Toinen Vaihtoehto # 237 (1/2012) & # 238 (2/2012)

Nykyään näemmä kirjoittelen Toisista Vaihtoehdoista aina kahdesta numerosta kerrallaan. Here goes.

Ensiksi toki tuli luettua ensin ilmestynyt numero, eli numero 237. Heti aluksi on Näkän tekemä ja asianosaisena olleen Vesa Vahteran kommentteja sisältävä Charming Disappointment –levyarvostelu, ja toki muut arviot ovat käsiteltynä erikseen. Bändijuttuja ei ole tässä numerossa yhtään, tosin Toisen Vaihtoehdon tukikiertuetta käsittelevä juttu oli melko laaja (ainakin sivumäärältään, kun fontista tuli kertalaakista isompaa) ja La Vida Es Un Mus –levylafkastakin on juttua. Muutenhan tämänkertaiset tarinat pyörivät pääasiassa keikkojen ympärillä. AH on tsekkaillut Sokean Pisteen livekunnon keikalla, jonne olisin mennyt muuten mutta olin sidottuna levynmyyntipuuhiin Tampereen Telakalla. Ja Tuukka kävi tsekkaamassa Sielun Veljet jopa kahdella keikalla.

Oma kontribuutioni tätä numeroa varten pyöri Validi Sekmentti-klubia koskevaan haastatteluun, kun pyrin taas tekemään Toikkariin juttua joka poikkeaisi tavanomaisesta bändihaastiksesta. Teinpä siis tavanomaisen klubipromoottorihaastiksen. Tosin MRR:ssähän on ainakin kirjoiteltu tästä Toikkarin numerosta, joten uskon että siellä päässä Validia Sekmenttiä on erehdytty luulemaan jopa bändiksi, varsinkin kun jutun kuvituksena oleva kuvakin antaisi siihen viitteitä. Niin, ja onhan yksi tukikiertuejutun kuvista meikäläisen ottama.

Numerosta 238 ei löydy meikäläisen tekstiä. Olin lehden tekovaiheessa “lomalla”, kun piti saattaa sekä oma lehti että eräs yksityiselämän projekti loppuun. Bändijuttuja on vain kaksi, ja toinen niistä on melko syväluotaava Sekaannus-haastis jota en ole tätä kirjoittaessa vielä lukaissut. Itseäni henkilökohtaisesti kiinnosti eniten Dead in the Waterin haastattelu. Itse asiassa kaavailin alun perin tätä Dead in the Waterin haastattelua Toikkariin, mutta sitten kuulin Allun olevan tekemässä myös haastista joten siinä vaiheessa haastis oli luontevaa siirtää Lampaalle.

Tämänkin numeron pääpaino on kyllä muuten livejutuissa. AH on nyt käynyt Integrityn keikalla, ja oikein tarkkasilmäiset lukijat varmaan huomasivat tuttuja maskotteja jutun taustalla. Aika hyvää duunia on layout technian tehnyt, kun huomasin nuo hahmot vasta tätä juttua kirjoittaessa vaikka olin lukenut raportin jo ainakin kahdesti aiemmin läpi. Ja myös Sokea Pisteen keikalla. Siitä tulikin mieleeni, että minähän olin tuolla keikalla jolla myös Circle esiintyi. Myin silloinkin levyjä, tosin sillä kertaa “oikealla” keikalla. Plussaa myös DIY-livemiksausta käsittelevästä infopläjäyksestä. Taitosta vielä sen verran, että fonttikoko pieneni hieman numeron 237 fonttikoosta.

Toinen Vaihtoehto # 235 (5/2011) & # 236 (6/2011)

Tätä kirjoittaessa henk. koht. elämässäni on ollut kiirettä ja deadlinejen kanssa taistelemista vähän liikaakin yhden ihmisen kestokyvylle. En ole ehtinyt lukea edes Toista Vaihtoehtoa viime aikoina, ja tätäkin kirjoittaessa on numeron 235 kannesta-kanteen –lukeminen vielä pahasti kesken. Mutta tämä pikkuseikkahan ei estä minua puffaamasta näitä lehtiä, varsinkin kun Toisen Vaihtoehdon tukikiertue on parhaillaan käynnissä (ja tämän jutun ulos tullessa on reissu Vastavirralle edessä). Lehdethän saatiin todella tiiviillä aikataululla ulos, sillä numero 235 oli ehtinyt olla pihalla vasta noin kuukauden kun jo numero 236 tuli ulos, joten sen voin kuitata osaselitykseksi siihen, minkä takia en ole viime aikoina juuri Toiseen Vaihtoehtoon syventynyt.

