The Love Triangle, Ydinperhe & The Splits. 9.5.2013 @ Suisto, Hämeenlinna

Musta Torstai.

The Splits. Garage ei ole ihan meikäläisen juttu, mutta The Splits on törkeän kova! Kun tuossa aiemmin ilmoitin bändin biisien soineen päässäni, niin tämän keikan jälkeen nuo äänet päässäni vain yltyivät. Parantelen siis itseäni The Splitsien LP:llä.

Ydinperhe. Kova keikkakone tämä, mutta sehän oli jo yleisessä tiedossa?

The Love Triangle. Kuten sanottua, garage ei ole ihan meikäläisen juttu. Tämän keikan kyllä katseli mielellään ja katselisi toistekin, mutta en pystynyt kuvittelemaan The Love Trianglea soimassa stereoistani. Ihan hyvä ja viihdyttävä keikka silti!

Här kan man titta på valokuvia.

Ydinperhe – Meistä ei tullut mitään

Ydinperheestä tuli melko nopeasti Suomen punk-skenen näkyvimpiä uusia hardcore-bändejä. Pari vuotta sitten yhtye vain tuli puskista, tuli pariinkin lehteen haastatelluksi, soitti keikkoja ja julkaisi seiskatuumaisen ja Pahaa Verta-splitin (oli hyvä jos niistä näki Puntalassa 2010 edes vilauksen). Vuosi siitä, niin tuli pitkäsoitto joka sentään pysyi näkyvillä vähän pitempään. Nyt on vuosi 2012, eli Meistä ei tullut mitään –seiska on ollut pihalla muutaman kuukauden ja nyt sitä ei näy enää juuri missään. No, tällä kertaa olin nopea levyn hankinnan suhteen mutten sen arvioimisen, heh heh!

Ydinperhe ei ole mennyt muuttamaan ilmaisussaan oikeastaan mitään. Kaksi poikaa, kaksi tyttöä ja seitsemän äkäistä ja nopeaa hardcore-palaa. Iskevyyttä biiseihin on tullut hieman lisää ja sanoitukset lukee tälläkin kertaa mielellään, vaikka toisaalta minulla on tapana lukea suurinpiirtein kaikkien ostamieni levyjen sanoitukset läpi. Nyt otetaan kantaa bailuparisuhteisiin, luuserina olemisesta, dokailusta ja siihen kuinka aiemmin kaikki oli paremmin. Lyriikathan ovat aina tulkintakysymys, mutta näkisin että tässä kyllä mätkitään hyvin kovaa sarkasmin mailoilla. Tehokkaita sananiekkoja tässä bändissä kyllä kasvaa.

Tämä levy teki saman minkä Ydinperheen muutkin levyt ovat tehneet, eli möivät loppuun hyvin nopeasti. Minullakin oli niitä joitakin kappaleita distrossa, mutta ne menivät hyvin nopeasti. Onko tässä taustalla mahdollinen hype, mahdollisesti pienet painosmäärät vaiko molemmat? No, joka tapauksessa levyn näkyvyyden kannalta tämä teksti on kyllä täysin turha, kun levyn hankkiminen tällä hetkellä on melko haasteellista. Sääli, sillä musiikillisesti tämä taitaa olla paras Ydinperheen levytys jonka olen kuullut. Ydinperhe on Ydinperhe, eikä maailmassa ole toista Ydinperhettä.

Kohokohdat: Meistä ei tullut mitään, Elämän tikkataulu, Faija on alkkis, Ennen vanhaan

Ydinperhe, Government Flu & Silminnäkijä. 15.7.2012 @ Vastavirta, Tampere

Vastavirralle vei tieni eräänäkin arki-iltana.

Tämän keikkaillan korkkasi uusi tamperelaisbändi Silminnäkijä. Vähän hämää, kun nyt viime aikoina on noussut esille sekä Silminnäkijä että Eyewitness. No, hällä väliä. Silminnäkijä oli kuitenkin ihan lupaavalta vaikuttava bändi. Siinä mentiin hyvin vahvasti 80-luvun maisemissa, mutta ilmaisu oli lähempänä punkkia kuin kaaosta. Meno oli pääasiassa reipasta ja kahdella vokalistilla (tyttö ja poika) vedettynä Silminnäkijä vaikutti kiinnostavalta, mitä nyt komppi oli lähes koko keikan sama. Bändi vaan taitaa hakea suuntaansa vielä, kun viimeiseksi esitetty kappale – joka oli käsittääkseni myös uusin bändin kirjoittama biisi – esitteli jo goottimaisia ja melodisia sävyjä. Siinä mentiin jo vähän lähemmäksi Pyhäkoulua, which is nice. Odottelen mielenkiinnolla mitä tästä bändistä kehittyy.

