Stumm – I

stumm_iEdesmennyt Stumm hönki pahoinvoinnin säveliä. Nykyään yhtye ei murjo tai matele, vaan se on laskettu jo haudan lepoon. Bändissä oli yhteyksiä sekä Kylmään Sotaan että Throatiin, mutta musiikilliset yhteneväisyydet näihin bändeihin ovat melko vähissä. Stumm soitti matelevaa sludgea, ilman edes ajoittaista nopeuden kasvattamista tai rokkimeininkejä. Levyllään I Stummia sävyttivät pahoinvoinnin sävelet.

Kolmijäseninen Stumm sai I:n julkaistua vuonna 2006. Noin 35 minuuttia pitkä albumi on jaettu neljään biisiin, joten tässä ehditään hidastella ja synkistellä ihan urakalla. Kuten kunnon sludgessa kuuluukin, oli albumin yleissävy tosiaankin synkkä ja painostava. Ihmismielen synkimmätkin nurkat käännetään ympäri kuin perunapelto, eikä kenelläkään ole kivaa. Paitsi tietysti luontoaan kiittävällä sludgenystävällä, mutta ihan yhtä hyvää murjomista tämä ei ole kuin mitä voisi odottaa. Ehkä vain se viimeinen ruuvi jäi kiristämättä, mutta kyllä albumilla silti on melko hyytävä jännite ja tuskaisa yleisfiilis.  Menevyyttä tämä ei varsinaisesti olisi kaivannut, mutta ehkä pieniä nyansseja kumminkin?

Toisaalta haen syyllistä myös soundeista. Soittimet kyllä erottaa toisistaan eikä sludgea tosiaan ole pakko tehdä millään hifilaadulla, mutta I:n tapauksessa soundista tuli jotenkin hieman puuromainen ja liiankin mutainen. Niin mutainen, että albumin pariin palaamista tapahtuu harvakseltaan. Ihan hyvä levyhän tämä kyllä on silti sävellystensä puolesta, puutteistaan huolimatta. Stumm tosiaan saavutti alavireisyyden ja pyhän nihilismin syvimmätkin syöverit melko vaikuttavalla tavalla.

Kohokohdat: Biting the Hand That Feeds, New Christ For Every Mourning