Ilegal, T.E.K., Katekismus & Grateful Dad ja Lelukaupan Häätö. 27.8.2012 @ Vastavirta, Tampere

Maanantai. Maanantai on keikkapäivänä kyllä ankea, mutta toisaalta maanantait tuppaavat olemaan ikäviä kyllä muutenkin joten oikeastaan vain hyvän keikan näkeminen maanantaina vain parantaa päivää. Sikäli hauskaa kuitenkin, että tämän artikkelin julkaisupäivä ei edes ole maanantai… hurraa!

Grateful Dad & Lelukaupan Häätö oli näin epämusiikin ystävälle varsin mieluisa uusi tuttavuus. Käytännössä siellä lavalla oli Karttunen luomassa noisea lasten leluilla. Ei tästä totaalista räjähdystä ehkä syntynyt, mutta jos tätä joskus tulee äänitteenä niin hankin heti. Plussaa kivasta pöytäliinasta.

Kun ensimmäisen kerran näin Katekismuksen, se ei tipahtanut yhtään. Ei bändi ole mielestäni vieläkään parasta maailmassa, mutta jokainen näkemäni keikka on ollut edellistä parempi. Is it just me, vai onko progeilu vähentynyt ja bändi lähempänä Neuroottisia Pelimanneja?

T.E.K.:sta huomasi, että oli maanantai. Sitä ei tosin huomannut soittajista (joista yhtä paikkasi Seve), vaan lähinnä siitä ettei lavan edessä tapahtunut mitään. Keikkanahan tämä oli perushyvä.

Ilegal oli sitten kaikkea muuta kuin perushyvä. Tämä bändi nyt sattuu muutenkin olemaan eksoottisempi tapaus kuin muut illan bändit joita näkee melko usein keikalla. Ilegalhan on kanadalainen bändi, mutta soittaa kuitenkin perin latinomaista, äkäistä hardcorea jota oli tietenkin kiva katsella ja kuunnella. Rumpalinsa Jonne Kauko on muuten melkoinen kone rumpusettinsä takana.

Eipä minulla nyt muuta. Kuvia!

Yhteiskunnan Ystävät?, T.E.K., Lähdön Aika, Positive Bastards, Arroyo, Lonkkavika, Eyewitness, Mielialahäiriö. 14.7.2012 @ Vastavirta, Tampere

Perjantai vaihtui lauantaiksi, DJ Makesta Teroksi ja hetkellisesti vaihdoin yläkertaan myymään levyjä ja tsiigaamaan parit levymessujen täkyiksi kiinnitetyt bändit. Mielialahäiriö ei juuri vakuuttanut, kun bändi tuntuu edelleen vähän hakevan omaa suuntaansa. Eyewitness sen sijaan tuntuu olevan hyvinkin valmis ja pätevä tapaus. No, kuvia kuitenkin täällä.

Omat muuttohässäkkäni pakottivat minut takaisin kotiin Levymessujen jälkeen (ja niiden takia itse asiassa osallistuinkin koko messuille myöhässä), mutta illaksi sentään ehdin tsekkailemaan bändejä. Jäi taas työpajat kokematta. Noh, Vastavirralla ensimmäiseksi esiintyi Lonkkavika, melko uusi bändi jonka nimi viittaa vähän liikaa Klamydia/ramopunk-osastolle. Lonkkavialla ei ollut kuitenkaan mitään tekemistä noiden suuntausten kanssa, vaan mm. entisiä Rakkaus-miehiä sisältänyt kokoonpano esitti hidasta ja raskasta runttausta. Melkein kuin Ward, mutta hieman rujompana ja vielä vähemmillä melodioilla. Toivottavasti bändi vaihtaa nimensä piakkoin, vaikka kukapa minä olen penäämään ketään vaihtamaan nimeään?

Käsittääkseni Arroyo oli vetelemässä tässä viimeistä keikkaansa, ja hieman tavanomaista pienemmällä kokoonpanolla. Yksi jäsen oli poissa, joten Arroyo veteli vain kitaristin ja rumpalin voimin. Tämä oli ensimmäinen kerta kun edes näin Arroyon missään. Yhtyehän ei kaiketi montaa keikkaa vetänyt, eikä niistä ole yksikään tainnut edes olla Hämeenlinnassa?

Positive Bastards oli järjetön. Sairas. Tässä taloudessa odotettu. Melkeinpä jopa parasta tänä iltana.

Tässä välissä vaihdettiin yhdestä äärimmäisyydestä toiseen, kun Positive Bastardsin kaahauksesta mentiin Lähdön Ajan hidasteluun. Viimeksi olen tainnut nähdä Hämeenlinnassa vuoden 2009 puolella, jonka jälkeen on aikaa kulunut melkein kolme vuotta, jäsenistö näemmä osittain vaihtunut ja uutta materiaaliakin on pihalla ja keikkasettiä uudistettu. Huomasin, ettei joitakin vanhempia vetoja ainakaan ole enää mukanakaan.

