The Fauna & Delayhead. 21.10.2011 @ Monttu, Pori

Kunhan Galleria 3H+K:n tupareista oli selvitty, kapusin taas Monttuun, jossa olen viettänyt kyllä viime aikoinakin jonkin verran aikaa. Itselleni tämä sekä The Faunan että Delayheadin levyjen julkistamisia juhlistanut keikka ei ollut alunperin ollenkaan kirkossa kuulutettu juttu, vaan pystyin varmistamaan aikatauluni vasta muutamia päiviä ennen keikkaa… lähinnä sen takia, että Valse Tristen tälle päivälle kaavailtu keikka jouduttiin perumaan.

Enpä ole tullut Monttuun aiemmin näin myöhään. Olen lähestulkoon tottunut siihen, ettei paikalla ole saapuessani vielä ketään, mutta ehdin nyt lähinnä vain astella sisälle kun Delayhead jo aloitti. Itselleni Delayhead ei oikein uponnut, johtuen lähinnä siitä ettei sen esittämä musiikki enää oikein ole makuuni ja sitä paitsi saan suunnilleen jokaisessa Lammas Zinen demosatsissa lähestulkoon samanlaista mättöä sisältävän demon tai kaksi. Laulajakitaristi hoiti kyllä hyvin molemmat tehtävänsä, eli soitti hyvin sekä kitarat että laulut, mutta enpä saanut bändin esiintymisestä juurikaan mitään irti. Omaan makuuni se oli ehkä turhankin äijä.

Harmikseni huomasin, että porukkaa ilmeisesti kiinnosti Delayhead enemmän, siinä missä olin itse tullut paikalle nimenomaan The Faunan takia. Yhtyeen monipuolisemmaksi ja synkemmäksi muuttunut musiikki oli enemmän omaan makuuni ja tarjosi jopa pari oikeaa yllätystäkin.

The Faunalle tämä keikka oli spesiaali monella tapaa. The Fauna on osoittautunut siitä jännäksi yhtyeeksi, että olen nähnyt bändin vuoden aikana kolmesti ja jokainen keikka on ollut erilainen. Nyt olivat poissa Pekka Montin, tämän pruustikkinsonmainen laulu ja massiiviset syntikkaräkit. Eikä Kattoklubilla ollut kiipparityttöäkään missään näkynyt. Uusi laulaja oli kyllä hankittu, mutta miestä tuntui ainakin keikan alussa hieman jännittävän, mutta ukon esiintymisestä tuli luontevampaa keikan edetessä. Sitten joissakin biiseissä taas käytettiin naislaulajaa. Bändin primus motor, alati paidatta esiintyvä Pekka Ruissalo taas heitti todella paljon spiikkejä. Ei mies täysin paskaa jauhanut sanoessaan tämän olevan jotakuinkin The Faunan paras keikka. Sitä se kyllä hyvin todennäköisesti oli.

Paidaton Ruissalo ja muita ihmeitä nähtävissä täällä!

The Fauna & Rust N’ Rage. 4.10.2011 @ Kattoklubi, Pori

Vaikka Facebookissakin oltiin tästä tapauksesta mainostettu ihan riittävästi (Kattoklubin oman eventin lisäksi molemmat bändit pykäsivät omansa), jouduin silti maanantain ja tiistain välisenä yönä paniikkiin. Sain jostain päähäni, että Kattoklubi olikin maanantaina, vaikka se tosiasiassa edelleen järjestettiin tiistaina. Olivatko Kattomogulit vaihtaneet iltaa? No, onneksi eivät olleet, kun tarkistin asian heti aamulla.

Edellisestä Kattoklubi-kerrasta olikin ollut todella kauan aikaa. Kun Porifolkin yhteydessä Eetunaukiolla järjestettyä Kattoklubia ei lasketa, oli edellisestä visiitistäni vierähtänyt tosiaankin puoli vuotta. Tuohon rakoon en missään nimessä pyrkinyt, niin vain pääsi käymään.

