Boar & Woodrue. 18.10.2013 @ Saikku, Pori

Ensimmäinen vierailuni mahtavalla Validi Sekmentti-klubilla sitten helmikuun ensimmäisen maaliskuun jälkeisen Porin vierailuni yhteydessä. Meikäläisenhän ei alunperin pitänyt edes tulla tänne, mutta sattuivatpa aikataulut osumaan sen verran hyvin yksiin että parit bändit pääsi katsastamaan Saikullakin. Onhan nämä bändit meikäläisen toimesta jo pariin kertaan nähtykin, joten en tiedä osaanko niistä tähän hätään sanoa mitään, mutta…

 

Woodrue.

 Boar.

Näiden bändien lisäksi esiintyi Demokratia, tuo satakuntalainen punkkibändi mitä en muista nähneeni yhdessäkään keikkajulisteessa sinä aikana kun Porissa asuin. En nähnyt bändiä kuin vain pari biisiä, mutta ei se niiden perusteella ihan minun kamaani kyllä ollut. Baxter Stockmanin missaaminen sen sijaan harmittaa kahta kauheammin. Kai heidät joskus Tampereella näkee? Sitä odotellessa voi katsella hieman kuvia.

Useampikin keikkakuva

Välillä sitä käy niinkin, että sitä tulee käytyä useammallakin keikalla ja vielä kameran kanssa. Toisinaan käy niinkin, että puran suunnilleen kaikki kuvat yhden illan aikana, ja sen savotan jälkeen ei enää huvita kirjoitella itse keikoista mitään. Kertokoon kuvat enemmän:

Jyrki Nissinen Hot Visions, Grateful Dad, Pelkkä Väliviiva Umpituomio. 21.2.2013 @ Vastavirta, Tampere

Fun, Frivolvol, Throat Umpio. 23.2.2013 @ Saikku, Pori

JP Jakonen Plays J Mascis, 24.2.2013 @ Telakka, Tampere

Sokea Piste. 24.2.2013 Klubi, Tampere

Validifestivfaalisysteemi. 3.11.2012 @ Opiskelijatalo Saikku, Pori

Syksyn toinen vierailu Porissa, eli jälleen yhdet Validit. Tällä kertaa Validit Sekmentit paisuivat kaksipäiväisiksi Validifestivfaalisysteemeiksi, joihin kuuluivat levymessutkin. Messuille saavuin, mutta perjantain Vene/Raptus/Derrida/Tii Nakujalka –setti jäi näkemättä Patch Festien vuoksi. No, olihan se kattaus nähty Tampereellakin.

Ranskalainen Zero Absolu avasi varsinaisen musiikkitarjonnan (kun Dj Hermuset-levymessusettiä ei lasketa) iltasella. Yhden miehen sirkus, jota tuki oma miksaaja. Aika kokeilevaa kamaahan sieltä tuli, mutta en saanut itse tuosta esityksestä paljoakaan irti. Olihan tuo turboahdettujen Keuhkojen keikka muutenkin aika pitkä.

Valot takaisin päälle ja Talmud Beach lavalle. Se jäi minulta kyllä jostain syystä lähes kokonaan väliin. Kivaa muistan menon olleen, mutten muista enää yhtään miltä se edes kuulosti. Ja kuskina olin siis täysin selvinpäin.

Abbotista kyllä jäi paljon positiivisia fiiliksiä. Yhtyeen doom/blues miellyttää korvaa. Saisi tämänkaltaista musiikkia kuulla enemmänkin. Tyytyväinen olen myös tänä iltana julkaistuun uuteen Abbot-kasettiin. Ihanaa. Leppiskakkuun en tajunnut koskea, ja nyt harmittaa.

Näistä tunnelmista.

Räjäyttäjät & Eugon Paskat. 1.6.2012 @

Mikä muka on parempi tapa aloittaa loma tai juhlistaa valmistumistaan kuin heilumalla Räjäyttäjien ja Eugon Paskojen keikalla?

No ei mikään!

Tämän kertaisessa Validi Sekmentti-klubilla soitti ensiksi yllätysesiintyjä, jossa oli Eugon Paskat –miehistöä soittamassa. Tämä kolmikko soitti punkkia, jossa oli kosolti hevimpiä vaikutteita, vaikka tempo meni kiivaammankin puoleiseksi aika ajoin. Kitaristilla oli sekä ulkoisessa habituksessaan että soitossaan jonkin verran Tony Iommi-viboja. Sain tietää tämän bändin nimen vasta pari päivää itse keikan jälkeen. Ainakin luulen, että se oli Grand Universum.