Numero 235 on yleissävyltään raskas. Itse asiassa kyseessä taitaa olla naputteluosionsa puolesta synkimpiä numeroita, mitä Jantsan kuoleman jälkeen on ilmestynyt. Ensinnäkin suurin osa aukeamasta koostuu Näkän ja AH:n hyvinkin henkilökohtaisesta kirjeenvaihdosta. Toisekseen lehdessä on Mikko Kauton muistokirjoitusta Jaani Mantereen, Sami Mahkosen ja oikeallakin nimellä esiintyvän allekirjoittaneen osalta. Keikkaraporteissa on runsaasti turinointia; on sekä AH:n että meikän kirjoitukset Mustasta Pispalasta, AH:n näkemys brittiveteraanien vierailusta ja Puntalasta, sekä omaa juttuani Puntalan aloitusklubilta. Ja eräs Mr. Buttfucks Plays Descendents + Sokea Piste –keikkatarinointi AH:lta. Mukaan vielä kattava 1981 –haastattelu ja Pahaa Verta- ja Ydinperhe –orkestereiden jenkkitouritarina, niin numeron 235 sisältö on kokonaisuudessaan siinä. Kyllähän tässä lukemista riittää, ja en ole tosiaan päässyt vielä tätäkään juttua lukemaan ihan vielä kannesta kanteen. Keikkajuttuja olen kyllä lukenut silloin tällöin, aina yhden jutun kerrallaan. Arvioitahan oli päätoimitsijoiden kesäkiireiden takia tässä numerossa todella paljon.

Jos numerossa 235 oli vain yksi haastattelu, ei numerossa 236 ole sitten sitäkään. Kiertueraportteja onkin sitten senkin edestä, kun Death With a Dagger kävi Italiassa, Diskelmä Espanjassa ja Valse Triste & Ärsyke Venäjällä. Melko eksoottinen numero, varsinkin kun kannetkin ovat värilliset. Jep, mukana on siis taas yksi Diskelmä-rapsa, mutta kun otetaan huomioon, että Diskelmäraportit ovat olleet viime vuosien aikana jo lähes peruskauraa, on juuri tämä numero täysin oikea paikka sellaisen julkaisemiseen. Mukavahan se oli taas lukea. Joistakin Valse Tristen kuvista voi kommentoida sen verran, että haluan tosiaan tietää mitä joissakin kuvissa tapahtuu, vaikka olenkin melko varma etten oikeasti edes halua tietää. Naputtelua on todella paljon, joukossa myös yksi meikäläisen rustaama kolumnintapainen.

Tämmöiset sisällöt näissä lehdissä tällä kertaa. Tilatkaa, ostakaa tukikeikoilta (niiltä kahdelta mitä tämän julkitullessa enää on, eli Tampereelta ja Helsingistä) ja kirjoittakaa! Varmaan puhun hyvin ydinryhmänkin puolesta kun sanon, että uudet (ja mikseivät myös vanhatkin) kirjoittajat ovat yhä tervetulleita!

PS. Nimeni kirjoitettiin Musta Pispala –raporttiin väärin.

Toinen Vaihtoehto #233 (3/2011)

No pöh. Vuosi meni jo puolivälinsä yli  ja Toikkarista on vasta vuoden kolmas numero pihalla. Jehna. No, tässä nyt on arvio/palaute Toisen Vaihtoehdon numerosta 233.

Hirvelä on ollut taas vaihteeksi muilla mailla,* joten AH on pääasiassa ollut yksin ollut vetämässä naruja. Mutta tehdäpä päräyttipä tuo vaasalainen ukkeli jopa kolumninkin, joita olen aina lukenut mielelläni. AH ei ole ylettömästi kolumneja viime aikoina tehnyt, joten tämä raapustus tuli erittäin mukavana yllätyksenä. Tätä olen kyllä tosin tainnut sanoa myös niinä edellisinäkin kertoina, kun olen AH:n kolumnin sisältävän Toikkarin pläräillyt ja täällä ruotinut.

Livearvioissa on Slöa Knivar, Tragedy AH:n näkemyksenä (ei eroa juurikaan omastani) sekä itse raapustamani reportaasi tästä keikasta, jonka kuvat laitoinkin jo inter nettiin. Tuolla lehdessähän tosin näyttäisi olevan sama kuva Veikistä (jonka tämä itse on sittemmin ottanut, muuttanut karaoke-henkisemmäksi ja iskenyt omaan Facebook-profiiliinsa, heh) kuin tuossa Pandaluolan pikajutussa. Punk Montréalissa –juttu oli kyllä mielenkiintoinen lukea, mutta se olisi kaivannut väliotsikoita helpottamaan lukemista. Luin koko jutun junamatkalla Tampere-Hämeenlinna-välillä, ja lukukokemuksen ikävästi keskeyttäneiden häiriöiden jälkeen oli hieman hankala jatkaa siitä mihin oli jäänyt. Tosin ehdin juuri ja juuri lukea koko jutun loppuun kyseisen junamatkan aikana, mutta mielenkiintoisia nimiä nousi joka paikasta esille sellaisella tahdilla, etten tiedä mistä aloittaa kuunteleminen. Tosin taisin hämmentyä bänditulvasta niin pahasti, etten ole toistaiseksi kuunnellut vielä ensimmäistäkään jutussa käsiteltyä orkesteria. Montréal-jutusta erillinen Final Assault-haastis tosin on jäänyt hieman tursakkeeksi, johtuen kylläkin turhan lyhyistä vastauksista mitä Krisse Sydän on saanut.