Alunperin glam metal-bändi Rust N’ Ragen piti avata ilta, mutta aloittajabändiksi päätyikin The Fauna. Itselläni oli niinkin hyvä syy keikan katsomiseen, että bändin rumpali on jo aikansa vaatinut meikäläistä katsomaan bändin keikkoja, joita onkin Porissa muutama kappale ihan lähiaikoina. Tämä oli tosin ainoa, jolle pystyn osallistumaan. Mutta tokihan olisin voinut katsoa The Faunan muutenkin. Muistini ei mielestäni ole niin hatara, että olisin muistanut The Faunan soittaneen näin synkkää musiikkia. Jotain on tapahtunut, kun viime vuoden HOAXissa laulajalla oli erilainen tukka, tämä ei ollut linnoittautunut syntikoiden taakse eikä se syntsia soittanut tyttökään tainnut seistä nurkassa. Ja bändin musiikkihan oli aikalailla pirteämpää. Jotain tälle bändille on ilmeisesti tapahtunut, enkä pistä muutosta lainkaan pahakseni. The Fauna kuulosti jopa hyvältä, vaikka se pirteä, suomeksi käännetty (niin laulukielikin meni vaihtumaan) I Don’t Want it to Die oikein istunut settiin eikä bändin nimi kuvaa itse musiikkia juurikaan. The Fauna vaikuttaisi nyt mielenkiintoisemmalta kuin koskaan aiemmin.

Rust N’ Rage on myös kiintoisa tapaus. Glam metalliahan voi periaatteessa soittaa kahdella tavalla; joko suositaan nimenomaan sitä metallisuutta tai sitten poppia. Jos Reckless Love edustaa sitä pop-osastoa, niin Rust N’ Rage oli enemmänkin sitä meuhkaavaa metalliosastoa. Bändistä tuli vahvasti mieleen alkuaikojen Mötley Crüe, vaikkakin jätkien ulkonäkö ei ollut ihan niin hurja. Itselläni sattuu olemaan bändin demo-cd analysoitavana Lammasta varten. Kyseinen lärpäke ei herättänyt juurikaan tuntoja, mutta tämän keikan jälkeen suhtaudun siihenkin ihan toisella tavalla. Ehkä. Harmi, että yleisö istui mieluummin sohvilla ja jätti bändin jätkät spedeilemään keskenään. Laulajaa oli muuten tuuraamassa tämän pikkuveli, joka luki sanat suoraan paperilta. Olosuhteisiin nähden tyyppi selvisi tehtävästään ihan hyvin, mutta näkisin bändin mieluusti vielä varsinaisen laulajansa kanssa. En juuri glamista perusta, mutta se fakta huomioiden Rust N’ Rage oli viihdyttävä tapaus.

Kuvia?

HOAX 2010, 17.9.2010 @ Annankatu 6, Pori

Porin Vasemmistonuoret järjestivät nuorille ikärajattoman tapahtuman, jossa esiintyi huimat kuusi esiintyjää. Sisäänpääsyn hinta oli järisyttävät kaksi euroa, ja tapahtuman teemana oli rasisminvastaisuus. Olen rehellinen ja mainitsen heti kättelyssä, että Yleislakon takia tulin paikalle, mutta saavuin jo seitsemän maissa tsekkailemaan bändien menoa. En tuntenut muita bändejä lainkaan, osan ehkä nimeltä, joten avoimin mielin olin liikenteessä. Lähes kaikki bändit olivat porilaisia, jos eivät muuten niin ainakin joillakin musikanteilla oli yhteyksiä Poriin.  Tapahtuma myös järjestettiin “kaikille kaikkea” –periaatteella, mikä on kyllä toisaalta myös hyvin riskialtis konsepti.

IMG_1307IMG_1296 Jari Laasasen Valoisampi Tulevaisuus aloitti illan. Tämä kolmikko poikkesi radikaalisti kaikista muista esiintyjistä, sillä se oli lähinnä kitaran ja/tai syntikan (sama mies vastasi molemmista) sekä saksofonin yhdessä tuottamaa ambienttimaista äänimaisemaa, jonka päälle esitettiin sitten runonlausuntaa. Oletetun runoilijan tyyli oli paikoin pehmeä, paikoin aggressiivinen. Itse en tämmöisiä esiintyjiä käy kovin usein kuuntelemassa, mutta tein kuitenkin kuten kaikki muutkin, eli istahdin lattialle kuuntelemaan.

IMG_1343

IMG_1321Electric Psychedelic Pussycat Swingers Club oli sitten jotain täysin erilaista. Kolmikon instrumentaalisesta musiikista tuli lähinnä mieleen 70-luvun proge ja Hawkwind-tyylinen spacerock. Rytmiryhmä kykeni hypnoottisesti toistamaan samoja juttuja minuuttikaupalla samalla, kun kitaristi toteutti itseään rönsyilevällä sooloilla ja improvisoinnilla. Esimerkiksi rumpukapula taipui sekä slideksi että viulukeppinä (vai mikä sen viulun soitossa tarvittava kalikka on?), vaikka instrumenttina tosiaan oli kitara. Kyllähän tätäkin seurasi. Mutta Austin Powersistako tämä nimi on otettu?