Eugon Paskoista en tiennyt mitä odottaa. En kyllä mahdottomia odottanut, mutta tämä Ylistaron kuningasbändi ei tosiaan ole juuri soitellut joten vastaanoton luuli jo etukäteen olevan innostunutta. Ja olihan se. Melko perinteistä hardcore punkkiahan bändi on soitellut, olematta biisiensä suhteen mitenkään erityisen omaperäinen mutta olemalla toki räkäinen ja paskainen tapaus. Tämähän oli muuten Eugon Paskojen seiskatuumaisen julkkarikeikka (oma kappaleeni 82, nännäsnää Jukkeli!) ja kyseistä levyähän myytiin kiitettävästi, käsittääkseni jo ennakkoon todella hyvin. Vierailevia vokalisteja taas oli aivan hillittömästi. Niveaa!

Eugon Paskat jäi lavapreesensinsä kanssa tosin melko kiltiksi tapaukseksi, kun Räjäyttäjät iskivät jytämenonsa päälle. Kolmikon primitiivinen rock oli harvinaisen räkäistä, vimmaista, irstasta ja rumaa. Kyllähän tuon tosin tiesi jo pelkkien äänitysten perusteella, mutta keikka korotti panoksia ja oli villimpää kuin mitä etukäteen arvailin. Ja arvailin paljon. Jos tämä keikkakone tulee kylääsi, mene ihmeessä tsekkaamaan bändin silloine alastomuusaste, joka oli tälläkin keikalla melko korkea.

Todisteita siitä, että hauskaa oli?

Mama Longhorn & Saijaa Saijaa. 5.5.2012 @ Saikku, Pori

Meno oli taas validia, kuten voi tästä Validi Sekmentti-iltaa käsittelevästä tekstinpätkästä tulkita.

Ensimmäinen täky oli ensimmäisen keikkansa soittanut Saijaa Saijaa. Ehkäpä nimi on typerä tai sen merkitys ei ole minulle vielä auennut, mutta ennalta olin merkinnyt bändin jo kiinnostavaksi. Bändissä soittavista herrasmiehet herrat S, N ja G eivät varsinaisesti yllättäneet läsnäolollaan vaikka pistivätkin aiempien tekemistensä takia riman korkealle, mutta sen sijaan herrat L ja E toivat Saijaa Saijaalle hieman lisäkiinnostusta. Herra L on vaikuttanut Kakka-Hätä 77:ssa ja herra E:tä en muista yhdistäneeni  yhtään mihinkään bändiin aiemmin. Ja herra S on parempi laulaja kuin mitä arvasin. Ukkohan tosin on yleensä keskittynyt syntikkansa soittamiseen, joten laulajana hän ei ole vielä tätä ennen kannuksia kerännyt. Mitä musiikkiin tulee, niin se oli yllättävänkin new wave –vaikuitteista suomenkielistä rockia pop-särmällä. Hyvä tästä tulee, ellei ole jo. Kyllähän tuosta kovasti tuli digattua.

Toinen täky oli jo kiinnostusta hieman pitempään generoinut Mama Longhorn, nyt laajennetulla kokoonpanolla. Tämäkin bändi on pääasiassa melko nimekkäistä porilaismuusikoista koostuva rytmirooperyhmä, joka esiintyy mustat kaavut alastomien ruumiidensa peittoina. Kaavut jättävät paljon mielikuvituksen varaan, ja vähintään yhtä irstasta on Mama Longhornin funkkaaville ja groovaaville sävyille pohjautuva rytminlotke. Moinen pisti vieläpä liikettä räpylöihin. Hänellä joka ei edes  hieman nyökytellyt päätään ei todennäköisesti ollut sydäntä ja sielua.

Ja jotta tämä teksti ei jäisi allekirjoittaneen epätoivoiseksi vakuutteluksi ja nurinaksi siitä ettei ketään ollut tullut paikalle, niin kumoan seuraavaksi moiset harhaluulot. Tupa oli niin sanotusti täynnä. Tiedä mikä sitten vaikutti moiseen yleisöryntäykseen; silkka uutuudenviehätys, itsessään hyvä musiikki vaiko hieno juliste jossa oli komeiden herrasmiesten kuvia? No, ei sen väliä. Pääasia, että mukavaa oli.

Lisää kuvia!

Toinen Vaihtoehto # 237 (1/2012) & # 238 (2/2012)

Nykyään näemmä kirjoittelen Toisista Vaihtoehdoista aina kahdesta numerosta kerrallaan. Here goes.

