Metal Warning tosin päättivät kimpassa julkaista levyn vinyyliversion. Tähän painokseen kuului kaksi vinyyliä, joita on painettu ainakin mustana ja harmaana vinyylinä, gatefold-kannet, neliväri-insertin ja bonuksina vuonna 2000 tehdyn demon, Trouble-cover At the End of My Daze sekä Wasteland-biisin livevedon.

Kohokohdat: Forever, Death Walking, Rise from Hell

Spiritus Mortis / Fall of the Idols – split

Suureksi yllätyksekseni löysin kahden Suomen tämän hetken kovimman doom metal-bändin splittilevyn Levykellarista kaksi vuotta kyseisen splitin julkaisun jälkeen. Luulin, että tämä Spiritus Mortisin ja Fall of the Idolsin splittilevy lähestulkoon revittäisiin julkaisijansa (I Hate Records) käsistä. Alkuperäinen, mustalle vinyylille prässätty painos käsitti vain 500 kappaletta, punaiselle vinyylille tehty lisäpainos (jota arvostelukappalekin edustaa) taas käsitti 300 kappaletta.

Vaikka biisejä onkin yhteensä vain viisi, ei kannata hämääntyjä ja luulla splittiä nopeasti käsitellyksi. Neljäkymmentä minuuttiahan tähän menee, kun tämä maailmanloppua maalaileva kurimus saadaan soitettua läpi.

Mielestäni Spiritus Mortisin ensimmäinen levy Hynnisen kanssa (The God Behind The God, 2009) ei ihan vielä näyttänyt, mihin Hynnisen luotsaama Spiritus Mortis olisi vielä kykenevä. Näillä splitin biiseillä ukko on selkeästi lunastanut paikkansa bändin keulamiehenä. Hän sekä istuu bändin jo ilman tätä hiomaan soundiin mutta tuo myös oman lisänsä siihen, mikä käy erityisen hyvin ilmi Rise From Hell-biisin uusintaäänityksestä. Kyseessä taitaa olla muuten ensimmäinen biisi, jonka koskaan olen Spiritus Mortisilta kuullut, tosin se oli silloin Lammen laulama. Nyt biisi on venytetty kaksinkertaiseksi ja Hynninen pääsee kärisemään oikein kunnolla. En muista kuulleeni mieheltä näin riutuvaa ja riivattua ilmaisua edes Reverend Bizarren aikoina. Tämä kuulostaa nimittäin todella demoniselta, mutta myös King Diamondilta.

Toisella puolella jyräävä Fall of the Idols ei ole historiallisesti yhtä merkittävä bändi kuin nimekkäämpi splittitoverinsa, mutta yhtye on tehnyt vuosikausia mielenkiintoista ja psykedeelistäkin doomia. Hyvin nuo pohjoisen miehet soittavat tälläkin levyllä, ja varsinkin Funeral Man taitaa olla koplan parhaimpia biisejä, vaikken olekaan niitä ihan kaikkia kuullutkaan. Silti Fall of the Idols jää Spiritus Mortisin varjoon, mutta sinne nyt jäisi aurinkokin. Väkevä splitti tämä, jolla molemmat bändit ovat todella tiukassa vedossa.

Kenelle: Vastikään edesmenneelle Hannu Weckmannille. Rest in Peace.
Kohokohdat: Spiritus Mortis: Sunrise, Rise From Hell, Fall of the Idols: Funeral Man