IMG_1380 IMG_1406 IMG_1403Seuraava yhtye oli porilainen The Celene. Jos joku ei vielä tiennyt, niin tämän bändin karhupojat ovat kuunnelleet yhtä kotikylänsä suurimmista bändeistä tällä hetkellä: Disco Ensembleä. Diskojengiin verrattuna The Celene on kuitenkin rahtusen metallisempaa. Ainakin vokalistihemmo osasi lavaliikehdinnän elkeet, vaikken ehkä laulutekniseltä kantilta miestä korkealle arvostaisi. Olihan lavalla eniten liikehdintää kuin muilla bändeillä, paitsi ehkä Yleislakolla. Tämänkaltainen indie on sellaista musiikkia, jota voin kyllä kuunnella tämmöisissä tapahtumissa, joissa olen jo muutenkin paikalla, mutta en tiedä maksaisinko The Celenen keikan sisäänpääsystä.

IMG_1425 IMG_1438 Acid Elephant oli sitten jo lähempänä Electric Psychedelic Pussycat Swingers Clubia, mutta oli huomattavasti raskaampi ja ilkeämpi. Trion musiikkihan oli raskasta kuin kuoleva ja ylipainoinen mammutti. Vokaaliosastokin oli, mutta kitaristinkin tonttia hoitanut herra jätti sen yleensä hoitamatta. Eipä sitä raakkumista kaivattu, kun ilmankin pärjättiin. Basistilla (joka oli itse asiassa yksi tapahtuman järjestäjistä) oli langattoman piuhan päässä oleva basso, minkä vuoksi äijä hortoili muuallakin kuin lavalla. Enemmänkin tästä tuli mieleen sludge mallia Neurosis, ja ehkä stoner rock. Toimisikohan tämä vinyylinäkin?

IMG_1481

Jiri Rantanen Paikallinen The Fauna oli melko eläimellistä menoa. En katsonut tämän bändin keikkaa kokonaan (kaikki muut katsoin), sillä olihan jo neljän bändin katsominen putkeen melkoinen saavutus. Vokalisti kiekui kovaa ja korkealta, ja bändin soitto kulki. Siihenastisista bändeistä The Fauna oli ehdottomasti suoraviivaisin, mutta eipä bändi saanut minua syttymään samalla tavalla kuin esimerkiksi Acid Elephant. Viimeisen biisin aikana lavalla vieraili Countless Goodbyes –yhtyeen rääkyjä Jiri.

IMG_1492IMG_1521 Yleislakon vuoksi olin paikalle saapunut, ja odotin tietysti bändiltä eniten. En tosin ollut ainoa, joka oli tullut paikalle Yleislakon takia, sillä bändiä tuli katsomaan sellaista jengiä jotka eivät muita bändejä nähneet ollenkaan. Tanssia tai sii
hen rinnastettavaa liikennettä näkyi Yleislakon aikana eniten… tai oikeastaan muiden bändien keikoilla sitä edes näkynyt. Bongasinpa myös erään kouluikäisen (tai alle?)pikkutytön tanssahtelevan lavan reunalla Yleislakon aikana. Bändin setti vaan oli aikalailla samanlainen kuin Puntalassa, mutta eipä yhtyeellä olekaan ohjelmistoa niin paljoa että niistä voitaisiin joka kerta muodostaa täysin erilainen setti. Mutta taidanpa pitää pientä breikkiä Yleislakon katsomisesta, etten ehdi kyllästymään siihen. Mutta niiden, jotka eivät ole bändiä vielä livenä nähneet, suosittelen tutustumaan.

IMG_1498

Järjestelyt pelasivat, tai ainakin siltä vaikutti näin yleisön näkökulmasta. Soittoaikataulut pitivät jokseenkin kutinsa, eikä teknisiä ongelmia juuri esiintynyt. Ongelmia tosin kyllä ilmeni ovelle ilmestyneiden kansallissosialistisempien yksilöiden muodossa. Näitä sankareita ei tosin saapunut paikalle edes kymmentä, ja poliisi kehotti heitä poistumaan ennen kuin mitään häslinkiä pääsi syntymään. Viime vuonna tosin poltettiin vasemmistonuorten järjestölippu, mutta niin ei tänä vuonna tehty. Varmasti mieltä ylentävää toimintaa, varsinkin kun sillä hetkellä suurin osa yleisöstä oli teinejä tai jopa lapsia. Tuosta ja väliajalla telkkarista näkyvästä Hjallis Harkimon pärstästä huolimatta tämä ilta oli oikein miellyttävä.