M!ka Vesterisen haastiksen toteutin siis minä, mutta nimimerkki unohtui laittaa mukaan joten eihän sitä kukaan muukaan sitä sinne enää lisäillyt. Osuuskunta 82-jutun yhteydestä puuttui myös nimimerkki, mutta se ei ole ainakaan minun tekemäni. Minulla ei itsellä ollut mitään tekemistä jutun taittamisen kanssa (kunhan toimitin vain materiaalit) mutta olen kyllä tyytyväinen siihen miten Toikkari näyttää hieman Havana Bananasin ja P-korealaisen propagandalehtisen risteymältä. Terveiset paratiisista, totta tosiaan!

*Törmäsin mieheen Puntalassa. Portlandissa oli ollut.

Toinen Vaihtoehto #232 (2/2011)

No pöh. Vuosi alkaa lähestyä puoltaväliään ja Toikkarista on vasta vuoden toinen numero pihalla. Jehna. No, tässä nyt on arvio/palaute Toisen Vaihtoehdon numerosta 232.

Heti ensimmäisenä silmään lävähtää Astron palaute. Sitä en ala puimaan enää yhtään, sitä kun on tehty jo ihan tarpeeksi eräällä keskustelulaudalla. En tosin itse pidä käsitellyn bändin tuntemista yleissivistykseen kuuluvaksi asiaksi.

Vivisektion näin Puntalassa, muttei se kyllä erityisemmin innostanut. Nyt tämän haastiksen luettuani (ja pari näytebiisiä kuunneltuani) tekisi mieli sijoittaa tuohon uuteen älppäriin ja katsastaa bändi uudestaan keikalla. Harmi, kun jäi Hämeenlinnan Hikikoppikeikka välistä! Käpykaartin viihdyttävä mutta perinteinen kiertueraportti taas muistuttaa minua siitä, että se taannoin ostettu LP pitäisi kuunnellakin joskus. Kiljuvelka-70 taas uhittelee aikovansa julkaista kolmannen levynsä vuoden sisällä, eli tämän luultavasti Dischargea ja Anti-Cimexia sisältävä plätty olisi pihalla ennen heinäkuuta? Uskoako… Viva Clarity-haastiksesta en sano mitään muuta kuin että se on meikäläisen laatima. Kuva on Porin Baarikaapin keikalta, harmi kun vastauksia laulaja Jaakon lisäksi vastauksia tarjonneesta Jesperistä leikkaantui suurin osa pois. Vika ei ole taittajan (jonka työ on muuten onnistunutta, nyt jokainen bändi näyttää itseltään), vaan kuvaajan joka hetken huumassa keskittyi laulajaan. Viimeisenä on Minna E:n laatima The Tarjas-haastis, joka on toteutettu tämän keikan jälkimainingeissa. Kiva haastis, ja kehottaisin Minnaa seuraavaksi tekemään vaikka haastiksen The Fastalidomsista, sitäkin bändiä kun sivutaan jo tämän jutun puitteissa. Nyt bändillä on sentään Myspace-sivut, mutta informaation määrä on edelleen vähäinen.

Livejuttuja on vain yksi kappale, mutta se onkin sitten sitäkin pitempi. Tosin suurin osa ko. The Phoenix Foundation / Yleislakko / Raivoraittius / Nälkä-keikkajutun sisällöstä on dj Fake Fagin haastista. Arviot nyt olivat peruskauraa, mitä nyt diggaamani Kolonna-bändin vokalisti sai melko karua palautetta. Mutta jos arviossa mainitaan Agapio Racing Team, ei kyseessä voi olla minkäänlainen epäonnistuminen.

Toinen Vaihtoehto #231 (1/2011)

Taitaahan se niin olla, että meikäläisen Toikkarin tilaus on kirottu. Kenet minä olen ärsyttänyt niin pahasti, että suosikkilehteni ilmestyy sopivasti aina silloin, kun olen pitemmän aikaa poissa kotoa, heh! Tälläkin kertaa Toikkari ehti makoilla postilaatikon pohjalla monta päivää, ja pakkohan se oli sieltä pelastaa heti kun saavuin kotiin! Olisikohan tämä ollut jo kolmas kerta putkeen, kun näin käy?

