Survivors Zero – CMXCIX

Asiaa on nyt jokseenkin hassu havainnoida, mutta suomimetallin superryhmäksi aateloitu Survivors Zero ei lyönyt itseään läpi ihan sillä volyymillä kuin mitä metallimedioissakin taidettiin toivoa. Yhtyeessähän vaikutti melkoisia metallimestareita, joten ainakin soittotaito, yhteissoiton mahdollinen sujuvuus ja kaiketi materiaalin laadukkuuskin olivat taattuja.

Vuonna 2008 pullautettua Extinction –EP:tä seurasi seuraavan vuoden syksyllä murjaistu pitkäsoitto CMXCIX. EP meni minulta ihan ohi, mutta CMXCIX:n julkaisua ei voinut kukaan metallikenttää vähänkin seurannut jättää huomiotta. Näihin aikoihin näin Survivors Zeron keikallakin, ja kirjoittelinkin kyseisestä keikasta Piparnakkelin Kämäluolaan. Pysyttelen kannoissani.

Ja mitä CMXCIX:een tulee, niin se on melko tyypillinen ja hyvin tehty suomimetallilevy. Tuonhan voi sitten tulkita ainakin kahdella eri tavalla, ja tulkinnasta riippuen lukija joko innostuu levystä (ellei ollut kuullut sitä sitten jo) tai luikkii tiehensä. Totta puhuakseni kammoksun moista termiä sen sisältämän kaiun vuoksi, mutta CMXCIX:n puolustukseksi pitää sanoa sen tosiaankin olevan ihan peruslaadukas, tämän päivän melodista death metallia soiva levy. Melodiatajuakin on tosiaan mukana, ja yhtye ei muista jäädä junnaamaan vain yhdelle ja samalle erikoishousuakselille. In Flames tulee edelleen hyvin vahvasti mieleen, varsinkin se 90-luvun – parempi – In Flames. Ei CMXCIX nyt ole kaukana jostain Whoraclesta (1997), vaikka ei CMXCIX biisimateriaalinsa osalta sen pään päälle pääse.

Kokonaisuudessaan CMXCIX:n sisältämä rytke ja pauke on varman päälle kasattua. Ehkä liiankin, eikä soppa sitten maistunutkaan oikein miltään. Ei vuonna 2009 eikä nyt kaksi vuotta myöhemminkään, vaikka levyllä on joitakin todella hyvin toimivia yksittäisiä biisejäkin. Yhtye ehti sen jälkeen metallikentästä kadotakin, mutta kuulemani mukaan Survivors Zero olisi jo uuden materiaalin kimpussa. Saa nähdä, miten yleisö siihen sitten suhtautuu.

Kohokohdat: Armageddon Cult, Fortress Of Lies, Reclaim My Heritage

Stam1na – Vanhaa paskaa

Monesti minulta kysytään (ilmeisesti tukkani pituuden vuoksi) että kuuntelenko Stam1naa? Noinkin pinnallisia kysymyksiä esitettäessä tekisi mieli työntää verbaalisesti kysyjän kurkkuun fiktiivinen luu, mutta sitten muistankin että minulla on Stam1naa hyllyssä. Enkä edes häpeile tunnustaa sitäkään, että annoin Lammas Zinen arviossa yhtyeen tuoreimmalle studioplätylle kehujakin.

Viime vuosi oli Stam1nalle erityisen hyvä jo pelkästään Viimeinen Atlantis-levyn julkaisun takia, mutta yhtye julkaisi myös alkuaikansa yhteen niputtavan Vanhaa paskaa-kokoelman.

Koen olevani tietyllä tavalla toisessa asemassa niihin nähden, jotka havahtuivat Stam1nan olemassaoloon vasta sen tultua suosituksi. Minä nimittäin diggailin Väkivaltakunta-demoa sen ilmestyessä (Mikseri oli jees mesta!) vuonna 2003, ja debyyttialbumi ilmestyi vasta 2005. Vanhaa paskaa koostuukin sitä ennen tehdystä materiaalista, tosin osa näistä biiseistähän oli debyytilläkin. Väkivaltakunta onkin tämän plätyn kiinnostavinta antia, mutta Stam1nan kehittymistä entistä varmaotteisemmaksi on ihan hauskaa seurata kuuntelemalla näitä biisejä kronologisessa järjestyksessä. Äänenlaatu nyt vaihtelee, mutta demobiisejähän nämä kaikki ovat muutenkin, niin ei ole täysin hifisoundeja odotettavissakaan.

Vanhalla paskalla on vain Stam1nan suomenkieliset, Stamina-nimellä tehdyt demot 2000-luvun alusta kokonaisina. Faneille tämä on varmasti kohtalainen kädenojennus, mutta se ei vieläkään anna faneille kaikkea, mitä nämä tahtovat. Englanninkielisiä demojakin tehtiin kolme, mutta niiltä on edustettuna vain yksi biisi; Brainrape-demolta (1997) kahmaistu, Stam1nan ensimmäiseksi sävellykseksi koskaan mainittu Meet Your Fate. Tosin tuokin biisi on äärimmäisen horjuva ja käppänen, joten en usko Stam1nan olevan heti valmis julkaisemaan loppuja englanninkielisestä kaudestaan, vaikka kehitystä varmasti oli silloinkin havaittavissa.

Koska kyseessä on demokokoelma, on sanomattakin selvää että Vanhaa paskaa on suunnattu nimenomaan bändin vanhoille faneille. Itse en tosin pidä itseäni yhtyeen varsinaisena fanina, joten näiden 20 kappaleen kuuntelu käy työlääksi. Jos Stam1naan haluaa tutustua, kannattaa Vanhaa paskaa jättää suosiolla väliin, tsekata studioalbumit ja palata sitten asiaan.

Kenelle: Stam1na-faneille.
Miksi: Tässähän on bändin koko suomenkielinen demotuotanto!
Kohokohdat: Pitäisi nostaa demokohtaiset suosikit ylös, mutten sitä ala tekemään. Muuten ehkä Meet Your Fate, heh.