The Carnival – Kivulias

Jo vuodesta 1999 (black) metallista hardcoreaan soittanut, kajaanilainen The Carnival on edennyt urallaan pienin, mutta varmoin askelin. A Splendid Time Is Guaranteed For All-demo (2001) julkaistiin alunperin cd-ärränä, sen jälkeen tulikin sitten pieni nippu seiskatuumaisia. Vuonna 2007 se teki lyhykäisen paluun cd-formaattiin ja julkaisi Kivulias-ep:n ceedeenä, jonka se oli joitakin kitararaitoja (jotka nauhoitettiin 2007) lukuun ottamatta nauhoittanut jo vuonna 2005. Toki siinä välissä tuli myös toisen kajaanilaisen bändin, Enormityn kanssa tehty splitti, josta on olemassa myös cd-painos, mutta hällä väliä…

The Carnivalin levyjä aiemminkin julkaissut (omakustanne?-)lafka Krypta Recordsin nimi lukee tämänkin levyn kansissa. Meininki on muuten sellaista mihin ollaan The Carnivalin kohdalla totuttu. Meno on siis primitiivistä ja mustaa kuin mustaakin mustempi tuhka. The Carnivalin turpasaunominen on ehkä hieman tylympää kuin aiemmin ja vokalisti Vesa Moilanen rääkyy sekavasti kuten aina ennenkin, joskin säröisemmin. Mies muuten näyttää harvinaisen hullulta levyn sisäkansissa. Yhteistyö Terveet Kädet-mies Läjä Äijälän kanssa tuntuu vähentyneen, sillä äijä on sanoittanut viidestä biisistä vain kaksi. Kannet ovat tosin edelleen Läjän piirtämät ja sinällään tunnistettavat. Kaikki Kivuliaan biisit liittyvät melkein kiviin, ensin tulee Kivi, sitten Kivisade, Valtuuskunta, Kivi kuluu, Kivulias… siis hetkinen, Valtuuskunta? No joo, ehkei se liity kiviin. Ellei sitten lähdetä hakemaan kaukaa teoriaa siitä, että valtuustojen sun muiden byrokraattisten toimielinten kanssa tappelu on kuin päätä seinään hakkaisi, ja kivihän on mainio rakennusaine… No, ehkei lähdetä harhailemaan ihan noin kauaksi. Mikäli biisi edes kertoi tuosta aiheesta, sanoista kun en ihan saanut selvää eikä lyriikoita tunnu löytyvän mistään.

Kivulias ei  ehkä ole The Carnivalia parhaimmasta päästä, mutta on se silti ihan kelvollinen levytys. The Carnivalin muut levyt kuulleet ainakin tuntevat olonsa tässä kivipätsissä kotoisaksi.

Kenelle: Hemmoille, joille kivi kuuluu osana ravintoympyrää.
Miksi: Kiveä haukkaamalla tulee suureksi ja vahvaksi.
Kohokohdat: Kivi, Kivulias

The Carnival – Maasta

Kajaanin metallisin ja punkein bändi The Carnival on tehnyt jotain suurta. Se ei ole ehkä vieläkään kirjoittanut sekä metallin että punkin perustuksia ravistelevaa levyä, mutta uransa pisimmän levytyksen se on ainakin tehnyt. Formaatiksi on taipunut 12-tuumainen MLP, jolla on jopa yhdeksän biisiä! Luku yhdeksän kuulostaa kyllä pitkältä, mutta kuulostaako sitten luku 17, joka on siis hyvä luku kuvaamaan Maasta-levyn pituutta minuuteissa?

Maasta on monin tavoin perinteinen The Carnivalin megabilelevy. Läjä Äijälä on jälleen piirtänyt namia silmille kansikuvaksi, ja itse musiikki on edelleen rouhean juurevan kylmän murskaavaa. Maasta lienee The Carnivalin hyväsoundisin levy, mutta en suosittele Audioporin kaltaisia, hifi-järjestelmiin erikoistuneita putiikkeja käyttämään tätä levyä näytelevynä. Särinää ja sirinää riittää sen verran paljon, että noiden liikkeiden kanta-asiakkaat kauhistuisivat. Varsinkin Vesa Moilasen laulu on säröllä kyllästettyä.