Liveraportteja on kohtuullisen paljon. Joukossa on meikäläisenkin arvio eräästä keikasta Hämeenlinnassa, josta postailin tänne jo aiemmin joitakin kuvia. Bongasin omasta tekstistäni pari kirjoitusvirhettä, joita kukaan ei varmaan ole huomannut. En minäkään niitä alunperin havainnut, vaikka mielestäni silmäilin tekstin kolme kertaa läpi ennen sen lähettämistä. AH taas on näemmä käynyt alkuvuodesta runsaasti keikoilla. Ukko on käynyt tsekkaamassa jotain keikkaa lähestulkoon joka viikonloppu, mikä on jo aika reipas tahti. Tosin onhan meikäkin ravannut hemmetin usein keikoilla nyt alkuvuodesta, ja se on melko suuri ero johonkin vuoteen 2004, jolloin taisin käydä mahdollisuuksien puitteissa vain kahdella nuorisotalokeikalla Härlemissä. Mutta naurahtelin miehen kuvauksille paluureissusta Valse Tristen ja Osasto 11:n keikalta Seinäjoelta.

Lehden ehdottomasti mielenkiintoisinta antia on Jussi Lehtisalon haastattelun, jonka on tehnyt mösjöö .m. Tämän jutun ovat tietääkseni suurella mielenkiinnolla lukeneet nekin jannut, jotka eivät ole Lehtisalon bändejä kuunnelleet. Tosin tiedänpä ainakin yhden tapauksen, joka pyysi meikäläistä toimittamaan hänelle lehden ihan vain tuon haastattelun takia. Juttu on pitkä, mutta erittäin mielenkiintoinen. Se noudattaa hyvin pitkälti samaa kaavaa kuin Fucked Up-Damienin ja Jarkko Martikaisenkin haastispaastikset, eli näiden varsinaiset bändit jätetään sivuun ja keskustellaankin syvällisiä musiikista noin muuten.

Sitten on vielä kiertueraportti Delta Force 2:n turneesta Venäjälle. Ei se ehkä ollut mitenkään värisyttävän uudenlaista lukemista, mutta Angerin hauskan tyylin ansiosta tekstiä olisi voinut lukea pitempään, tosin eipä tuo kiertue käsittänytkään kuin vain kaksi keikkaa Venäjällä ja yhden Joensuussa. Ja pitääkin painaa mieleen nimi Örk Bastards, kahdestakin eri syystä: bändi ensinnäkin soittaa kuulemma hyvää metalpunkkia ja toisekseen sillä on helvetin huono eli hyvä nimi! Harmi, että edes DF2:n jannut eivät saaneet demoa hyppysiinsä, se kun oli jo silloin loppuunmyyty.

Ja siinä olikin lehden koko tämänkertainen anti. Mukana oli myös Jussi Jäniksen ottamia keikkakuvia sekä tietysti levy- ja zinearviotkin. No, ovatpahan jutut ainakin laadukkaita! Tämä numerohan myöhästyikin materiaalipulan vuoksi, siinä missä juttuja jouduttiin niiden runsauden takia jättämään viime vuoden numeroista pois ja julkaisemaan vasta myöhemmin.

Toikkarin hinta nousi tämän numeron myötä. Vastedes lehden irtonumerohinta on 1,50 € ja tilaajahinta 1,25 €, joten nyt on on selkeästi kannattavampaa tilata lehti vaikka säästö onkin vain alle kaksi euroa vuodessa. Tokihan hinnannousu harmittaa ja olihan se nyt vähän arvattavaakin, mutta maksan tuonkin summan ilomielin. Pitääkin muistaa uusia tilaus…

Toinen Vaihtoehto #230 (7/2010)

Toinen Vaihtoehto pääsi kuin pääsikin tavoitteeseensa ja sai julkaistua seitsemän numeroa vuoden 2010 aikana! Kantta voitaisiin pitää jonkinlaisena kannanottona kahden edellisen numeron punk vs. epäpunk –keskusteluun. Nyt siinä on Läjä Äijälän tekemä töherrys laittamassa pisteen koko keskustelulle, heh.

Keikkaraportteja on peräti kaksi, joista isompi on AH:n rustaama Steve Ignorant-raportti Tampereelta. Jo otsikossa tehdään selväksi että kyse on nimenomaan Steve Ignorantista, ja kyllähän AH käy läpi mielessään ollutta myrskyä ja jännitteitä kyseisen keikan onnistumista kohtaan. Raportti on pitkä, mutta sujuva luettava. Vaikka lehti on loppuvuoden loppupuolen julkaisu, on siinä kuitenkin vielä yksi kertomus menneen (loppu)kesän riennoista. Punkkarnevalen tuntuu oikein hyvin toimivalta ja sympaattiselta pikkufestarilta Tukholman liepeillä, vaikka sillä on tietty omat ongelmansa mutta joissakin asioissa Puntala voisi ottaa mallia siitä.

