Wasted & Paprika Korps. 31.7.2013 @ Klubi, Tampere

Kyllä huomasi Puntalan olleen juuri, kun näistä muuten hyvin keikoista ei tahtonut saada samalla tavalla irti kuin mitä normaalitilanteessa.

 

Wasted. Kuinkahan monta kertaa olen tämän bändin nähnyt ja kuinka monta kertaa olen siitä pitänyt? Ja kuinka monta kertaa olen ottanut kuvia? No, uudet biisit kuulostivat kyllä hyvältä (eli Wastedilta) ja tässä on sitten ihan sen kunniaksi parit kuvat vielä lisää.

 

Paprika Korps. Keikkahan oli kyllä ihan ok – vaikkakin pitkä – ja pelasi musiikin lisäksi myös vahvasti visuaalisilla tempuilla kuten tähänkin asti, mutta nyt ei vaan kunnolla lähtenyt. Varmaan olisin saanut tästä vedosta enemmän irti, jos olisin osannut ottaa edes hieman rennommin (enkä olisi vieläkin Puntala-säväreissä), mutta onnistuuko keskellä työviikkoa? Ei ihan niin hyvin.

No, kuvia.

Wasted & Relentless. 14.3.2013 @ Suisto, Hämeenlinna

Näin tuotiin Joensuu keskelle Hämeenlinnaa, mustana torstaina.

Relentless. Tätä bändiä odotin etukäteen itse asiassa jopa enemmän kuin Wastedia, ja se on paljon sanottu se. Tämähän oli ensimmäinen kerta kun näin bändin soittamassa missään. Minähän en pahemmin rockabilly-vaikutteista piittaa, mutta Relentless on sellainen bändi joka saa kyllä punkkiinsa nekin vaikutteet upotettua melko hyvin. Vai onko tämä punk-vaikutteista rockabillyä? No, ihan sama. Pystybasso jytisi, se on tärkeintä.

Wasted. Aina yhtä hyvä. Onkohan tämä jo kuinka moneskin kerta, kun Wasted Hämeenlinnassa käy? Ainakin neljäs? Ei minua kyllä haittaa, kun jaksoin Tampereelta asti könytä.

Kuviahan te tulitte katsomaan, eikö?

Wasted – Outsider By Choice

Vanhan sotaratsun Wastedin paluuta odoteltiin tässäkin taloudessa suurella mielenkiinnolla. Rönkön veljesten lempilapsi ja suomalaisen punk-maailman suosikin Wastedin edelliset vuodet ovat osoittaneet lähinnä satunnaisia merkkejä uudelleenaktivoitumisesta, mutta viimeistään kesällä 2010 Wastedin paluu näytti olevan lähempänä kuin koskaan. Pari kuukautta sen jälkeen ilmestyikin single, Modern World is Dead. Siitä kun kului vielä vuosi, olikin pöydällä jo aivan uusi studioalbumi Outsider by Choice (2011).

Kun Modern World is Dead ilmestyi, moni vanha fani oli kauhuissaan siitä kuuluvasta I Walk the Line-leimasta. Ei se viba minua kyllä noin IWTL-fanina haitannut, mutta ehkäpä kyseinen single olisi kaivannut hieman arpia naamalleen. Outsider By Choicella tosin kerätään vahinkoa takaisin, ja täten väittäisin LP:llä olevan vähemmän IWTL:ää kuin Modern World is Dead. Itse asiassa Reason to Believe? on enemmänkin lähempänä Heroes Amongst Thievesiä kuin Modern World is Deadia. On muuten yleisesti ottaen muutenkin tolkuttoman hyvä biisi, joka ponkaisee itselläni kyllä kevyesti “TOP 10 Wasted-biisit” –listalle. Toisaalta sitten From the Gutter to the Gravessa kuuluu hyvin paljon I Walk the Linessa vietetyt vuodet, lähinnä kappaleen melodisen yleisilmeen vuoksi. Kokonaisuutenahan Outsider by Choice on hyvinkin monipuolinen levy, joka kuulostaa kuitenkin koko ajan Wastedilta, oli kyseessä yhtyeen alkuaikojen hengessä menevät primitiivisemmät rykäisyt tai hieman melodisemmat, Heroes Amongst Thieves –aikakauden kamalle kumartelevat kevyemmät biisit. Yhtye ei astele ulos omalta mukavuusalueeltaan, vaan tekee sitä mitä se haluaakin tehdä. Ja lopputulos kuulostaa hyvältä ja itsevarmalta, muttei itseriittoiselta.

Mainittakoon, että (LP-)levyn mukana tuli latauskoodi. Se olikin muuten ensimmäinen saamani latauskoodi, jonka jopa käytin. Vinyyli ei ole matkanteon kannalta se kaikkein paras mahdollinen formaatti…

Enkä ole ainoa Lammas, joka levystä diggailee.

