The Living End – S/T

Tyttöystäväni piipahti taannoin Tukholmassa ja muisti minua tuliaisilla. Sain sen toivotun pullon metsämansikkalikööriä sekä cd-levyn eräästä (en tiedä mistä) paikallisesta levykaupasta, peräti kahden euron hintaan. Yllärilevy oli siis australialaisen The Living Endin bändin mukaan nimetty debyyttilevy. Itselleni tämä bändi oli entuudestaan täysin tuntematon ja niin oli hänellekin. Kun levyä tarkastelee lähemmin, voisi sitä ulkonäkönsä perusteella luulla rockiksi tai punkiksi. Takakannessa näkyy vanhakantaisempia soittimia, kuten kunnon läskibasso. Huomio kiinnittyy myös kitaristin käyttämään villapuseroon. Tässä vaiheessa voisi jo pelästyäkin ja jättää levyn tykkänään soittamatta, mutta ei ollut huono veto laittaa se soittimeen.

Itse musiikki kuulostaa siltä kuin Social Distortionia olisi kuunneltu vähän enemmänkin. Mutta pelkästään Social D ei ole ainoa joka tulee mieleen, sillä vaikutteita kuulee muustakin popahtavasta punkista sekä rockabillystä. Rockabilly ei itselleni juuri uppoa ja pop-punk myös harvemmin  ja ellen täysin erehdy, kuulin myös skata jossakin. The Living End teki sekavista ainesosista omaperäisen sopan, joka ei ole helposti jäljiteltävissä. Mutta ennen kaikkea The Living End osasi ainakin tehdä tarttuvia ja helposti päähän soimaan biisejä ja niitähän levyllä on yhtä paljon kuin kannessa olevia pommeja. Joo, siellä on pommeja, en itse huomannut niitä ensivilkaisulla. Yhteissoitto pelaa ja musisointi on samalla sekä rentoa että tiukkaa.

The Living End iski ilmeisesti kultasuoneen tällä vuonna 1998 julkaistulla levyllä, joka oli vuonna 1994 perustetun bändin debyytti. Sen julkaisi tuore ja siinä vaiheessa tuntematon levy-yhtiö Modular Records. Levyä myytiin Australiassa kuin leipää, mennen listaykköseksi ja oli vaatimattomasti kotimaansa myydyin Australialainen rock-debyytti kautta aikain ja marraskuussa 2007 se oli myynyt jo viisinkertaisesti platinaa. Singlejäkin bändiltä julkaistiin vuoden aikana jopa tähtitieteelliset seitsemän (7) kappaletta! Tämän varjolla onkin käsittämätöntä, että tämä bändi on itseltäni paitsioon. Bändi ei sitten tietääkseni kyennyt samaan menestysreseptiin enää myöhemmin, joten debyytti pysyttelee The Living Endin parhaimpana hetkenä. Poppoohan jatkaa yhä toimintaansa ja käväisi marraskuun alussa Suomessakin käymässä.

Mutta eipä tämä debyytti ole huono levy, varsinkaan hankintahintaansa nähden.