Vaikka AH:n Crass Ignorant-rapsa on hyvin tehty eikä Punkkarnevalen-jutussakaan moittimista ole, niin tämänkertaisen parhaaksi jutuksi kohoaa Fucked Upin Damianin haastattelu. Damian ja .m. eivät turise Fucked Upista lainkaan, vaan keskustelevat levyjenkeräilystä. Vaikka esille nostetaankin muutamia harvinaisuuksia, pysyy jutustelun aihe melko universaalina ja helppotajuisena niillekin, jotka eivät ole 7 Secondsista koskaan kuulleetkaan. Itse bändijutut on jätetty lehden perälle; Kriegshög ei varsinaisesti eronnut Lebenden Toten –jutusta, mutta Silent Scream-haastiksen myötä on mukava huomata Toikkarin sivuilla olevan tilaa vielä post-punkillekin.

Levyarvioiden perusteella nyt on tullut ties kuinka monta uusintajulkaisua, jotka pitäisi jossain välissä korjata omaankin hyllyyn. Nukketeatterin seiskatuumaisesta olin rustannut tännekin arvion, jossa peräänkuulutin uusintajulkaisun tärkeyttä. Nyt se sitten tuli. Myös D.R.I:ta ja Agnostic Frontia on julkaistu uusissa kuorissa.

Kaiken kaikkiaan #230 oli miellyttävämpi luettava kuin muutama edellinen numero. Juttujen laatu oli jo lähtökohtaisesti korkea ja juttujen kiinnostavuus taas kohtasi todella hyvin omien kiinnostuksenaiheideni kanssa.

Toinen Vaihtoehto #229 (6/2010)

Muistatteko ne keskiviikkopäivät, kun jouduitte tappelemaan mahdollisten sisarustenne kanssa siitä, kuka saa lukea ensimmäisenä Aku Ankan? Itseni kohdalla keskiviikot ovat vaihtuneet muutamaan päivämäärään (tällä hetkellä seitsemään) vuodessa, pikkusisko avovaimoksi ja Aku Ankka Toiseksi Vaihtoehdoksi. Parempi puoliskoni tosin saa lähes poikkeuksetta ensimmäisen lukuvuoron, sillä tämä taisi olla jo kolmas kerta tämän vuoden puolella kuin Toikkari ilmestyy juuri silloin kun olen reissannut pois Porista. Ylläni taitaa olla kirous.

Kirous osoitti jälleen mahtinsa Toikkarin numeron 229 kohdalla. Kohdalleni osunut, itsestäni riippuvista syistä johtunut viivästys tuntui erityisen turhauttavalta siksi, että 229:ssa on joitakin juttuja mitä piti tiputtaa edellisestä numerosta pois. Näitä ovat tietenkin AH:n kirjoittamat liveraportit Ilosaarirockista ja Puntalasta, jotka luinkin lehdestä ensimmäisenä. Livejuttuja on sivunumeroita katsomalla paljon, vaikka niitä ei paljoa varsinaisesti olekaan. Yksittäisistä, pienemmistä keikoista (Abortti 13, Sekaannus ja The Tarjas) juttua on vain yhdestä, ja arvatkaapa vain kuka diletantti senkin kirjoitti? Mukana on se ainoa jokseenkin käyttökelpoinen kuva, jonka tuona iltana ehdin räpsäistä (salamaa käyttäen) ennen kuin kamerasta loppui virta.

Rebellion 2010 –festareista kirjoitettu raportti on tosin jokseenkin kuivakka, johtuen tekstin ja nippelitiedon runsaudesta. Raportti näyttää hieman liikaa brittipunkin tietosanakirjalta, vaikka toki niitä mielenkiintoisia pointtejakin on vähän joka puolella esitettynä. Olisin tosin saanut raportista enemmän kicksejä, jos olisin tuntenut edes puolet käsiteltävistä bändeistä, Subhumans, G.B.H. ja Agnostic Front kun ovat sieltä tunnetuimmasta päästä. Luettavuuteen vaikuttaa tosin ulkoasukin, sillä kolmelle sivulle on tungettu todella paljon tekstiä todella pienellä fontilla. Kuviakin on otettu, mutta ne on laitettu mielikuvituksettomasti sivun alalaitaan. Taitto on pääosin hienoa ja hyvin tehtyä, mutta yhdessä asiassa on koettu pieni epäonnistuminen:  Taustalla olevat kuvat ovat hieman liian tummalla, ja ne haittaavat jo lukemistakin. Erityisesti Diskelmä-raportin lukemista tämä hieman haittasi. Mutta onhan taittaja hyödyntänyt rajallisen sivumäärän aika hyvin, joten lehti on melko tiivis. Viime numeron hienosta papukaijakannesta on siirrytty takaisin perusasioiden äärelle, ja nyt kansi onkin niin 82 kuin vuonna 2010 tehdyn punk-zinen kansi vaan voi olla.

