Viisikko – IIII

Viisikko. Yhtye on tehnyt itselleen nimeä [sic] jo pitemmän aikaa, mutta silti tuon oululaisbändin nimen assosioi turhan helposti sellaisiin musiikkityyleihin joilla ei ole Viisikon kanssa mitään tekemistä. Lähinnä ramopunkkiin. Itse asiassa jo Viisikon uuden kasetin biisien nimistä (esim. Mari huonona, Elossa tänään; Zombie huomenna jne.) tuo käsitys voisi vain korostua, ellei tässä vaiheessa olisi jo pläkkiselvää Viisikon olevan aivan muunlaisilla asioilla.

Viisikon cd-levy IIIII (2009) ei tehnyt minuun mitään sen kummempaa vaikutusta. Totta puhuen en muista siitä edes paljoa, vaikka viime kuuntelukerrasta ei olekaan pitkää aikaa, mutta tämä on aivan saatanan hyvä äänite. Yhtyeellä on aika ajoin kiire, mutta toisaalta se ehtii rakennella biisejään tarpeeksi pitkään että niistä saa kunnon otteenkin. Turha kiire tuntui vaivaavan Viisikkoa aiemmin, mutta ainakin nyt yhtye sekä hidastelee että kiirehtii biisien sisällä, sen sijaan että ryntäilisi päistikkaa biiseistä toiseen. Tai tuollainen kuva minulle siitä edellisestä äänitteestä tuli. Olisikohan aika tehdä reality check?

No, joka tapauksessa IIII:ssa on charmia. Ei edes juurikaan venkoilua, vaan enemmänkin suoraa turpaanvetoa. Genremääritelmien osalta en suostu kutsumaan tätä miksikään muuksi kuin vain meluksi, jossa ovat sekä pää ja häntä, vaikka ne ehkä ovatkin rumia ja mädäntyneitä. No, jossain hardcoren ja metallin rajoillahan tämä kulkee, en kylläkään tarkalleen osaa sanoa missä siellä. Kasettinahan tämä on varsin sympaattinen levytys, mutta enpä olisi kyllä vinyylijulkaisuakaan pahakseni pistänyt. Tätä kirjoittaessa olen levystä kuitenkin niin fiiliksissä, että olen valmis puhumaan tästä yhtenä vuoden kovimmista levyistä. Huh. Parasta meteliä Oulusta tällä hetkellä!

Kohokohdat: Mari huonona, Elossa tänään; Zombie huomenna, Sekopäinen jätkä, Kyllikin luo