Government Flu olisi periaatteessa saanut olla ulkomaanbändinä vaikka kolmantena eli pääesiintyjänä, mutta kyllähän sen nyt olisi arvannut että jengi lähtee himaan heti Ydinperheen jälkeen. No, tältä kantilta katsottuna olikin hyvä että Government Flu soittikin jo toisena. Eipä tämä bändi tuttu juurikaan ollut, pari biisiä menin bändin nettisivuilta kuuntelemaan saadakseni edes jonkinlaisen käsityksen siitä minkälaista musiikkia puolalaiset soittavat. Kyllähän siellä mentiin aika rajustikin Minor Threat-tributoinnin puolelle, mutta jotain omaakin oli mukana. En tiedä onko Government Flu sitten ihan niin erikoista että sitä kuuntelisi kotona päivät pääksytysten, mutta keikalla bändiä katseli oikein mielellään. Hymy korviin!

Eihän periaatteessa muuten Ydinperhekään mikään tolkuttoman vanha bändi ole, mutta se on ehtinyt hitsaantua tolkuttoman tiukaksi livebändiksi. Hillittömämpiäkin keikkoja olen Ydinperheeltä nähnyt, ja tavallaan kun on itse nähnyt bändin jo useamman kerran alkaa uutuudenviehätys karista. Tosin sitä mukaa olen itse havainnut, miten helvetin hyviä biisejä tällä bändillä alkaa olemaan takataskussaan.

Täällä olisi enemmän kuvia. Ja niin, jos bändit haluatte näitä kuvia sekä nyt että vastaisuudessa itsellenne, niin ottakaapa kontaktia kun ei tuo omatoiminen sivuiltalataaminen enää onnistu. Mailia vaikka osoitteeseen piparnakkeli.kamakarhu ÄT gmail.com.

Ydinperhe – S/T

Ydinperhe on ollut puhutuimpia ja hehkutetuimpia uusia hardcore-bändejä Suomessa taas vähään aikaan. Viime keväänä ilmestyi sen ensimmäinen kunnon LP ja keikkoja vedettiin kesällä melkoista tahtia. Hankin kyseisen LP jo melkein heti sen ilmestyessä, mutta arviota olen tässä rustaamassa viimeisten joukossa. No, ei mahda mitään.

Mikäli joku ei sitä vielä tiennyt, niin Ydinperhe soittaa perinnetietoista ja hardcorea punkkia ilman mitään kikkakolmosia. Kahdesta miehestä ja kahdesta naisesta koostuva bändi ruttaa musiikkinsa läpi kuulijan kallon tavanomaista kiukkuisemmin ja turhautumista säästämättä. Mahtaa näiden ihmisten siviilielämä olla ahdistavaa, kun se puretaan ulos näinkin vihaisesti. Mielestäni Pahaa Verta soitti jo todella vihaista tavaraa, mutta Ydinperhe lisää kierroksia ja kiristää ruuveja vielä hieman enemmän. Tavanomaisimpaan pätkimiseen on haettu lisäsävyjä naislaululla, joka on tosin sekin huutamista. Biisejä on yhteensä kaksitoista ja minuutteja jotakuinkin yhtä monta. On sanomattakin selvää, että levy menee ohi todella nopeasti.

Eniten puheensorinaa Ydinperhe on tainnut herättää lyriikoillaan. Masa sylkee asiapitoista runoutta kuulijan naamalle lähes tauotta, joten sanoituksia on hyvä lukea samalla kun kuuntelee Ydinperheen rähinää levylautasella. Ydinperheen lyriikka on asiapitoista ja jonkin verran provosoivaakin, mutta hyvin suorapuheista. Kaikesta ei tarvitse olla samaa mieltä, mutta yhtyeen rehellisyyttä pitää arvostaa:

“Punk on sitä että olet aina kännissä,
Punk on sitä että tykkäät meidän bändistä.”