Ensiksi toki tuli luettua ensin ilmestynyt numero, eli numero 237. Heti aluksi on Näkän tekemä ja asianosaisena olleen Vesa Vahteran kommentteja sisältävä Charming Disappointment –levyarvostelu, ja toki muut arviot ovat käsiteltynä erikseen. Bändijuttuja ei ole tässä numerossa yhtään, tosin Toisen Vaihtoehdon tukikiertuetta käsittelevä juttu oli melko laaja (ainakin sivumäärältään, kun fontista tuli kertalaakista isompaa) ja La Vida Es Un Mus –levylafkastakin on juttua. Muutenhan tämänkertaiset tarinat pyörivät pääasiassa keikkojen ympärillä. AH on tsekkaillut Sokean Pisteen livekunnon keikalla, jonne olisin mennyt muuten mutta olin sidottuna levynmyyntipuuhiin Tampereen Telakalla. Ja Tuukka kävi tsekkaamassa Sielun Veljet jopa kahdella keikalla.

Oma kontribuutioni tätä numeroa varten pyöri Validi Sekmentti-klubia koskevaan haastatteluun, kun pyrin taas tekemään Toikkariin juttua joka poikkeaisi tavanomaisesta bändihaastiksesta. Teinpä siis tavanomaisen klubipromoottorihaastiksen. Tosin MRR:ssähän on ainakin kirjoiteltu tästä Toikkarin numerosta, joten uskon että siellä päässä Validia Sekmenttiä on erehdytty luulemaan jopa bändiksi, varsinkin kun jutun kuvituksena oleva kuvakin antaisi siihen viitteitä. Niin, ja onhan yksi tukikiertuejutun kuvista meikäläisen ottama.

Numerosta 238 ei löydy meikäläisen tekstiä. Olin lehden tekovaiheessa “lomalla”, kun piti saattaa sekä oma lehti että eräs yksityiselämän projekti loppuun. Bändijuttuja on vain kaksi, ja toinen niistä on melko syväluotaava Sekaannus-haastis jota en ole tätä kirjoittaessa vielä lukaissut. Itseäni henkilökohtaisesti kiinnosti eniten Dead in the Waterin haastattelu. Itse asiassa kaavailin alun perin tätä Dead in the Waterin haastattelua Toikkariin, mutta sitten kuulin Allun olevan tekemässä myös haastista joten siinä vaiheessa haastis oli luontevaa siirtää Lampaalle.

Tämänkin numeron pääpaino on kyllä muuten livejutuissa. AH on nyt käynyt Integrityn keikalla, ja oikein tarkkasilmäiset lukijat varmaan huomasivat tuttuja maskotteja jutun taustalla. Aika hyvää duunia on layout technian tehnyt, kun huomasin nuo hahmot vasta tätä juttua kirjoittaessa vaikka olin lukenut raportin jo ainakin kahdesti aiemmin läpi. Ja myös Sokea Pisteen keikalla. Siitä tulikin mieleeni, että minähän olin tuolla keikalla jolla myös Circle esiintyi. Myin silloinkin levyjä, tosin sillä kertaa “oikealla” keikalla. Plussaa myös DIY-livemiksausta käsittelevästä infopläjäyksestä. Taitosta vielä sen verran, että fonttikoko pieneni hieman numeron 237 fonttikoosta.

Vuk & Janne Laurila ja Tuomas Luukkonen. 20.4.2012 @ Beer Hunter’s, Pori

Validi Sekmentti ei ole koskaan ollut yhteen ja ainoaan paikkaan sidottu tapahtuma, vaan se on mobiilina klubina siirrellyt itseään silloin tällöin muihinkin porilaisiin paikkoihin. Huhtikuussa jalkauduttiin ulos Saikulta ja siirryttiin viereiseen kortteliin olutravintola Beer Huntersin pahnoille, jossa oli reilusti mukavampaa kuin ulkona sateessa.

Olen ehkä jo pari kertaa valitellut “mies ja kitara” –asetelman kliseisyyttä ja yhtäkkistä trendikkyyttä, mutta Janne Laurila on sitä osastoa joka erottautuu massasta. Tosin onhan mies jaksanut levittää pop/rock –sanomaansa jo hieman pitempään. Seuranaan miehellä oli Tuomas Luukkonen, joka vastasi sähkökitarasta Laurilan itse keskittyessä akustiseen ja lauluun. Juurikin Luukkosen sähkökitara toi kaivattua lisäulottuvuutta kaksikon soitantaan, vaikkakin Laurilan biisitkin ovat jo itsessään sitä keskinkertaista parempaa osastoa.