The Carnivalin ilmaisu on aina ollut ilmeisen metallista, mutta tällä levyllä se tuntuu olevan sitä entistä enemmän. Kappaleet ovat rakenteeltaan vanhakantaista hardcorea, mutta niitä on muodostettu metallisista riffeistä. Erityisen kiekon B-puolella tuntuu olevan erityisen metallista kamaa. Uhrisavu on lähempänä black metallia kuin kasikakkosta, eikä Viimeinen –päätösbiisiäkään voida syyttää (black) metallisten riffien puutteesta.

Sanoitustensa tulkinnan The Carnival on pitkälti jättänyt kuulijoidensa tehtäväksi. Levyn mukana on vain pari pientä otetta per kappale, eikä missään ole mainittu myöskään sitä, kuka nämä runouden taidonnäytteet on kirjoittanut. Onko Läjä Äijälä vastannut niistä, vai onko The Carnival kunnostautunut ja kirjoittanut ne itse?

Vaikka Maasta ei kellotakaan edes 20 minuuttia, tuntuu se silti huomattavasti pitemmältä. Tämä on positiivinen juttu, sillä The Carnival ei ole iskenyt kuokkaansa routaiseen maahan, vaan ver… kultasuoneen. Maasta on mahdollisesti The Carnivalin tasapainoisin levytys, jolla palaset loksahtelevat vihdoinkin paikoilleen. Julkaisijana on toiminut bändin aiemmatkin levyt julkaisseen Krypta Records –omakustannemerkin (?) lisäksi myös Rusto-Osiris.

The Carnival / Valium Kiharat – Kajaani

Sikäli kuin yhtään mitään kajaanilaisuudesta tiedän, niin nyt ollaan asian ytimessä! Kajaanilaiset The Carnival ja Valium Kiharat ovat aiemminkin tutkailleet synkkiä sielunmaisemia, mutta eivät ennen niiden lähteitä. Maantieteellisesti eristyksissä elävä Kajaani ei tosin saa näiden bändien erityishuomiota nytkään, vaikka yhteislevy onkin nimetty Kajaaniksi. Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, joten siksipä kannessa on kuva mustavalkokuva Kajaanin öisestä keskustasta. Ihan hyvin tuo kuva voisi olla vaikka Riihimäeltä, tuota maisemaa näkee lähes jokaisessa pienemmänpuoleisessa suomalaiskaupungissa.

Lukijalle on varmaan jo tässä vaiheessa selvinnyt, että molemmat bändit ovat Kajaanista. Jos ei ole, niin kehottaisin lukemaan ensimmäisen kappaleen uudestaan. Bändit ovat kavereita keskenään, ja ovat käyneet Euroopassa yhteiskiertueellakin. Ihmettelen siksi sitä, miksi tämä splitti ilmestyi vasta nyt, kun The Carnival on jo täyttänyt kymmenen vuotta ja ”Kiharoillekin” tulee muutaman vuoden sisällä kymppi täyteen. Muiden kanssa nämä bändit ovat kyllä tehneet levyjä, mutta eivät keskenään. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Kummaltakin on kaksi biisiä, ja molemmilla on yksi uusi biisi. Bändit myös coveroivat toistensa tuotoksia.