Livejuttuihin voitaneen vielä laskea Diskelmän kiertueraportti… siis mitä? Taasko Diskelmäraportti? Eikös tämmöinen ollut jo pari numeroa takaperin? Olen kuitenkin nyt lähellä tavallista tuulipukukansalaista, joka on pettynyt suosikkipoliitikkoonsa tuoreen seksiskandaalin johdosta, mutta äänestää tätä silti. Purnaamisesta huolimatta luin raportin. Ihan hyvähän se oli, nämä Diskelmän raportit kun taaplaavat olemaan ihan mielenkiintoisia. Tällä kerrallahan d-beatin kummelit (Manowar on ilmeisesti hylätty, ja soittimesta pauhasi Kummelin cd) piipahtivat Kreikassa juuri, kun siellä mellakoitiin.

Haastateltavia bändejä on kaksi: Ruotsin legenda Disarm sekä Bad Jesus Experience. AH:n kiinnostus tuota Tuomiopäivän Lapset-yhtyeeseen yhteyden omaavaa bändiä kävi ilmeiseksi jo kesällä, joten kyllähän tämän haastattelun ilmaantuminen TV:n sivuille vain ajan kysymys. Tässä lehdessä oli muuten se JMT:n kirjoittama arvio Hero Dishonestin uudesta levystä. Seuraavan numeron deadlineksi on merkitty 24. marraskuuta, joten toivotaan että TV pääsee tavoitteeseensa ja julkaisee tämän vuoden puolella seitsemännenkin numeronsa.

Toinen Vaihtoehto #228 (5/2010)

tv228 Toinen Vaihtoehto pääsee taas yllättämään. Lehden uusimman numeron kansi ei nimittäin jätä ketään kylmäksi: kansikuvassa ovat 3×2 –päinen, psykedeelinen papukaija (selkäni takana olevassa häkissä nököttää yksi tuollainen!) ja joku tursaan, muurahaisen ja västäräkin ristisiitos taistelemassa keskenään. Tavallisuudesta poikkeava kansi siis, jonka takana on portlandilaisen Lebenden Totenissa soittava Chanel Adair. Tätä taustaa vasten edes “Toinen Vaitoehto” (ilman h-kirjainta) ei häiritse, eikä siihen kannata takertuakaan koska kirjoitusvirheitä ei kannessa muuten ole Vaasa/Vassa-virhettä lukuun ottamatta.

Äkkiseltään selattuna vaikuttaa siltä, että lehteä ovat tehneet tavallista harvemmat, mutta nämä ovat toisaalta antaneet sitäkin suuremman panoksen lehdessä. AH-nimimerkki vilahtaa lähes jokaisen levyarvion perässä ja herran on vastannut joistakin muistakin lehdessä olevista teksteistä. Tekstiä on kuitenkin vähintään yhtä paljon kuin ennenkin, ellei jopa enemmän. Materiaaliahan jäi runsaasti tässä yhteydessä käyttämättäkin, mutta ne ilmestyvät sitten seuraavassa numerossa, jonka deadline onkin melko lähellä tämän arvion kirjoittamishetkeä.

Molemmat bändijutut (Lebenden Toten ja Käpykaarti) olivat hyvin tehtyjä, samoin talonvaltausjuttu, vaikka se lähinnä olikin vain katsaus nykytilanteesta. Mutta haastateltavan tuo “kaikki poliisit ovat pahoja”-ajatusmaailman voisi jo jättää. Juuri olin Vasemmistonuorten (mainittakoon, etten itse koe olevani vasemmistolainen, mutten tosiaan kyllä oikeistolainenkaan) järjestämässä konsertissa, jonne saapui joitakin natseja. Poliisi hätisti pois nuo sankarit, ennen kuin tilanne ehti muuttua vähääkään uhkaavaksi. Tapahtumassa oli runsaasti teinejä ja lapsia, joten olisiko ollut parempi jos poliisi olisi jättänyt kokonaan tulematta ja tilanteessa olisi voinut käydä huonosti? En kuitenkaan kiistä, etteikö Suomen lintukodossakin (= termi, joka saa tämän lehden kannen myötä aivan uuden merkityksen) poliisi turvautuisi turhankin ronskeihin otteisiin. Ja nyt ei kannata luulla, etten tukisi talonvaltauksia. Kyllä minä niitä tuen, jos niiden avulla saadaan vähän eloa kuolleeseen kaupunkiin. Se on huomattavasti parempi vaihtoehto, kuin pitää niitä ilman kunnollista syytä tyhjillään. Ja nyt kun näistä poikien unelma-ammateista puhuttiin, niin Saarnaus-arviossa nostettiin ihan aiheellisesti esille vappuna tapahtunut selkkaus palokunnan kanssa.

