Mindset, Foreseen, No Part & Upright. 27.12.2012 @ Semifinal, Helsinki

Välistä sitä pitää mennä katselemaan keikkoja Helsinkiinkin, kun ei Tampereen tarjonta aina miellytä (vaikka eipä Tampereella tainnut olla tänä iltana muitakaan keikkoja jotka olisivat kilpailleet tämän kanssa). Maailmanlopun, Kuudennen Silmän ja Kovaa Rasvan keikan piti olla viimeinen keikka jonka vuoden 2012 kävin katsomassa, mutta toisin kävi.

Suomibändien suhteen ei ehkä käytetty vallan älyttömästi mielikuvitusta, mutta toisaalta nämä bändit ovat juuri sellaisia mitä voisi Mindsetin kaveriksi kuvitellakin. No Partkin taitaa olla niitä harvoja bändejä, jotka vannovat näkyvästi straight edgen nimeen. No, olin minä silti valmis matkaamaan (porukassa) niiden vuoksi, joten en missään nimessä halua valittaa. Kaikkien keikoista sai paljonkin irti, vaikka uutta sanottavaa en niistä juuri keksikään.

Mindsetistä sen sijaan pystyy puhumaan enemmän. Entuudestaanhan tämä jenkkibändi ei ollut minulle juurikaan tuttu, mutta bändin albumi “Leave No Doubt” on otettu haltuun vaikka en sitä omalla kohdallani menisi sanomaan ihan vuoden 2012 topkymppikamaksi. Jos bändillä olisi ollut levyjä mukana, niin tokihan olisin sen ostanut.

Tämä Helsingin keikka oli bändin ensimmäinen keikka tällä kiertueella, mutta pipariksihan se uhkasi mennä. Vain joitakin tunteja ennen H-hetkeä kävi ilmi, että puolet Mindsetistä ei pysty millään saapumaan ajoissa lentokoneillaan heikkojen keliolosuhteiden takia. Don’t mess with the ice and slush. Jännäksi uhkasi kieltämättä mennä, mutta viime hetken paikkauksilla keikka saatiin kuitenkin soitettua, ja erikoiskeikan pirtaan kuului myös joidenkin covervetojen esittäminen. 51 stagedivea ensimmäisen biisin aikana on jo melkoinen saavutus, tosin niitä taisi sen biisin aikana tulla enemmän kuin loppukeikan aikana yhteensä, toki huikea meno jatkui läpi keikan, kolmen seremoniamestarin johdattelemana. 

Kuvatodisteita, kas näin.

Upright, Watch Your Back, M.O.R.A., No Part ja Büfo. 24.11.2012 @ Vastavirta, Tampere

Tampere. Vastavirta. Pispala. Kahvia. Limpparia. Bitburger Drivea. Corea.

Büfo ei pitkään lauteilla viihtynyt, ja turkulaisten setti ei kestänyt edes kymmentä minuuttia. Tiedän, koska katsoin kellosta, mutten toisaalta kyylännet kellotaulua niin tarkkaan että osaisin sanoa soittiko bändi seitsemän vai kahdeksan minuuttia. Olisin minä tuota kyllä pitempäänkin jaksanut, varsinkin kun edellisestä näkemiskerrasta oli kulunut jo muutama vuosi.

No Partin sen sijaan näinkin toukokuussa. Hyvinhän bändi veti ja sillä on hyviä biisejä, mutta ainakaan näin alkuillasta ei porukka tuntunut olevan ihan niin täysillä mukana? Vai muistelenko nyt ihan väärin?

M.O.R.A. oli ihan jees, mutta ei oikein lähtenyt tällä kertaa.  En nyt tietenkään halua M.O.R.A.:aa dissatakaan, mutta ihmetyttää kyllä vähän miten moni sellainen tyyppi joka ei muuten kuuntele metallista hardcorea (vaan jopa dissaa sitä) kuuntelee sitten M.O.R.A.:aa, vaikka bändi ei (ainakaan omasta mielestäni) edes ole alansa terävintä kärkeä. Ihan niin kuin oikeasti?

Kyllä, M.O.R.A:n jälkeen moni hipsi kotiin, vaikka Upright olisi ollut vielä. Ja jumaliste se oli sitten kova, mutta sitä ennen oli vielä Watch Your Back, joka ei sekään ole lainkaan hullumpi. Tämä bändi on nähty ainakin kerran, ja sekin oli Helsingissä pari vuotta sitten. Muistan siitä keikasta lähinnä sen että biisit olivat lyhyitä ja aggressiivisia, sekä sen että vokalistin suussa poltteli peruna, noin vertauskuvallisesti. Polttihan se nytkin, ja vasta nyt olen itse päässyt bändiin sisälle tuoreen Last Man Standing –seiskatuumaisen myötä.

Upright on alansa kovimpia bändejä Suomessa tällä hetkellä. Eipä minulla siitä sen enempää sanottavaa taida olla? Nämä kaiffarithan allekirjoittanut näkee taas keikalla, tällä kertaa Porissa tulevana viikonloppuna. En valita!

Kamera? Oliko se mukana?

Upright – Losing Touch

Jyväskylän Upright on kyllä osoittanut olevansa sekä keikoilla että Foreseenin kanssa tehdyllä splitillä varsin lupaava tapaus. Nyt sillä on pihalla ensimmäinen oma seiskatuumaisensa, Collision Recordsin, Street Survival Recordsin sekä Green Menace Recordsin julkaisema Losing Touch. Burst of angereita olisi tarjolla nelisen kappaletta.

