Omnitron – Masterpeace

omnitron“This is Sweden’s Greatest Power Thrash Band”, seisoo ruotsalaisen Omnitronin vuoden 1990 debyyttilevyssä Masterpeace. Tai ei Masterpeace varsinaisesti debyytti ollut, kun Omnitron oli toiminut yhtenä varhaisimmista ruotsalaisista thrash metal-bändeistä jo 80-luvun alusta saakka nimellä The Krixhjälters. Jostain syystä yhtyeen linja oli kuitenkin lipunut teknisempiin suuntiin, jolloin nimikin vaihdettiin. Ainakaan kunnianhimoa ei yhtyeestä puuttunut, kun jo Omnitronin levyn nimikin on Masterpeace. Jos olisin ollut aikalainen, olisin dumannut tämän todennäköisesti paskaksi kuulematta Omnitronia sekuntiakaan

Soundit ovat ihan kunnossa ja teknisesti soittajat osaavat soittaa. Eipä muuta hyvää tässä levyssä sitten ollutkaan, enkä tiedä onko Masterpeacen loppuun asti hinkattu ja viilattu soundimaailma mitenkään erityisen ihana. Mutta mitä bändin musiikillisiin ansioihin tulee, niin myönnän etten ole teknisen thrashin ylin ystävä ollut koskaan, mutta Omnitron vetää riman entistä alemmaksi. Levyllä ei ole oikeastaan kovinkaan montaa elementtiä, jotka tekisivät siitä säällistä thrashia. Missä ovat voima, nopeus, sadistisuus? Jäivät ilmeisesti tupakille studion ulkopuolelle. Siitäkin olisi ollut hyötyä, jos tyylitajukin olisi laskettu sisälle pakkasesta, sillä yhtye sukkuloi eri tyylilajien välillä vähemmän tyylikkäästi, ja kokonaisuus jää kaiken poukkoilun myötä levottomaksi. Koko komeus on kuorrutettu vielä paskalla vokalistilla, jonka yksioikoinen ääni ei tunnu sopivan kunnolla juuri mihinkään yhtyeen suoltamaan tuubaan. Ei taustalaulutkaan hurraa-huutoja aiheuta, ja lisäksi levyllä on ihan kummallisia räppihassuttelujakin mukana, joista vastaa osaltaan 8-vuotias (!) muksu.

Omnitron hajosi melko nopeasti. Kitaristit Ström ja Ekman perustivat Omnitronin jälkeen death metal-bändi Comeconin, jonka debyyttialbumi Megatrends in Brutality oli ihan järkevä (johtuen lähinnä LG Petrovista), vaikka Comecon ei bändinä ehkä muuten järkevä ollutkaan.

Kohokohdat: Blääh.

Stam1na – Vanhaa paskaa

Monesti minulta kysytään (ilmeisesti tukkani pituuden vuoksi) että kuuntelenko Stam1naa? Noinkin pinnallisia kysymyksiä esitettäessä tekisi mieli työntää verbaalisesti kysyjän kurkkuun fiktiivinen luu, mutta sitten muistankin että minulla on Stam1naa hyllyssä. Enkä edes häpeile tunnustaa sitäkään, että annoin Lammas Zinen arviossa yhtyeen tuoreimmalle studioplätylle kehujakin.

Viime vuosi oli Stam1nalle erityisen hyvä jo pelkästään Viimeinen Atlantis-levyn julkaisun takia, mutta yhtye julkaisi myös alkuaikansa yhteen niputtavan Vanhaa paskaa-kokoelman.

Koen olevani tietyllä tavalla toisessa asemassa niihin nähden, jotka havahtuivat Stam1nan olemassaoloon vasta sen tultua suosituksi. Minä nimittäin diggailin Väkivaltakunta-demoa sen ilmestyessä (Mikseri oli jees mesta!) vuonna 2003, ja debyyttialbumi ilmestyi vasta 2005. Vanhaa paskaa koostuukin sitä ennen tehdystä materiaalista, tosin osa näistä biiseistähän oli debyytilläkin. Väkivaltakunta onkin tämän plätyn kiinnostavinta antia, mutta Stam1nan kehittymistä entistä varmaotteisemmaksi on ihan hauskaa seurata kuuntelemalla näitä biisejä kronologisessa järjestyksessä. Äänenlaatu nyt vaihtelee, mutta demobiisejähän nämä kaikki ovat muutenkin, niin ei ole täysin hifisoundeja odotettavissakaan.

Vanhalla paskalla on vain Stam1nan suomenkieliset, Stamina-nimellä tehdyt demot 2000-luvun alusta kokonaisina. Faneille tämä on varmasti kohtalainen kädenojennus, mutta se ei vieläkään anna faneille kaikkea, mitä nämä tahtovat. Englanninkielisiä demojakin tehtiin kolme, mutta niiltä on edustettuna vain yksi biisi; Brainrape-demolta (1997) kahmaistu, Stam1nan ensimmäiseksi sävellykseksi koskaan mainittu Meet Your Fate. Tosin tuokin biisi on äärimmäisen horjuva ja käppänen, joten en usko Stam1nan olevan heti valmis julkaisemaan loppuja englanninkielisestä kaudestaan, vaikka kehitystä varmasti oli silloinkin havaittavissa.

Koska kyseessä on demokokoelma, on sanomattakin selvää että Vanhaa paskaa on suunnattu nimenomaan bändin vanhoille faneille. Itse en tosin pidä itseäni yhtyeen varsinaisena fanina, joten näiden 20 kappaleen kuuntelu käy työlääksi. Jos Stam1naan haluaa tutustua, kannattaa Vanhaa paskaa jättää suosiolla väliin, tsekata studioalbumit ja palata sitten asiaan.

Kenelle: Stam1na-faneille.
Miksi: Tässähän on bändin koko suomenkielinen demotuotanto!
Kohokohdat: Pitäisi nostaa demokohtaiset suosikit ylös, mutten sitä ala tekemään. Muuten ehkä Meet Your Fate, heh.