Volbeat – Rock The Rebel / Metal The Devil

Kuten saattoi käydä erään Lampaalle kirjoittamani keikkaraportin myötä ilmi, kuulin ensimmäisen itseeni kolahtaneen Volbeat-kappaleen Baarikaapin jukeboxista. Tuota ennen olin sitä mieltä, että Volbeat on radikaalisti yliarvostettua kakkaa. Totta puhuen olen sitä mieltä edelleen, jopa kuunneltuani bändin parhaimmaksikin levyksi tituleeratun kakkosalbumin  Rock The Rebel / Metal The Devil, vuodelta 2007.

Tämän tanskalaisen torttutukkabändin nimeltä ei ole kukaan voinut välttyä edellisten vuosien aikana. Lolbeatiksikin kutsuttu bändi tuntuu vierailevan Suomessakin epätavallisen paljon. Monesti minulla on mitään julkaisua kohtaan niin negatiivisia ennakko-odotuksia kuin Rock The Rebel / Metal The Devil –albumikokonaisuutta kohtaan. Metallia ja rockapillua toisiinsa naittava Volbeat ei vielä tällä albumilla noussut suomalaisten ykkössuosikiksi, mutta helposti tarttuvat biisit antoivat siitä viitteitä. Biiseissä on koukkuja, mutta toisaalta ne eivät tarjoa sitten minkäänlaista haastetta. Levy on äärettömän helppo kuluttaa loppuun, kun kaikki biisit iskevät jo ensimmäisestä kuuntelukerrasta. Ja hyvin paljonhan näissä biiseissä on popahtavuutta. Tosin Michael Poulsenin ääni ärsyttää joka kerta kun sen kuulen.

Yllätyin tosin siitä, että Rock The Rebel / Metal The Devililla on joitakin oikeasti hyviä biisejäkin. Se minuun tehonnut biisi – A Moment Forever – kului sekin soitossa kuuntelukelvottomaksi. Yllätyksekseni havaitsin levyllä olevan pari oikeasti hyvää rallia, mutta niitäkään ei ole liikasoitolla pilattu. Eikä levyn radiohitti Radio Girlikaan nyt ole läheskään yhtä huono kuin joka kerta vituttava Fallen. Muuten on kyllä vaikea ymmärtää bändin saamaa suosiota, joka tosin taitaa hyvin pitkälti pohjautuakin hillittömään radiosoittoon.

Eikä Volbeat ole niin raskas vaikka kuinka väitetään. Messevä kitarasoundi ja tuplabasarit eivät vielä tee musiikista raskasta, vaikka kieltämättä Rock The Rebel / Metal The Devilin tuotannossa on vielä särmääkin. Ainakaan bändin sointia ei ehditty puunata sieluttoman kiiltäväksi tässä vaiheessa. Mutta vaikka mitä minä Lolbeatista kirjoittaisin, se ei poista sitä tosiasiaa että tälläkin hetkellä joku ala-asteella oleva kloppi valmistautuu astumaan luokan eteen ja tekemään esitelmän Volbeatista.

Kenelle: Niille, joille metalli on kertakäyttöistä.
Miksi: Volbeat ratsastaa suosion harjalla vielä. Kuunnelkaa sitä siis vielä, kun se on muodikasta!
Kohokohdat: Mr. and Mrs. Ness, Devil or the Blue Cat’s Song, Soulweeper #2