Kun miehet läksivät kuusikielistensä kanssa, oli Vukin vuoro siirtyä valokeilaan harmooninsa kanssa. Vuk on myös erottautunut omalaatuisella ja rohkealla otteellaan. Vuk vaan taisi häiritä satunnaisten kävijöiden perjantaita oikein pahanpäiväisesti. Tosin pystyn kyllä eläytymään sen satunnaisen perjantaikulkijan rooliin, jonka mielestä nurkassa harmooninsa kanssa sekoileva Vuk vaikuttaa vähintään koomiselta. Mutta täältä Vuk siirtyi sitten lämppäämään Michael Giraa. Tuskinpa tämä oli tuolle nuorelle naiselle lainkaan pöhkömpi viikonloppu. Eipä ollut kyllä itsellenikään.

Parit, oletettavasti myös tunnelmalliset kuvat täällä.

Panssarijuna, Avarus & JP Jakonen. 23.3.2012 @ Saikku, Pori

No huh. Porissa sattui ja tapahtui taas, kun Saikulla oli saman viikonlopun aikana kahdet eri keikat. Jari Laasasen ja Janne Laineen keikat jäivät lauantailta katsomatta Pauke-festivaalien takia, mutta perjantaina olin kyllä mestoilla pöhisemässä. Ohessa turinaa kyseisestä illasta, jonka taustalla oli taas Validi Sekmentti.

Illan sai luvan avata muista yhteyksistä tuttu JP Jakonen soolona. Mies ja kitara, tuttu mutta aina toimiva asetelma. Ensimmäistäkään biisiä ei kyllä nyt jäänyt mieleen, mutta fiilis oli jälleen aivan oma lukunsa. Itselläni sitä tosin verotti eräs niinkin vähäpätöinen asia, josta ruinaaminen nyt jälkeenpäin tuntuu aika vähäpätöiseltä: korvaani särähti ukkelin nasaaliääni, mutta Abbotin riveissä mies lauloi mielestäni paremmin. Ja mies veti yhden biisin Abbottia coverinakin, mainittakoon sekin nyt vielä.

Avarus oli vähemmän luotaantyöntävää kilkutusta, kuin mitä olin jostain suttuisista Youtube-pätkistä arvannut. Sehän olikin sen sijaan yllättävän mukavasti itseensä imevää kilkutusta. Kelloa en katsonut, mutta kovin lyhyeksi tuntui keikka kuitenkin jääneen. Kaikki muuthan tämän kyllä tiesivätkin, mutta minulla ei ollut mitään aiempia kokemuksia tästä bändistä, jonka nimen oikeasta taivutusmuodosta en ole millään lailla varma. Avarudesta? Avarusista? Avaruksesta?

Ennakkoon kuullun mukaan Panssarijuna oli jotain hyvin kämästä, kälyistä ja käppästä. Onneksi olen kaikkien noiden K-sertifioitujen laatumerkkien suuri ystävä, joten toivotin Panssarijunan traumabluesin itselleni tervetulleeksi. Särinää laulussa, purkeista ja pöntöistä kyhätty “rumpusetti”*, pirisevät kiipparit valkoiset kauluspaidat sekä erittäin bluesahtava olemus. Ai että, tämmöistä vähätraumabluesista ei voi kuin digata! Ja nyt kun asiaa jälkeenpäin muistelen, niin Panssarijunan seiskatuumainen jäi sitten vahingossa ostamatta. Kiesus.

Ei auta kiroilu, mutta siitä huolimatta voi illan aikana otettuja kuvia katsoa!

*Mielestäni vain Mojakalla oli parempi rumpusetti kurkkupurkkeineen ja käytettyine matkalaukkuineen..

Sink, Ward & Anapthergal. 7.3.2012 @ Saikku, Pori

Keskelle viikkoa sijoittunut Validi Sekmentti klubin XIX-osa oli paria aiempaa klubia reilusti äärimmäisempi. Freejazz –kilkkeestä liikuttiin kohti henkisesti häiriintyneempiä ja raskaampia sfäärejä Sinkin, Wardin ja Anapthergalin voimin. Todella kova kattaus. Mitäkö odotin? Kerron, myös sen miten esiintyjät vastasivat odotuksiini, kuten kunnon keikka”raportissa” pitäisikin.

Anapthergal. En odottanut mitään, kun en osannut. Anapthergalista minulla ei ollut mitään käsitystä entuudestaan, eikä oikeastaan tämäkään keikka ollut sellainen että jatkotutkimuksille olisi ollut tarvetta. Hieman tuli hulluudessa toiselle tasolle päässyt, lopullisesti puhelakkoon ryhtynyt Keuhkot mieleen. Peruukissa roikkunut juippi kommunikoi (?) ambientin ja industrialin voimin, pitäen äänimaailmansa melko yksinkertaisena mutta kuitenkin samanaikaisesti riittävän syvällisenä. En kuitenkaan saanut kauheasti Anapthergalista kicksejä revittyä. Melko primitiivistä se kuitenkin oli, ja ehkä kahvilamainen Saikku tuntui oudolta näyttämöltä moiselle.

