Mental Breakdown V. 24.8.2012 @ Vastavirta, Tampere

Käyn Vastavirralla näköjään melko usein, mutta pääsääntöisesti lähinnä punkkikeikkoja katsomassa. Valinnaksi osui siis Mental Breakdown V. Kun en itse stonerista niin älyttömästi perusta, niin tässä tuli sitäkin sitten nautiskelua taas vähän ajan tarpeiksi. Mutta onhan se mukavaa katsella muitakin kuin punkkikeikkoja.

Tombstoned ei iskenyt ihan täysillä Helsingin Semifinalissa, mutta nyt toimi reilusti paremmin. Ehkäpä olin itsekin vastaanottavaisempi, kun nyt ei tarvinnut koko aika vilkuilla kelloa ja kiroilla bussiaikatauluja. Levynkin olisin ostanut, mutta bändi ehti myydä omat kappaleensa loppuun ennen kuin ehdin tehdä asian eteen mitään. Ratkaisu; tilaa jälkikäteen läjä distroon.

Throat oli varmasti monelle se illan ehdoton kohokohta, ja niin oli kyllä itsellenikin. Tämä oli ensimmäinen kerta kun pystyin katsomaan Throatin keikan kokonaan loppuun asti, ja kyllähän se nyt katsomisen arvoinen oli. Samalla bändi vaan meni nostamaan rimaa kahdelle muun illan bändille.

Sixpackgodsin jumittaminen ja jankkaaminen oli yllättävänkin toimivaa. Bandcampissa sai yhtyeestä jonkinlaisen kuvan ja niitä biisejä ihan mielellään kuuntelikin, mutta keikalla tuo jumitus tuntui toimivan paremmin.

Woodrue oli hyvää murjomista, mutta toisaalta se tipahti ehkä vähiten kiinnostavaksi kun näin jälkikäteen asiaa fundeeraa. Eipä ollut kyllä missään nimessä huono sekään, mutta toisaalta väsymys alkoi iskeä jo päälle tässä vaiheessa iltaa. Muutenhan tämä oli kyllä kaikin puolin varsin mukava ilta.

Pari kuvaa, joo.

Lighthouse Project, Tombstoned & Betrayal at Bespin. 27.4.2012 @ Semifinal, Helsinki

Taas lähden Helsinkiin, ja taas katsomaan Lighthouse Projectia. Laskin, että olen pelkästään vuoden sisällä nähnyt bändin todella monta kertaa. Tänäkin vuonna tämä oli jo kolmas kerta. Neljäs, jos olisin tullut katsomaan keskimmäistä klubia maaliskuun lopussa, mutta käytäntö ja viimeinen työpäivä silloisessa työpaikassa asettivat hieman rajoituksia. Harmi, sillä Total Recall ja akustinen Wasted olisivat kiinnostaneet. Tällä kertaa kyseessä oli siis Lighthouse Projectin isännöimien klubien viimeinen osa, joka juhlisti yhtyeen uuden We Are the Wildflowers –pitkäsoiton ilmestymistä.

Nyt pääsin kuitenkin paikalle, ja vieläpä hyvissä ajoin. Kun We are the Wildflowersin on kertaalleenkin kuullut, ei enää ihmettele minkä vuoksi yleensä hardcore-bändien kanssa esiintyvää Lighthouse Projectia lämmittelikin post-rock –bändi Betrayal at Bespin. Tuo harjavaltalaisbändi ei totta puhuen ollut ihan ensimmäinen yhtye, jonka mieltää Lighthouse Projectin lämppääjäksi. Tyylikästä ja metallisempaa kuin mitä muistin, vaikka tätä kirjoittaessa edellisestä näkemästäni Betrayal at Bespin –keikasta onkin hädin tuskin kaksi kuukautta. Hyvin se toimi nytkin, tuo leppeämmän tunnelmoinnin ja aggressiivisemman murjomisen hybridi.

Tombstonedista minulla ei ollut mitään ennakkokäsitystä. Ihan tuon perusteella en jaksaisi yhtyeen mahdollisia levyjä haalia, kun kyse oli makuuni vähän liiankin perinteistä stoneria. Tokihan kolmikon soitto kulki hyvin eikä biiseissäkään ole valittamista, mutta olen saanut lievät overdoset stoneria, jota en ole koskaan muutenkaan pitänyt yhtenä suosikkigenreistäni. No, eniveis Tombstoned toimi tässä tilanteessa kyllä ihan hyvin, vaikkakaan pää ei nyökkynyt. Myöskään Tombstoned ei ollut sitä osastoa jonka etukäteen kuvitteli Lighthouse Projectin lämppääjäksi, mutta toisaalta tässäkin näkee miten kauaksi yhtye on liikkunut alkuperäisistä lähtökuopistaan.

Lighthouse Project on kuitenkin edennyt niistä ajoista, kun se soitti yksinomaan hardcorea. Nykyään yhtyeestä ei voida olla läheskään yhtä varma. Hardcore kieltämättä vielä kuuluu, mutta eri tavalla kuin vielä Giftillä. Tämän pani merkille jopa paikan mukava portsari, jonka kanssa jäin keskustelemaan asiasta vielä silloin, kun olin jo lähdössä Kamppiin.

Tätä keikkaa ennen olin ehtinyt kuunnella We Are the Wildflowersin kahdesti. Spotifysta. Palvelusta, jota pyrin käyttämään mahdollisimman vähän mutta jonka käyttämiseen voidaan taipua poikkeustilanteissa. Tämä oli sellainen tilanne, kun fyysistä kopiota minulla ei ollut vielä levystä. Mutta mitäpä Lighthouse Project teki? Jos albumin kuuntelu Spotifysta ei vielä tuonut juu/jaa –akselin mielipiteitä, niin tämä keikka vei niitä ehdottomasti sinne “JUU!”-akselille. Uusia biisejä esiteltiin melkoisella antaumuksella, ja yhtye purki aggressiotakin, jopa. Keikalta piti vaan livetä jo ennen sen loppumista, jotta olisin päässyt takaisin Hämeenlinnaankin vielä jotenkin järkevästi. Ja silti ehdin istua bussissa melkein kymmenen minuuttia ennen sen lähtemistä. No, ei aina voi voittaa. Lighthouse Project kuitenkin voitti.

Kuvia ei tapauksesta minulla ole, koska olin unohtanut kamerani kiltisti Poriin. Ei sitä aina jaksakaan heilua kameran kanssa.