Upright soittaaa hardcorea metallisella särmällä, mutta bändin onnistuu kuulostamaan omalta itseltään, mistä nostan peukkua. Yhtye ei ole lähtenyt viemään soundiaan samoille laduille kuin valitettavan suuri enemmistö tämän päivän vähäänkin metallisemmista hardcorebändeistä Suomessa. Upright on enemmän velkaa 80-luvun lopun sXe-bändeille kuin NYHC:lle, vaikkakaan käsittääkseni Upright ei ihan edge-bändiksi tunnustaudu? No, Judgehan tässä jonkin verran kuuluu läpi, samaten Gorilla Biscuitsit ja muut.

Hämäävä nimi tällä levyllä ainakin on, kun Upright tuntuu vasta tiukentavan otettaan hardcorestaan. Kova ja tiukka seiskahan tämä on, mutta minulla on vähän sellainen kutina että bändiltä voisi tulla joskus kovempaakin tykittelyä. Tai sitten tarvitsen keikkakokemuksen todentamaan näiden biisien tehokkuuden hikisissä meiningeissä, mutta kyllähän tämä joka kuuntelukerralla paranee, varsinkin loppuaan kohden. Esimerkiksi With Time on aika kova biisi! Suosittelen!

Ps. Sikäli hauskaa huomata, että kun Losing Touch oli lyhyen aikaa JPAR:n kautta distrottavana, niin sitä varten kirjoittamaani esittelytekstiä on surutta käytetty toisaallakin. Heh, eipä siinä mitään.

Kohokohdat: Empty Home, With Time

Ill Blood # 1

Ill Blood on tuore hardcoreen keskittynyt zine. Lehden takaa löytyy turkulainen S. Pääkkönen (ei tiettävästi mitään tekemistä Pääkkösten kanssa), tämän lehden perusteella hardcore-diggari henkeen ja vereen, ja zinensä on selvästi siihen kallellaan.

Ulkoasultaan zine edustaa kopiokoneella monistettua leikkaa&liimaa-koulukuntaa. Teksti on suurehkoa ja selkeää, ja kysymykset on ladottu goottifontilla siinä missä vastauksissa on käytetty perinteisempää tietokonefonttia. Tosin ilmeisesti kopiointilaitteen teknisten rajoitusten vuoksi jotkin elementit ovat leikkaantuneet hieman ikävästi, vaikka mitään erityisen olennaista ei sentään ole rajautunut pois. Itse haastikset ovat kyllä hyviä ja mielenkiintoisista bändeistä (The Rival Mob, Upright ja Foreseen) ja toimijoista (Green Menace Records) ja Pääkkönen kyselee ihan järkeviä. Kolumneja on vain yksi, ja se käsittelee yksinäisyyden tunnetta keikoilla. Aika rohkea teksti, jos minulta kysytään. Itse asiassa kyseinen kolumni pakotti meikäläisen kirjoittamaan oman vastineeni (tai paremminkin komppauksen) yhteen tulevaan Ajatuksen Valoon. Ajatuksen Valossa oli muuten yksi Niko Kallion ottama kuva, mutta tässä lehdessä niitä on useampi.

Isoimmaksi miinuspuoleksi sanoisin suhteellisen kovan hinnan, kun kolme euroa alle 40 sivun kopiokonezinestä on melko paljon. Ja sisältöä oli suhteellisen vähän, vaikka se hyvää olikin, mutta tästä se lähtee. Ostan kyllä toisenkin numeron, mikäli Pääkkönen sellaisen tekee.

Foreseen / Upright – Split

Enpä tiedä yhtään, mikä tässäkin levyssä muka on “vikana”. Jostain syystä en ole tätä Foreseenin ja Uprightin splittikiekkoa tavannut juurikaan kuunnella, vaan se löytyi seiskalaatikosta. Ostohetkensä (elokuu 2011!) jälkeen se on tainnut pyörähtää soittimessa varmaan kaksi kertaa, mutta seis paskanjauhamiselle ja itse asiaan.

Foreseen on siis helsinkiläinen hardcore-bändi, josta kiinnostuin silloin kun sen jäseniä soitti jo In One Piece –nimisessä bändnissä, mutta jostain syystä ovat itseltäni jääneet lähes kaikki Foreseenin tekemiset ja keikat jääneet kokematta. Judgea ainakin on kuunneltu melko runsaasti. Jos Pandaluolaan tulisi kirjoiteltua englanniksi, niin nyt jos koska käyttäisin termiä “thrashy riffs”! Foreseen ainakin yhdistelee sujuvasti hardcorea ja metallia 80-luvun lopun crossover/youth crew/sXe –henkisesti, ja hyvin yhdisteleekin. Yhtye on raikas tuulahdus metallisen hardcoren maisemissa, joihin on kieltämättä jääty toistamaan samaa kaavaa.Foreseenin puoli ainakin on aika tolkuttoman kova. Biisejä ei ole kuin vain yksi (Paving the Way), mutta se on sitäkin laadukkaampi.

Uprightissa puolestaan vaikuttaa jyväskyläläistä nuorisoa. Tämä bändi taas on ehkä hieman lähempänä sitä Madball-osastoa, vaikkakin yhtyeen soundissa korostuu nimenomaan se hardcore. Ja jostain syystä yhtye kuulostaa enemmän Madballilta kuin lukuisat muut Madballin palvojat. Vinyylikiekolla Upright iskee eetteriin kolme biisiä, mutta keikallahan tämä bändi oikeasti teurastaa. Piste.

Mutta minkähän takia minä en muka ole kuunnellut tätä tämän enempää? En keksi edes huonoja tekosyitä, keksittekö te? Levyn mukanahan on vielä download-koodi, jonka myötä voi ladata jopa parit bonusbiisit joita ei levyllä ole. Rahoille ja kerrankin sille koodille vastinetta.

Kohokohdat: Foreseen – Paving the Way, Upright – Recognize the Real, Better Days