Mukana on kolme livearviota: kaksi pienempää (joista toisen kirjoitti meikäläinen, Urban Unrest, Alley Gods ja Watch Your Back esiintyivät kesäkuun puolivälissä Helsingin Lepakkomiehessä) ja yksi isompi Hässäkkäpäiviltä. Paljon oli nähtävää, mutta AH:takin jäi Tuhkaus siellä näkemättä. Oletan miehen katsoneen bändin sitten Puntalassa?

Miinusta antaisin kuitenkin kansista: kansipaperi on hieman ohkaista. Paperi on vaihtunut sitten edellisen numeron, ja tämä uudempi ratkaisu tuntuu hauraammalta. Sisäsivuina tämä paperilaatu toimisikin, mutta tämä on näemmä painettu samalle, 32-sivua mahdollistavalla painoarkille. Itse lukemiseenhan tuo ei vaikuta, joka olikin sitten hyvällä tasolla, johtuen tekijöiden tekstien soljuvuudesta. Vain pari levyarviota jätin välistä, muuten luin taas Toikkarin kannesta kanteen.

Toinen Vaihtoehto # 227, 4/2010

tv227 Toikkarin vuoden neljäs numero on perin live-painotteinen. Arvioita lukuun ottamatta lähes koko numero on pelkkää liveraportointia, mitä nyt takakanteen on isketty yksi melko lyhyt bändihaastattelu. Kannessa on eräs etäisesti tuttu herrasmies, mutta minun on pakko myöntää etten aluksi ollut tunnistaa hieman pönäkänoloista herrasmiestä. Jello Biafrahan se siinä!

Naputtelut ovat lyhykäisyydessään siinä, että sinne on laitettu edellisessä numerossa (226) olleen Ydinperhe-haastiksen taittovirhe. Modernia teknologiaa käyttävät ja asiasta kiinnostuneet tietenkin ehtivät lukea korjauksen jo aiemmin, mutta hyvähän se lehteenkin on vielä laittaa. TV:n lukijoissa kun on vielä kosolti porukkaa, jotka eivät ole PIF:n tai Facebookin käyttäjiä. Naputtelun lisäksi lehdessä on perinteiset arviotkin, mutta niitä ei ole kovin montaa sivua mutta tulinpahan lukeneeksi niistä lähes kaikki. Välissä oli vielä pari live-arviot: AH on ravannut ja raportoinut alkukesällä ahkerasti, sillä mukana ovat raportit niin Ketolaikasta kuin Provinssirockistakin, jossa Jello Biafra siis esiintyi The Guantanamo School of Medicine –orkesterinsa kanssa. AH:n Ilosaari-raporttia odotellessa…  Tässä vaiheessa ollaankin jo lehden puolivälissä.

Sitten lähes koko loppulehti onkin livearvioita. Tavallisia keikkoja on tosin arvioitu vain yksi, ja sekin on metallikeikka (Garden of Worm, The Wandering Midget ja Hebosagil Vastavirralla). Ensin on Yleislakon kiertueesta Venäjällä, joka kesti noin kaksi viikkoa ja lähes joka päivälle oli keikka. Huikea tahti! Tämä tapahtui huhtikuussa, ja samaan aikaan Riistetyt lähti kiertelemään jenkkejä suunnilleen yhtä pitkäksi ajaksi. Tässähän on oikeaa kylmän sodan (ei bändin) ja suomettumisen meininkiä! Neuvostoliitto vie voiton, sillä Riistettyjen kiertueraportti ei ole aivan yhtä viihdyttävää luettavaa kuin Yleislakon vastaava. Mutta toisaalta Riistettyjen raportti on huomattavasti mukavampi lukea kuin Punk Illegal –raportti, kerronpa kohta miksi.

Raportti Ruotsin Munkedalissa järjestettävästä Punk Illegalista on ajatuksena hyvä, mutta toteutus jättää runsaasti parantamisen varaan. En itse peräänkuuluta täydellisen kieliopin perään, mutta rajansa kaikella. Lukeminen on välillä raivostuttavaa “pissiskielen” käytön takia, eli raportti vilisee x-kirjaimia, hymiöitä ja <3-merkkejä. Taivutuksetkin ovat ihmeellisii ja perus-sanaa käytetään runsaasti, varsinkin ainoana lauseenjäsenenä. Mutta oikeanlaisen majoneesin puuttumisesta aiheutuva nurina oli jo täysin turhaa, mutta melkein yhtä turhaa on tämä minun nurisemisesta nuriseminen, mutta tulipahan sanottua aiheesta! ;D Bändeistä olisin kaivannut enemmän havaintoja, mutta kyllä tuo henk. koht. sekoilunkin lukeminen ainakin kerran viihdytti, vaikkei paljoa ulkopuolisille tarjoakaan. Kirjoittaja tosin taisi itsekin tiedostaa tekstinsä sekavuuden, mutta kunnon risukimpun lisäksi pitää antaa pari ruusuakin. Ruusut on lunastettu päivä- ja lavakohtaisilla ohjelmilla, jotka oli ripoteltu niille sopiville paikoille tekstiin sen sijaan, että ne olisi laitettu yhteen läjään. Itse koin tuon hieman lukukokemusta selkeyttäväksi. Plussaa pitää antaa myös Janne (Piipponen) –räpistä, joka oli jo Pääkköset-tason riimittelyä. Mainittakoon nyt vielä, että soittolistallani on tällä hetkellä Pääkkösiä.

