Armed With Music Tour (Hämeenlinna & Tampere) 3.-4.4.2013

Tax ja Sold Out kiertelevät nyt vähän siellä sun täällä, ja mukana on useampikin kaveri.

Hämeenlinnassa ensimmäisenä soitti Tryer. Bändin viime vuonna tullut pitkäsoitto Hero Quest on soinut meikäläisellä taas melko usein tauon jälkeen, ja se on muuten parhaimpia levyjä mitä viime vuonna on julkaistu. Ei tämä keikka kuulemma niitä bändin parhaimpia ollut, mutta en minä itse tuosta nurisemista oikein keksi.

Sold Out. Yhtyeen ensilevytys Prescription (2011) ei kyllä pahemmin lähtenyt vaikka siinä lupaavia elementtejä olikin, mutta bändi tuntuu petranneen huomattavasti parin uuden Bandcampiin roiskaistun biisin perusteella. Näistä keikoista vaan ei saanut ihan kaikkea mahdollista irti, johtuen enimmäkseen tuntemattomasta biisimateriaalista, mutta parhaimmillaan se oli oikein oivallisen kuuloista.

Tax ei aiemmin lähtenyt, mutta nyt bändi tuntuu saavuttaneen omaakin identiteettiä. Tax ei ole enää vain bassolla ja sähköllä varustettu Jaakko & Jay, vaan selvästi jo oma bändinsä. Erittäin hyvä homma, ja biisitkin toimivat. Tuossa Sold Outiin liittyvässä kuvassa näkyvä Tuomas veti kahdet keikat peräkkäin sekä Sold Outin laulajakitaristina että Taxin basistina. Arvostettavaa!

Vastavirralla miehitys oli muuten sama, mutta Tryerin tilalla oli Polemarch. Enpä pistänyt pahakseni, kun minulta oli Polemarch aiemmin jäänyt tyystin näkemättä. Eipä bändi ole mitään keikkoja vuoteen soittanutkaan. Taisi olla niskassa melkoiset paineet nousta lavalle pitkän tauon jälkeen, ja tämä oli samalla myös ensimmäinen keikka uuden vokalistin kanssa.

Hämeenlinnan fotot ja Tampereen kuvat.

Tryer, Polite Force & Raptus. 28.3.2013 @ Varjobaari, Tampere

Kiirastorstain liekehdintää. Olin pääasiassa pyörittelemässä täällä levyjä, mutta onnistuin myös kuvaustouhuissa.

Raptus. Tämä bändi ei ole suurempia suosikkejani, mutta kyllä tästä keikasta sain paljon enemmän irti kuin Vastavirran vedosta marraskuussa. Meikäläisen keskittymistä alkoi vaan varsinkin keikan loppuvaiheessa rasittamaan “tuntematon bändi/suhteellisen pitkä keikka”-skenaario.

 

Polite Force. Kohteliaat herrasmiehet soittavat melkoisella forcella. Bändin tekemä pitkäsoitto on jälleen pyörinyt soittimessa, kun se oli poissa sieltä noin vuoden verran.

 

Tryer. Tämäkin bändi soitti melkoisella forcella. Ja vauhdilla, unohtamatta melodiaa.

Lisäkuvia.

Egos at the Door, Tryer, One Hidden Frame & Rift. 26.10.2012 @ Vastavirta, Tampere

Tämä oli sattuneesta syistä niitä iltoja, kun en tiennyt pysyäkö visusti kotona vaiko mennä Vastavirralle. Pientä ihmistä vitutti näin jälkikäteen ajateltuna suhteellisen mitättömät asiat, mutta niiden takia mietin jaksanko mennä myrkyttämään ilmapiiriä kiukuttelemalla. No, siinähän kävi niin kuten arvasinkin – hetki tarvitsi vain Pispalassa olla, kun harmistus oli tipotiessään ja fiilis hyvä. Tilanteen kehittymiseen vaikutti tietenkin myös illan musiikkitarjonta.

Riftillä oli pari uutta biisiä… jotka kuulostivat yllättävänkin paljon Armageddon Clockilta. Eipä ole mikään ihmekään, kun Riftissä on Armageddon Clockin viimeisestä kokoonpanostakin kolme tyyppiä. Ehkäpä Rift on aina kuulostanut hieman “Armikseltakin”, mutta ehkäpä vasta nyt kiinnitin asiaan huomiota? Kumma juttu.

One Hidden Framen muistan nähneeni ainakin kerran, eikä se silloin pahemmin iskenyt. En tiedä tekikö bändi minuun valtaisaa vaikutusta vieläkään, vaikkei sen soitoissa tai missään muissakaan tempuissa ollut mitään valittamista. Kun ei iske niin ei vaan iske, mitäpä sitä syitä sen tarkemmin analysoimaan?

Tryeria taisin odotella kaikkein eniten tämän illan osalta. Yhtyeen Hero Quest LP on ollut kiivaassa soitossa, ja sen pohjalta olivat toki odotuksen korkealla. Kolmen miehen sirkukseksi tämä oli varsin eläväistä sorttia, kun ukkelit jaksoivat soittojensa ohella vielä liikuskella lavallakin. Tätä seurasi oikein mielellään.

Egos At the Door oli taas sellaista, että oletin kyseessä olevan enemmänkin jotain Fugazin suuntaan menevää post-hardcore-hiplailua kuin sitä rynnistystä, mitä yhtye sitten oikeasti soitti. Yhtye oli oikeasti lähempänä matikkacorebändejä, eli bändi soitti perin aggressiivisesti ja kimurantisti – basistillakin oli soittopelinsä melko korkealla. Keikka vedettiin tukka putkella ilman ylimääräisiä pulinoita melko lyhyessä ajassa (tai sellaisen vaikutuksen tuo hurrikaani ainakin aiheutti), että vain encore piti skipata välistä kun bussi sattui liikahtamaan sopivasti.

Kuvia!