Ward. Odotin hyvää keikkaa, kun yhtye on nähtykin jo muutaman kerran. Melko tuttuna ja turvallisena bändinä Ward ei tarjonnut varsinaisia ahaa-elämyksiä, mutta kyllähän ukkojen heilumista mielellään katselin. Tukevaa ja tämän illan esiintyjälistasta myös kaikkein yksinkertaista musiikkia soittanut Ward on näemmä vasta nyttemmin saanut itsensä jaloilleen, vuosien hakemisen ja hapuilun jälkeen. Uutta studiomateriaalia odotellessa…

Sink. Odotin paljon. Ja sain sylin täydeltä tarinoita ahdistuksen, väkivallan ja paranoian punaisesta maailmasta, suoraan pahan mielen syövereistä. Näin voisin ainakin kuvitella, että Sinkille vihkiytymätön ihminen kuvailisi kuusimiehisen Sinkin musiikkia, mikäli suostuisi yhtyeen armotonta murjomista edes musiikiksi kutsumaan. Mutta ne jotka ovat antautuneet Sinkin vietäväksi, tuskin olivat lainkaan pahoillaan siitä että olivat Saikulle saapuneet. Todella hieno keikka, joka jäi kylläkin harmillisen lyhyeksi. Tosin parempi näin päin, kuin että Sink olisi soittanut vaikka puolet pitemmän keikan ja alkanut siten väsyttämään kaikkia.

Parit kuvat. Parit vain. Ihan oikeasti.

Eevil Stö. 10.2.2012 @ Saikku, Pori

Validi Sekmentin puuhamiehet puhelivat tulevista klubeista, kun haastattelin jäppisiä Toisen Vaihtoehdon numeroon 237. Esille nousivat nyttemmin peruuntunut gootti-Validi (esiintymässä olisivat olleet Vendemmian, Silent Scream ja Krisse Sydän), mutta ug-hip hoppia saatiinkin Poriin täysin samana päivänä kuin Toikkari pölähti (omasta) postiluukustani sisälle. Sen siitä saa, kun haastattelee jo joulukuussa vasta helmikuussa ilmestyvään lehteen. No, joka tapauksessa Porin taidemuseon Street Art-näyttelyn avajaisklubina toiminut Validi Sekmentti möi tällä kertaa jopa ennakkoon loppuun, jolloin saatiin ulosjääneiden onneksi toinenkin keikka järjestettyä perään.

Porissahan on hip hop-keikkoja todella harvakseltaan, ja nekin ovat yleensä Asan kokoluokan artisteja Kinossa. Nyt oli jopa rock-klubi Monttu ottanut samalle illalle Validin kanssa Steen1:n (lämppäreinään Mustahattuiset Herrasmiehet). Eevil Stö esiintyi Dj Kriddlokkin ja Koksu Koon kanssa, mutta Eevil Stön tuotanto ei ole minulle lainkaan tuttua, sillä tuo Monspin kautta levynsäkin julkaissut uusi hip hop –lupaus on tullut pinnalle juuri siinä raossa, kun en ole “alaa” ehtinyt seuraamaan. Harmillista, sillä kyseessähän taitaa olla kiinnostavin alan uusi nimi vähään aikaan. Itse asiassa en ollut kuullut säveltäkään Eevil Stötä ennen näitä keikkoja, joita tosiaankin soitettiin kaksi kappaletta. Settilistat olivat kylläkin identtisiä, mutta yleisö oli pääasiassa erilainen. Yleisö vaan ei ollut järin siivosti, kun katseli keikkojen jälkeen taistelutannerta muistuttaa Saikkua. Urpojahan tosin mahtuu aina mukaan, kun yleisöä on vähänkin enemmän. Minä en sitä siivonnut, mutta rahtasinpa ämyrit seuraavana iltapäivänä pois Saikulta Plugi-tapahtuman tieltä.

Kaiken hässäkän ja säätämisen vuoksi otsaverisuonet paukuttivat välillä itse kullakin, mutta Eevil Stö heitti todella tiukat keikat, vaikka pääsin kunnolla seuraamaan vasta jälkimmäistä. Nämä tässä yhteydessä julkaistut kuvatkin ovat siltä keikalta, kun Saikulla oli enemmän tilaa luovia.

Parit lisäkuvat.