Ei Ydinperhe pääse kyllä missään vaiheessa ihan sellaiselle tasolle, jonka takia pitäisin jotakuinkin parhaana bändinä maailmassa. Ydinperheen vimmaisella hosumisella on kuitenkin ehdottomasti ansionsa ja kyllähän levy tavoittaa kiitettävän hyvin sen intensiteetin, joka on läsnä yhtyeen keikoillakin. Niissä on muuten menoa ja meininkiä ja tokihan Ydinperhettä voi helposti suositella kaikille, joille nopea ja tuohtunut hardcore vähäisissäkin määrin uppoaa.

Kohokohdat: Radio pysyy kiinni, Opiskelijaelämää, 15 vuotta, Työviikon jälkeen, Virastotalopunk

Marsuli # 6

Marsulin kuudes numero ilmaantui heinäkuussa 2010. Mustavalkoiseen värimaailmaan luottava Marsuli on ulkoasultaan karu, mutta sitäkin asiasisältöisempi. Kaikki lehden tekstit on läntätty kuvakollaasien päälle perinteistä paperi + sakset + liima –menetelmää käyttäen. Ulkoasultaan yhtenäisempien zinejen lukemiseen tottuneille Marsuli vaatii hieman totuttautumista, mutta sitä oppii piakkoin lukemaan jouhevasti.

Marsulin sisältö on enemmän tai vähemmän punkzineille tyypillistä. Pääkirjoituksessa on perinteistä rutinaa zinen tekemisen hankaluudesta, bändejä on haastateltu ja levyjä arvioitu. Haastattelut on tehty hyvin, jolloin haasteltavista (Ydinperhe, Kieltolaki, Tuomiopäivän Lapset / Altse Alatalo) on saatu paljon irti. Lehden mielenkiintoisimmat haastattelut ovat kuitenkin Gruntin ja Pentti Dassumin Umpiota käsittelevät jutut. Noise ei ole minulle genrenä kovinkaan tuttu, mutta näiden haastattelujen jälkeen se alkoi kummasti kiinnostamaan. Varsinkin Gruntin haastattelu sisältää pohdintaa kaikesta muusta kuin itse musiikista, jos siis noise-pörinää haluaa musiikkiin edes lokeroida.

Mutta onko Marsulin tekijä Ersuli sen parempi kritisoimaan Miasman toimittajia kuin nämä islamin kritisointia? Myönnän, että se Miasman Muhammed-pääkirjoitus oli kömpelösti toteutettu, päätyen alakoulumaiseen osoitteluun ja lällättelyyn kuin varsinaiseen ja fiksuun kritisoimiseen. Toisaalta Marsulin vastineesta näkyy selkeästi läpi kirjoittajansa oma näkemys Miasman toimittajista ja lukijoista. Asennelippistä kiristää? Mitä ihmettä? Eikö tuo ole jo vähän kapeakatseista, varsinkin kun Miasman sivuilla ei ns. “asennehevibändien” juttuja juuri näy.

Itse lukeminen oli muuten ihan luonnistuvaa, mutta itse lehti kärsii ajoittaisesta sekavuudesta. Parin arvion sijoittamisen niille sopiviin kohtiin pitkin lehteä ymmärtää tilankäytön kannalta, mutta kolumnit olisi kyllä voinut edes otsikoida. Ne on laitettu samalle aukeamalle ja erotettukin yhdellä suikaleella, mutta lukija ei välttämättä huomaa tätä ensimmäisellä lukukerralla ja päätyy ihmettelemään äkkinäistä aiheenvaihdosta. Jutut tosin olivat mielenkiintoisia, kaikkihan minä näistä luin. Itse asiassa taisin Umpio-jutun lukea kahteenkin kertaan, joten kyllähän Marsuli # 6 on selkeästi lukemisen arvoinen lehtinen.

Kenelle: Punkkareille, miksei myös noise-friikeille?
Miksi: Mielenkiintoiset jutut.
Paras juttu: Umpio-haastis.

Puntala-rock 2010, 30. – 31.7.2010 @ Puntalan leirintä-alue, Lempäälä

Tässä hieman Puntala-rockin kuvasatoa. Näitä kuvia on tietenkin pienennetty ja pakattu, jotta ne latautuisivat edes kohtuullisessa ajassa. Varsinainen raportti kirjoitettu Lammas Zinelle kahdessa osassa, joiden yhteydessä on sitten enemmän kuvia. Kantolan Maikin kuvia odotellessa…

Perjantai, 30.7.