T.E.K. on sikäli hassu bändi, että edellisen kerran kun näin bändin esiintyvän samassa paikassa (huhtikuussa, tosin sen illan ensimmäisenä) niin juuri ketään ei tuntunut innostavan. No, nyt tuntui innostavan kyllä senkin edestä. Bändi nostatti todellisen hässäkän, kuten näistä kuvistakin voi aistia. Hyvä jos kuvaamaan edes pystyi.

Lopuksi sai hurmata Yhteiskunnan Ystävät?, joka oli helpompi kuvattava mutta ei kyllä yhtään T.E.K.:ta vähemmän hurja. Päinvastoin, itselläni YY? jopa kruunasi illan. Mikään ei ole Turhaa, eihän?

Ja siinä oli tämän vuoden Musta Pispala minun osaltani. Lisää kuvia täällä.

Pispala Misery. 6.4.2012 @ Vastavirta, Tampere

Pääsiäisenä aikana päästellään muutakin kuin vain Jessen tuskia pihalle. Tässä Tampereen Vastavirralla nähdyssä viiden bändin kimarassa tärkein avainsana taisi olla viha, vaikka kaikki soittivat d-beat –mallista hardcorea. Ehkäpä illan bändit kuulostavat paperilta samalta siitä huolimatta, että niillä on kullakin omanlainen soundinsa ja otteensa.

T.E.K. ei oikein lähtenyt. Itselleni tämä jo melko vanhaksikin bändiksi kutsuttu tapaus ei ollut entuudestaan lainkaan tuttu, joten se oikeastaan taisikin olla esteenä sille, etten saanut keikasta juuri paljoakaan irti.

Maailmanloppu oli samalla kasetilla Armless Childrenin kanssa. Mutta koska olen tainnut ehtiä kuunnella kyseisen nauhan tähän mennessä vain kerran, ovat muistikuvat siitä suhteellisen hatarat. Sen verran muisti kyllä pelaa, että muistin yhtyeen soitannan olevan vihaista. Jonkin verran Maailmanlopun energinen performanssi aiheutti Omaisuusvahinko-mielleyhtymiä, johtuen bändin vokalistista. Tätä esitystä oli varsin mukavaa katsoa.

Perikadon uusi seiskatuumainen on jo itsessään perin ilkeä, mutta keikkahan se ilkeä vasta olikin. Hirveän vihaista kohkaamista ja koheltamista, ja perään tuli Riistetyt-coveri, joka olikin keikalla soitetuista biiseistä sieltä kesyimmästä päästä. Tukka heilui siihen malliin, että luulisi sen liian pahaksi äityneen säteilysairauden vuoksi tippuvan pian päästä… tai jotain. Perikato oli nyt vain jotain sanoinkuvaamattoman räjäyttävää, väkivaltaista ja nopeaa, toki hitaampia ja kerrasta voimakkaampia vetoja unohtamatta. Pikkasen hyvä!

Kylmää Sotaa en ole nähnyt missään keikalla pieneen toviin. En ole itse asiassa tainnut kuunnella yhtyeen mölyäkään levyltä pitkään aikaan, kun tuore Ydintuho-splittikin oli tässä vaiheessa jo hankittuna mutta säilynyt vielä tätä kirjoittaessa kuuntelemattomana. Viime kerta on tainnut ollakin Porissa vuoden 2009 puolella, ja sitä vetoa seurannut Puntala-keikkakin jäi katsomatta niinkin huonon syyn kuin vesisateen takia. Ei sillä että siinä välissä olisin unohtanut miten kova yhtye Kylmä Sota Rumban vääristä mielipiteistä huolimatta olisi, mutta kyllä tässä taas muisti miten helvetin tiukka bändi Kylmä Sota oikeasti on. Menkää kuuntelemaan vaikka Youtubesta tai jostain. Helvetin hyviä biisejä, mutta ne eivät kuulosta enää miltään kun bändiä on keikalla päässyt näkemään. Raivoa, vihaa, säröä ja meteliä, vaikkakin säröä oli ehkä vähemmän kuin yhtyeen perin lofi-tasoisilla äänitteillä.

Armless Childrenin keikka alkoi raivonpurkauksella, kun bändin laulajakitaristi purki vähän sydäntään. En sitten kommentoikaan asiaa sen enempää, mutta tyyppi sai ladattua itseensä aivan tolkuttoman annoksen vihaa, jota purki sitten seuranneen keikan aikana ja hieman sen jälkeenkin paukuttamalla kitaraansa. Vaikka Kylmä Sota olikin rahtusen verran kovempi, oli Armless Children ainakin vihaisempi. Kun nuori mies raivoaa, on kuin laittaisi rahaa pankkiin. Ja tämä pankki räjäytettiin p*llunpäreiksi soitolla, joka ei ehkä ollut teknisesti kovinkaan tarkkaa mutta sitäkin antaumuksellisempaa.

Lisää kuvia tästä järjettömästä raivosta ja silmittömästä terrorista korville.