Keikkalistan jälkeen luku-urakka ei ole ihan vielä siinä, sillä takakannessa on vielä lyhykäinen Nailbiter-haastattelu. Bändihän on suomalaisille tutumpi Viimeisen Kolonnan splittikaverina, mutta bändiä haastatteli brasilialaisen Besthövenin ainoa jäsen Fofäo. Siinä Toisen Vaihtoehdon 227. numeron sisältö, käykää ostamassa tai tilatkaa!

Toinen Vaihtoehto # 226, 3/2010

On minullakin pahaa karmaa Toikkarin suhteen. Olin viikon poissa Porista, ja lehti oli tietenkin tullut heti lähtöäni seuranneena päivänä. No, siinä sitten mitään muuta kuin kärvistelyä ilman laatulukemista ja heti tilaisuuden tullen takaisin Poriin ja siellä ensi töikseen lukemaan lehti. Naputtelua ei harmillisesti ollut lainkaan, mutta toisaalta sitä oli edellisessä numerossa kahden numeron edestä. Ensimmäisen aukeaman playlistilta silmiin pisti Villen listasta Jenni Vartiaisen uusin levy Seili. Tuota levyä bongaa nykyään melko yllättävistä paikoista, sillä Tuonelan Portit-mies Haudanusvan kanssa olemme toistuvasti keskustelleet albumin hankinnasta, ja minähän olen jopa kuunnellutkin sen kertaalleen läpi, hah!

Levyarvioita oli suhteellisen paljon, mutta itse en ollut arvioiduista levyistä kuullut kuin vain muutaman. Deadsunrisen levystä on tulossa Pandaluolaankin arvio, Jukka Kiesiä en ole vielä hankkinut, Ratfacen Ratassedin arvio tuli verrattain myöhään ja Purple Reckoningin (josta olen pakertanut Lammakselle arvion) arvio hieman yllätti. Uuden seiskatuumaisen julkaissut Swallowed kuulostaa .m.:n arvion mukaan erilaiselta kuin vanhalla cd-r –demollaan. Bändi on joko hieman muuttunut tai sitten en vaan muista miltä se aiemmin kuulosti, heh. Seitan-ohjeita en ole päässyt vielä kokeilemaan, mutta Seitan-jutun taitto oli erityisen mieleenpainuva. Otsikkonakin sentään on Venomia mukaillen At War With Seitan aukeaman alalaidassa on Slayerin Jeff Hanneman vuodelta väärinpäin käännetty risti.

Kahdessa edellisessä numerossa oli vain yksi bändihaastattelu per lehti, nyt niitä oli jopa kolme. Kansikuvajutuksi valikoitunut Ydinperhe-haastattelu oli näistä haastatteluista kyllä ylivoimaisesti pisin, sivuja oli peräti kuusi. Luettavaa oli paljon, vaikka sieltä välistä puuttuikin pätkä tekstiä (linkitetäänpä tähänkin ne loput, kas noin) taittajan tekemän pienen, taittajille tekemän tyypillisen (olen syyllistynyt itsekin moiseen) mokan takia. Enpä kyllä sitä mokaa edes huomannut, ihmettelin vain hieman seuraavan kysymyksen epäloogisuutta. Ydinperhe on itsessään aika uusi bändi, joka on perustettu Gerdtin (omistan seiskatuumaisen) ja Girl Germsin entisten jäsenien toimesta. Harvinaisen sympaattisen oloinen ja ennen kaikkea kollektiivinen yhteisö, joka ei ole tätä kirjoittaessa tosin saanut vielä lainkaan materiaalia julkaistua. Voisin jopa sijoittaa lantin tai parin bändiin. Myös uudelleenkasattua Amazing Tailsia ja Deadsunrisea oli haastateltu.

Ja jos joku tätä juttua lukeva hemmo(/tar), joka on vilkaissut keikkakalenteria saa nyt pettyä, ellei sitten saanut tietoonsa tätä jo jotain muuta kautta: Masshysteri ei esiinnyt Ämyrockissa Hämeenlinnassa tänä vuonna. Erittäin harmillista, että bändi peruutti, koska itsekin odotin sitä keikkaa vesi kielellä… Lohdutukseksi ei taida muu auttaa kuin S.P. Metal!

Aiheeseen liittyvää:
TV # 225
TV # 224
TV # 223