Miten nerokasta muuten on laittaa Kajaani-nimisen levyn aloitusbiisiksi Nälkämaa? Näin tekee The Carnival, joka varsin sotkuisesti ja Terveet Kädet-henkisesti tekee pelinavauksen. The Carnivalhan on tulkinnut Läjä Äijälän tekstejä, tosin Nälkämaa ei ole sellainen. Oman Nälkämaa –laulun lisäksi tulkitaan Kikkaroiden Häkki. Valium Kiharat on jo muualtakin saanut kritiikkiä pöhköstä nimestään, ja niin saa myös täältä: mitä v*ttua?! Mitä ihmettä tämän bändin nimi oikein tarkoittaa? No, hällä väliä. Eihän nimi bändiä pahenna, eikä sitä enää kannata muuttaakaan, kun nimi on jo vakiintunut käyttöön, ja onhan se persoonallinenkin. Jostakin syystä minulta on jäänyt koko bändi tuntemattomaksi, joten nimen perusteella kuvittelinkin bändin soittavan 77-punkkia, varsinkin kun se teki splitin Seksihullujen kanssa. Hardcorelta nämä kaksi biisiä kyllä epäilyttäväsi haiskahtavat. Oman Syöpä -biisin lisäksi tehdään oma versio The Carnivalin Olen seivästetty –klassikosta (?).

Tuloksena on ihan viihdyttävä reilu viisiminuuttinen Kainuun korvesta kumpuavaa ryttäämistä. Ei tämä mikään mestariteos ole, mutta silti oikein mainio pikkulevy. Mielestäni Valium Kiharat onnistuu tällä splitillä paremmin. Varsinkin bändin tulkinta Olen seivästetty –kappaleesta on erityisen onnistunut, ja pieksee jopa alkuperäisen – tosin niukasti. Jotain omaakin on biisiin uskallettu tuota, jotain töttöröö-torvia siellä kuului taustalla. Koskahan Forssa saa osakseen samanlaista tributointia? Tai edes Hämeenlinna?

The Carnival – I

Mitäs tulee Kajaanista, Kainuun helmestä? Ainakin Eino Leino, Elias Lönnröt ja The Carnival.

Yhteistä: Kaikki näistä handlaavat suomen kielen hyvin ja ovat vaikuttaneet Kajaanissa
Eroavaisuuksia: Lönnröt on asunut Kajaanissa, Leino on syntynyt viereisessä Paltamon kunnassa joten vain The Carnival on oikeasti kajaanilainen.

Joudun nyt kyllä hieman kumoamaan edellisiä väitteitä: The Carnivalin jäsenistä kaikki eivät tietääkseni asu Kajaanissa tätä nykyä eikä The Carnival ole tehnyt sanoituksiaan itse. The Carnival julkaisi siis vuonna 2002 ensimmäisen seiskatuumaisensa, (jota ennen oli tehty A Splendid Time Is Guaranteed For All-cd-r) joka oli sopivasti nimetty bändin mukaan The Carnivaliksi.

Minkälaista musiikkia se The Carnival sitten takoo? Lähtökohtana on vanhakantainen ja brutaali hardcore, joka on risteytetty thrash metallin kanssa. Myös black metalli on käynyt sorkkimassa soppaa, joten tästähän mielenkiintoinen kolmiodraama kehkeytyi! Levyn neljä raivonpurkausta etenevät yksinkertaisen kaavan mukaan. Yksinkertaisia ovat sanoituksetkin, mutta sellaiset lyriikanpätkät kuin “musta on tuhkaakin mustempi” ja “Olen käärme” jäävät mieleen kovin helposti, mutta voisivat olla enemmän esillä. Vokalisti Vesa Moilasen rääkyminen jää turhan alas muiden vihan instrumenttien murskatessa kaiken mikä eteen sattuu.

Mutta kuten jo aiemmin totesin niin sanoitukset eivät ole The Carnivalin käsialaa. Ne on tehnyt suomalaisen hardcoren kulttihahmo Läjä Äijälä Terveistä Käsistä ja lyriikoita voi hyvällä omalla tunnolla sanoa läjämäisiksi. Miehen sanoituksille tyypillisiä ilmaisuja ja sanoja on paljon, kuten saappaat, kipu ja siitä johtuva nautinto. Eli sitä osastoa, mitä on kuultu Terveiden Käsienkin sanoituksissa. Läjähän on tehnyt ihan mukiinmenevät kannetkin tälle levylle, ne tunnistaa Läjän tekemiksi neljän (niin monta biisiä tällä levyllä on) kilometrin päähän!

Aiheeseen liittyvää:
Terveet Kädet – Ihmisen poika, pedon poika