No Shame

Osasto 11

Pertti Kurikan Nimipäivät

Pojat

Juggling Jugulars

Lauantai, 31.7.

Outsiders

Delta Force 2

Yleislakko

Büfo. Fokus on missä sattuu, mutta onpahan komea oranki-hyppy…

Luonteri Surf

Molemminpuolinen Varma Tuho

Tuhkaus

Allekirjoittanut

Toinen Vaihtoehto # 226, 3/2010

On minullakin pahaa karmaa Toikkarin suhteen. Olin viikon poissa Porista, ja lehti oli tietenkin tullut heti lähtöäni seuranneena päivänä. No, siinä sitten mitään muuta kuin kärvistelyä ilman laatulukemista ja heti tilaisuuden tullen takaisin Poriin ja siellä ensi töikseen lukemaan lehti. Naputtelua ei harmillisesti ollut lainkaan, mutta toisaalta sitä oli edellisessä numerossa kahden numeron edestä. Ensimmäisen aukeaman playlistilta silmiin pisti Villen listasta Jenni Vartiaisen uusin levy Seili. Tuota levyä bongaa nykyään melko yllättävistä paikoista, sillä Tuonelan Portit-mies Haudanusvan kanssa olemme toistuvasti keskustelleet albumin hankinnasta, ja minähän olen jopa kuunnellutkin sen kertaalleen läpi, hah!

Levyarvioita oli suhteellisen paljon, mutta itse en ollut arvioiduista levyistä kuullut kuin vain muutaman. Deadsunrisen levystä on tulossa Pandaluolaankin arvio, Jukka Kiesiä en ole vielä hankkinut, Ratfacen Ratassedin arvio tuli verrattain myöhään ja Purple Reckoningin (josta olen pakertanut Lammakselle arvion) arvio hieman yllätti. Uuden seiskatuumaisen julkaissut Swallowed kuulostaa .m.:n arvion mukaan erilaiselta kuin vanhalla cd-r –demollaan. Bändi on joko hieman muuttunut tai sitten en vaan muista miltä se aiemmin kuulosti, heh. Seitan-ohjeita en ole päässyt vielä kokeilemaan, mutta Seitan-jutun taitto oli erityisen mieleenpainuva. Otsikkonakin sentään on Venomia mukaillen At War With Seitan aukeaman alalaidassa on Slayerin Jeff Hanneman vuodelta väärinpäin käännetty risti.

Kahdessa edellisessä numerossa oli vain yksi bändihaastattelu per lehti, nyt niitä oli jopa kolme. Kansikuvajutuksi valikoitunut Ydinperhe-haastattelu oli näistä haastatteluista kyllä ylivoimaisesti pisin, sivuja oli peräti kuusi. Luettavaa oli paljon, vaikka sieltä välistä puuttuikin pätkä tekstiä (linkitetäänpä tähänkin ne loput, kas noin) taittajan tekemän pienen, taittajille tekemän tyypillisen (olen syyllistynyt itsekin moiseen) mokan takia. Enpä kyllä sitä mokaa edes huomannut, ihmettelin vain hieman seuraavan kysymyksen epäloogisuutta. Ydinperhe on itsessään aika uusi bändi, joka on perustettu Gerdtin (omistan seiskatuumaisen) ja Girl Germsin entisten jäsenien toimesta. Harvinaisen sympaattisen oloinen ja ennen kaikkea kollektiivinen yhteisö, joka ei ole tätä kirjoittaessa tosin saanut vielä lainkaan materiaalia julkaistua. Voisin jopa sijoittaa lantin tai parin bändiin. Myös uudelleenkasattua Amazing Tailsia ja Deadsunrisea oli haastateltu.

Ja jos joku tätä juttua lukeva hemmo(/tar), joka on vilkaissut keikkakalenteria saa nyt pettyä, ellei sitten saanut tietoonsa tätä jo jotain muuta kautta: Masshysteri ei esiinnyt Ämyrockissa Hämeenlinnassa tänä vuonna. Erittäin harmillista, että bändi peruutti, koska itsekin odotin sitä keikkaa vesi kielellä… Lohdutukseksi ei taida muu auttaa kuin S.P. Metal!

Aiheeseen liittyvää:
TV # 225
TV # 224
TV # 223