Kohokohdat: Reason to Believe?, Career Suicide, Hunter Gatherer, Rat Traps

Wasted – Modern World is Dead

Sitä mukaa kun I Walk the Linella alkoivat hommat mennä ns. “isosti”, niin sitä enemmän Wasted jäi yhä vähemmälle huomiolle. Rönkön veljesten Joensuussa alulle laittama Wasted ei tehnyt vuosikausiin mitään muuta kuin soitti joitakin satunnaisia keikkoja, mutta I Walk the Line levytti ja keikkaili ahkerasti. Hommaan tuli muutos pari kuukautta sitten, kun neljännen albuminsa julkaissut I Walk the Line vetäytyi keikkatauolle intensiivisen kiertämisen jälkeen. Heinäkuussa I Walk the Line soitti vielä joitakin keikkoja, esimerkiksi Ilosaarirockissa. Sillä keikalla – joka oli bändin toistaiseksi viimeinen – tunnelma oli harras, mutta juuri edellisenä iltana Rönköt olivat soittaneet keikan Töminä-klubilla rumpali Miikka Järvisen ja basisti Tuomas Järvisen kanssa… Wasted-nimisenä.

Yhtyehän ei tosin ole missään vaiheessa varsinaisesti hajonnut, vaikka ei olekaan juuri mitään tehnytkään. Mutta tuon heinäkuun aikana Wasted nauhoitti neljä biisiä, jotka Combat Rock Industry pukkasi pihalle alkusyksystä. Wastedin ensimmäinen levytys kuuteen vuoteen oli totisinta totta. Ja minkä niminen vielä: Modern World is Dead. Suora lausahdus, jonka sisällön kaikki ovat varmaan sisäistäneet jo ennen tätä julkilausumaakin.

Jo 2000-luvun alussa Wasted oli yhtye, joka ei jäänyt polkemaan paikalleen. Sen ydin pysyi punk rockina, joka muuttui vuosien saatossa teknisesti laadukkaammaksi. Jonkinlaista muutosta on tapahtunut nytkin, ja Modern World is Dead kuulostaa erilaiselta kuin Heroes Amongst Thieves (2004). Jäljet johtavat sylttytehtaalle, eli I Walk the Linehan se tässä kuuluu joissakin melodioissa ja kappalerakenteissa. Kyllä huomaa, miten Rönköt ovat edelliset vuotensa käyttäneet. Varsinkin Where Criminals Walk Free kuulostaa sellaiselta, että se olisi aivan hyvin voinut olla IWTL:n Black Wave Rising:lla (2008). Mutta jotten pelottelisi ketään, niin Wasted on kuitenkin juurevaa punk rockia eikä mitään sen kummallisempaa. Nimikappale on sitä itseään, mojovilla kertosäkeellä ja “WHOO-O” –huudatuksilla. Mutta A-puolen kappaleet kuulostavat hieman paremmilta kuin B-puolen vastaavat, joten täyden kympin teoksesta ei ole kysymys. Siitäkin huolimatta Modern World is Dead on kelpo levytys, vaikkei ihan Wastedin parhaimpiin levyihin lukeudukaan. Nämä kappaleet saavat toivomaan, ettei Wastedin uusi tuleminen rajoitu pelkästään tähän seiskatuumaiseen.

Wasted – Down and Out

 

wasted_down Suomalaisen punk rockin yksi kovimmista nimistä on tehnyt paluun tauolta uuden seiskatuumaisen ja suhteellisen ahkeran keikkailun muodossa. Itse asiassa bändillä loppuvuoden aikana keikkoja on enemmän kuin monena edellisenä vuotena yhteensä! Puhe on siis Joensuusta lähteneestä, mutta Tampereen ja Helsingin välimaastoon laonneesta veteraanibändi Wastedista. Wastedin Down and Out -kakkosalbumista on jo 9 vuotta aikaa, mutta varmasti olisi minulta korrektimpaa juhlan vuoksi kirjoitella debyyttialbumi Supress & Restrainista (2000) tai sitä edeltäneistä seiskatuumaisista, mutta Down and Out sattui olemaan sopivasti tehokuuntelussa.

Down and Out tiivistää reiluun puoleen tuntiin sen, mistä Wastedissa on kysymys: melodisesta, mutta rosoisesta ja yksinkertaisesta punk rockista, mistä ei koukuttavuuttakaan puutu. Tämän lajin bändeistä ei ole Suomessa ainakaan nykyään (tilanteesta vuonna 2001 en kommentoi) pulaa, mutta Wasted on muita vastaavia bändejä pari askelta edempänä. Suurimmat albumilla olevat hittibiisit, mitä olen bändin harvoilla keikoillakin kuullut, ovat aloitusbiisi It Won’t Go Away ja Not From Your World –lopetus. Eivät hyvät biisit tähän jää, onhan albumilla myös Recruits, No End in Sight, One of Them, In the Suburbs, Reality Check, The Corner… huhhuijaa, miten paljon! Eivät kaikki levyn biisit hittejä ole, se pitää myöntää. Niissä saattaa toki olla mehukkaiden punk-rallien tunnuspiirteitä, mutta tässä tapauksessa saattaa iskeä ähky. Mutta onkohan kenties Wastedin tällä levyllä hittejä kaikkein eniten? Nappejakin on väännelty studioissa oikeille kohdille, sillä levyä kuunteleekin ihan mielellään.

Mielestäni Wasted saavutti musiikillisen lakipisteensä vasta seuraavalla Heroes Amongst Thieves –pitkäsoitolla (2004). Ehkä sillä ei ollut niin montaa hittibiisiä, joten julistan Down and Outin Wastedin parhaaksi levyksi. Modern World is Dead –seiskatuumainen julkaistiin äskettäin, ja sitä juhlistetaan muun muassa tänään Suisto-klubissa. Olkaa paikalla, sillä minä en (valitettavasti/onneksi, valitse oikea vaihtoehto) ole.

PML #3

Lappeenrantakeskeisen PML (= Pikakelauksella Maailman Loppuun) –zinen kolmannen numeron arviointi tulee hieman myöhässä, sillä lehdestä on jo ilmestynyt neljäskin numero, joka toimitetaan seiskatuumaisen lärpäkkeen kera. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan? Reagoin valitettavan hitaasti zinejen ilmestymiseen, sillä tämä(kin) lehti on ollut pihalla jo kohta vuoden, ja sitten kestää vielä hetken aikaa lukeakin se. Kohtalaisen kauan menikin PML #3:n lukemiseen, sen verran tiivis lukupaketti se oli.

Taiton suhteen PML edustaa kolmannessa numerossaan perinteistä zineilyä leikkaa-liimaa –taitollaan ja vaikutelmalla, että se olisi tehty käsin. Punk Illegal –raportti tosin onkin kirjoitettu käsin ruutupaperille ja suoraan sellaisenaan isketty lehden sivuille kaikkine yliviivauksineen ja suttuineen. Kirjoittajan käsialasta johtuen raportin lukeminen on välillä vaivan takana, vaikka itselläni ei ole mitään varaa valittaa toisten käsialasta, kun en edes itse saa käsialastani aina selvää.

Pääasiassa Helsingistä ja Lappeenrannasta kirjoitettujen keikkaraporttien lisäksi lehdessä on myös tekijöidensä Villen ja Iiron omaa pohdintaa maailman tilasta, zinen tekemisen ihanuudesta ja vaikeudesta sekä Pavelin mystisestä katoamisesta. Pavelin tekstejä lehdessä ei ole, ja koska en ole kahta ensimmäistä numeroa lukenut niin en sitten tiedä mitä olen menettänyt… ja tämähän vaivaa minua jo sen verran pahasti, etten ole saanut yöllä enää unta. Onneksi miehen juttuja on nelosnumerossa. Levyarvioita ei ole mukana lainkaan, mutta kolumneja ja haastatteluita on sen verran paljon, ettei arvioita jää edes kaipaamaan.

Haastateltaviksi ovat päätyneet Anvils Drop (linkkaanpa Lammaksen arvion jutun hännille), Armless Children (tiukka bändi, demo on tällä hetkellä syynissä!), Grand Theft Auto –pelien kuvituksesta vastaava Brian Wood, Wasted sekä graffitimaalari Pez (tahtoo Happy Fish –lelun!). Hieman yllättäen punk-zinelle PML on haastatellut lappeenrantalaista hip hop –mies Laineen Kasperia, jolta irtoaa paljon asiaa ja jonka haastattelu edustaa lehden parasta antia. Loppupuoli lehdestä on taasen omistettu valokuvaamiselle, vaikka valokopioitu zine ei ehkä olekaan paras vaihtoehto keikkakuvien julkaisemiselle. Lähes kaikki kuvat ovat tummia, mutta niistä saa pääsääntöisesti selvääkin, vaikka tunnistamista olisi helpottanut kuvattavan bändin nimen laittaminen jonnekin kuvan yhteyteen. Kahta valokuvausta harrastavaa ihmistäkin (Lauri Tujula ja Hilja Mustonen) on haasteltu.

Ja eikä siinä vielä kaikki! Lehden mukana tulee vielä keräilykortti! Niitä on kuusi erilaista, eli kerääpä koko sarja!

Aiheeseen liittyvää:
Anvils Drop – Death Worship (Lammas Zine)